Tarkoituksen löytäminen päivittäisistä hyvistä teoista | B. Tyler Ellis | TEDxWileyCollege

Palkintoja voittanut, vuodesta 1999 pappina toiminut Tyler B. Ellis esittelee tuoreen idean inhimillisestä kokemuksesta. Tylerin mukaan avain valaistuneeseen ja kokonaisvaltaiseen inhimilliseen kokemukseen on löytää merkitys päivittäisissä hyvissä teoissa sen sijaan, että hyvillä teoilla tavoittelee jotain pinnallista tai ulkoista hyötyä. Sen vuoksi meillä on oltava realistiset odotukset itsestämme ja muista, mitä tulee empatiaan, ystävällisyyteen ja siihen, miten toisista saa esille parhaat puolet.
Tämä puhe pidetiin TEDx-tapahtumassa TED-konferenssin muotoisena, mutta paikallisen yhteisön organisoimana. Lue lisää https://www.tedx.com/tedx

Siellä olin, seurassani

bestman baaritiskillä hääjuhlissa.

Eri ihmiset reagoivat
eri tavoin

juopuneina.

Tämänkertainen seuralaiseni oli

itsetutkiskelija.

Hän kertoi elämäntarinansa,

johon liittyi hylkäämisiä ja
hyväksikäyttöä

ja kuinka hänestä tuli ateisti.

Sitten hän kysyi minulta: "Kuinka
kukaan voi uskoa Jumalaan?"

Sanoin: "Olet käynyt läpi kauheita
asioita,

enkä moiti sinua epäilystä.

Minulla ei ole sinulle valmista vastausta,

Mutta minulla on kysymys ja
kutsu.

Kysyn sinulta,

jos kaikkiin kysymyksiisi

olisi vastauksia, joissa saisit enemmän
syitä uskoa kuin epäillä,

mitä tekisit?"

Hän sanoi: "Ohoh, en
odottanut tuollaista.

Annapa kun mietin.

Mikä se sinun kutsusi on?"

Kutsuni on kaksiosainen.

Ensinnäkin haluan pyytää sinut

jatkamaan yhdessä kysymyksesi
tutkimista.

Toiseksi, sitä odotellessa,

pyydän sinua liittymään
skeptikon rukoukseen:

Jumala, jos olet siellä,

auttaisitko minua kaikin keinoin
löytämään sinut?"

Tähän hän vastasi:
"En odottanut tätäkään.

Mietin tätä."

Opin sinä päivänä jotain
suurta,

sen, että hyvään kysymykseen ei
kannata

antaa huonoa vastausta

varsinkaan häävastaanoton
baarissa,

kun odotellaan sukkanauhan
heittämistä.

Tällaiset keskustelut ovat
sytyttäneet minussa intohimon

ystävystymiseen ja oppimiseen

eri tavoin uskovien ihmisten kanssa.

Kahden vuoden ajan

olen haastatellut 50
ihmistä,

tarjonnut kahvit ja

kysynyt 20 kysymystä

ja jopa piirtänyt jokaisesta
muotokuvan yhdellä viivalla.

Uteliaat haastattelut johtivat
pian

sarjaan yllättäviä seikkailuja

ja odottamattomia löytöjä.

En odottanut voivani

tutustuttaa kiinalaista ateistia ja
muslimia Saudi-Arabiasta

herkkuihin nuotion äärellä

tai kutsuvani heidät
kiitospäiväaterialle kotiini.

En odottanut mahdollisuutta
tarjota pannukakkuja opiskelijoille

keskiyöllä tenttikaudella

yhdessä juutalaisen rabbin ja
muslimiprofessorin kanssa

tai mahdollisuutta toimia Hondurasissa
vapaaehtoisena lastenkodissa

yhdessä agnostikkoystäväni kanssa,

erityisesti kun hänen isänsä oli kuollut

edellisenä iltana ennen kuin
lentomme oli määrä lähteä.

En odottanut myöskään

puhelua aamukolmelta, kun

yksi haastattelemistani
opiskelijoista

pohti itsemurhaa.

En tiedä miksi hän soitti minulle
ensiksi,

mutta poliisien avulla

selvitimme hänen sijaintinsa
ja pelastimme hänet,

ja hän sai tarvitsemansa avun.

Tässä on vain joitain
odottamattomista seikkailuistani.

Haluan nyt jakaa joitain
odottamattomia löytöjäni.

Yksi kysymyksistäni oli:

"Jos Jumala ja taivas olisivat todellisia,

millä perusteella uskoisit, että

Jumala päästää sinut taivaiseen?"

Luulisi, että kysymys olisi
vaivaannuttanut

ihmisiä, ja

ehkä se tekikin niin.

Mutta koska he tiesivät, että
minä vain kysyin

enkä tyrkyttänyt omia ajatuksia,

he avautuivat nopeasti.

Monet muotoilivat ensi kerran
omia ajatuksiaan.

