Soturin taisto lapsiavioliittoa vastaan

Memory Bandan elämä lähti eri polulle kuin hänen siskonsa. Kun hänen siskonsa saavutti teini-iän, hänet vietiin perinteiselle "johdatusleirille", joka opettaa tytöille, kuinka "miestä miellytetään seksuaalisesti". Hän tuli raskaaksi - 11 vuoden iässä. Banda sen sijaan vastusteli. Menemisen sijaan hän kokosi yhteen ihmisiä ja pyysi yhteisön johtajaa luomaan säännön, ettei kenenkään tytön ole pakko mennä naimisiin ennen 18 vuoden ikää. Sitten hän puski valtiotasolle... ja tulokset ovat Malawin tytöille upeat.

Aloitan tänään

jakamalla teille runon,

jonka on kirjoittanut malawilainen ystäväni

Eileen Piri.

Eileen on vain 13-vuotias,

mutta kun kävimme läpi
kirjoittamiamme runoja,

koin tämän hänen runonsa
niin mielenkiintoiseksi

ja niin motivoivaksi,

joten luen sen teille.

Hän nimesi runon:
"Menen naimisiin kun tahdon."

(Naurua)

"Menen naimisiin kun tahdon.

Äitini ei voi pakottaa minua naimisiin.

Isäni ei voi pakottaa minua naimisiin.

Setäni, tätini,

veljeni tai siskoni

eivät voi pakottaa minua naimisiin.

Kukaan maailmassa

ei voi pakottaa minua naimisiin.

Menen naimisiin kun tahdon.

Vaikka löisit minua,

vaikka ajaisit minut pois,

vaikka tekisit mitä tahansa pahaa minulle,

menen naimisiin kun tahdon.

Menen naimisiin kun tahdon,

mutta en ennen kuin olen hyvin koulutettu,

ja tullut täysi-ikäiseksi.

Menen naimisiin kun tahdon."

Runo voi vaikuttaa oudolta

13-vuotiaan tytön kirjoittamaksi,

mutta siellä, mistä minä ja Eileen
olemme kotoisin,

tämä juuri lukemani runo

on taistelijan huuto.

Tulen Malawista.

Malawi on yksi köyhimmistä maista,

hyvin köyhä maa,

jossa sukupuolten tasa-arvo
on kyseenalaista.

Kasvaessani tuossa maassa

en voinut tehdä päätöksiä
omassa elämässäni.

En voinut edes tarkastella

henkilökohtaisia mahdollisuuksia elämässä.

Kerron teille tarinan

kahdesta erilaisesta tytöstä,

kahdesta kauniista tytöstä.

Nämä tytöt kasvoivat

samassa talossa.

He söivät samaa ruokaa.

He jakoivat joskus vaatteensa

ja jopa kenkänsä.

Mutta heidän elämänsä päätyivät toisin,

kahteen eri