Yksi heistä sanoi:

"Elämääni on luonnehtinut

että minun on ansaittava
Jumalan hyväksyntä

olemalla hyvä ihminen."

"Teot ratkaisevat.

Jos teet enemmän pahaa,
joudut vasemmalle,

jos teet enemmän hyvää,
päädyt oikealle."

"Jos yrität totella kymmentä
käskyä,

se toimii eduksesi.''

"Olen aina yrittänyt

elää niin moraalisesti ja eettisesti kuin
vain pystyn."

"Yrittäminen ratkaisee.

Niiden välillä, jotka

eivät välitä ja jotka yrittävät,
on iso ero."

Haluaisin uskoa, että se
perustuu enemmän tekoihin

kuin uskoon."

"Jumala ei varmaan hyväksy
minua taivaaseen,

koska olet tehnyt pahaa."

Ja "En tiedä, mihin raja
pitäisi vetää."

Vaikka ihmisten välillä on
eroja,

suurin osa oli samaa mieltä
tuonpuoleisesta elämästä;

jopa monet ateistit
uskoivat, että jos on Jumala,

silloin taivaaseen pääsy riippuu
ihmisen teoista maan päällä.

Nautin, kun ihmiset sanovat
minulle, että

tämä oli yksi parhaista keskusteluista,
johon hän on osallistunut,

vaikka en ole oikeastaan lisännyt
keskusteluun mitään omaani.

Ajattelin, että

näissä yksipuolisissa keskusteluissa
piilee jotain olennaista,

joten menin kotin ja kokeilin
samaa vaimooni,

mutta tulokset eivät olleet yhtä hyviä.

Toinen juttu mitä en odottanut

oli se, että yli 50%
haastatelluista

halusi tavata minut uudelleen.

Eikä se johtunut vain ilmaisesta lattesta.

Monet halusivat haastatella minua.

Kaksi yleisintä kysymystä,
joita minulle esitettiin:

"Uskotko, että kaikki tiet
johtavat Jumalan luo?"

ja - Jeesukseen viitaten -

"Kuinka ihmisen kuolema voi
aiheuttaa toisen syntien armahduksen?"

Niinpä haluan jakaa kanssanne
kaksi piirrosta, jotka esitin heille,

ja sen, miten ne johtivat minut
kaikista yllättävimpään löytöön.

Ensimmäistä piirrosta kutsun
vuoriteoriaksi.

Olen omaksunut tämän Dan
Kimballin kirjasta,

jonka nimi on "He pitävät
Jeesuksesta mutta eivät kirkosta".

Vuoriteoria väittää, että
kakki polut johtavat Jumalan luo.

Jos katsot kaikkia maailmanuskontoja

ruohonjuuritasolta,

huomaat kaksi merkittävää yhtäläisyyttä.

Ensinnäkin

kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että
hyvän tekeminen johtaa rauhaan.

Toiseksi siitä,

että väärin tekeminen johtaa kaaokseen.

Vaikka uskonnot ovat tästä
samaa mieltä,

niiden välillä on myös kaksi
merkittävää eroa.

Ensimmäinen ero on,

että uskonnot johtavat eri vuorenhuipulle.

Buddhismi johtaa ateismiin.

New age johtaa ajatukseen, että
kaikki on jumaluutta.

Hindulaisuus johtaa
monijumalaisuuteen.

Juutalaisuuden huipulla on
yksi Jumala Tooran kautta.

Islamin polku johtaa
Muhammedin Jumalan luo.

Kristillinen usko johtaa
jeesuksen Jumalan lähelle.

Toinen ero on, että

uskonnot ehdottavat eri teitä
rauhan saavuttamiseksi.

kaikki maailmanuskonnot
paitsi kristinusko

väittävät, että ikuinen rauha
riippuu ansioista.

Kristinuskon mukaan ikuinen rauha

saadaan Jeesuksen
ansiosta.

Toiseen kysymykseen:

Kuinka yhden kuolema voi johtaa
toisen armahtamiseen?

Jaan piirroksen, jonka nimi on
Torakkapiirros.

Useimmat ihmiset eivät halua
koteihinsa torakoita,

mutta vaikka päätät päästä niistä
eroon,

laki ei rankaise siitä.

Ei ole mitään velkaa
maksettavaksi.

Jos kuitenkin tapat jonkun tai
vahingoitat häntä,

rangaistus on suurempi.

Oikeudessa

ihminen on arvokkaampi kuin
torakka.

Jos rangaistus siis kovenee

uhrin arvon mukana,

mikä rangaistus seuraa
ikuisen Jumalan loukkaamisesta?

Ikuinen rangaistus.

Niin suuri velka, ettei kukaan
pysty sitä maksamaan.

Tämä piirros ei merkitse sitä,
että olemme ötököitä Jumalalle.

Päinvastoin: kristinuskon mukaan
Jumala arvostaa meitä niin paljon,

että antoi ainoan poikansa pelastajaksi.

Mutta jos on totta,

että emme voi maksaa velkaa
ja olla Jumalan veroisia,

silloin tarvitsemme jonkun, joka
ei itse ole mitään velkaa

ja joka on jo Jumalan veroinen

ja kyllin arvokas maksamaan
velka puolestamme.

Juuri tämän kristinusko
väittää

Jeesuksen tehneen kuolemansa
ja ylösnousemuksensa kautta.

En odottanut, että

pari piirrosta saisi niin monet
ihmiset sanomaan:

"Ymmärsin juuri Jeesuksen
ensimmäisen kerran."

Erityisesti, koska monet heistä

olivat tai olivat olleet kristittyjä.

Tässä vaiheessa olin
kiinnostunut tietämään,

voisiko laajempi tutkimus vahvistaa
rajallisia huomioitani.

Löysin vuonna 2019 Barna ryhmän ja

kysyin yhdysvaltalaisilta kristityiltä,
mitä he ajattelivat väitteestä:

"Jos ihminen on hyvä

tai tekee tarpeeksi hyvää muille
elämänsä aikana,

hän ansaitsee paikan taivaassa."

Yllätyksekseni

21% kristittyjä oli väitteestä
melko samaa mieltä

ja 23% täysin samaa mieltä.

Tämä hämmensi minua, sillä

kun kysyin ihmisiltä
haastatteluissani,

mitä heille tulee mieleen
Jeesuksesta,

kaikki kristinuskoon kasvatetut
vastasivat tähän tapaan:

neisteestä syntynyt, Ihmeiden
tekijä, profetioiden täyttymys.

He tunsivat joulun ja pääsiäisen,

mutta kun kysyin heiltä,

millä perusteella Jumala
hyväksyy ihmisen taivaaseen,

enemmistö heistä ei lainkaan
maininnut Jeesusta.

Tämän jälkeen

olen kysynyt varmaan tuhannelta
kristityltä samaa,

ja lähes 80% heistä pitää
hyviä tekoja

Jumalan hyväksynnän pohjana
Jeesuksen sijasta.

Ihmettelen, missä katkoksen syy on.

Palasin haastatteluihin,

ja luin ne kaikki uudestaan

etsien vihjettä,

ja tällaiset lauseet nousivat
esille:

"Minulle on opetettu

Jeesuksen olevan malli, jota
meidän on seurattava,

ja sen mukaan meidät tuomitaan."

"Hänen tehtävänsä oli toimia
täydellisen ihmisen mallina meille.

Jos olisimme kaikki hänen kaltaisiaan,
millainen maailma olisikaan."

"Taivas perustuu Jeesuksen opettamiin
moraalisääntöihin.

Jos rikot niitä vastaan
etkä kadu,

et kai pääse taivaaseen."

"Jos nyt jonkun haluaa pistää
jalustalle palvottavaksi

tai esikuvaksi,
se on Jeesus.

Hän lähestyi sokeita

antaakseen heidän nähdä vikansa,

jotta he tekisivät parannuksen
palatakseen Jumalan suosioon."

"Ajattelen Jeesusta roolimallina."

Siinäpä se.

Suurin ja odottamattomin löytöni
kaikista oli

väärinkäsitys Jeesuksesta
roolimallina.

Tulkitkaa tämä oikein.

Jos puhumme siitä, miten
elämämme voi muuttua

hänen esimerkkiään ja
opetustaan noudattamalla,

niin tässä yhteydessä Jeesus
on roolimalli.

Mutta jos puhumme Jumalan
anteeksiantamisesta meille

ja ikuisesta elämästä,

tässä yhteydessä Jeesus ei ole roolimalli.

Kristinuskon mukaan Jeesus ei
tullut näyttämään tietä taivaaseen

ansioidemme perusteella

vaan olemaan tie taivaaseen
hänen ansiostaan.

Kristinuskon mukaan Jeesus
ei ole vain malli

vaan messias.

Jos ihminen uskoo häneen eikä
itseensä,

hänestä tulee hyvä ihminen.

Ei saadaksaan armon vaan
koska he ovat saaneet anteeksi.

Pelko ja syyllisyys eivät motivoi

häntä vaan rakkaus ja kiitollisuus.

Jaan nämä löydöt tänään

en puolustaakseni kristinuskoa vaan
tapaustutkimuksena

yllättävistä seikkailuista ja
löydöistä,

joita voimme kokea,
kun avaudumme

ymmärtämään toisia
ja itseämme

ja ehkä löytääksemme totuuksia.

Olet sitten häävastaanotolla tai
kahvilassa,

on OK sanoa,

ettei sinulla ole vastausta juuri nyt,

mutta sinulla on kysymys ja
kutsu.

Ystäväsi voi sanoa tähän, ettei
hän odottanut sitä ja

että hän ajattelee asiaa.

Kiitos.

(Aplodeja)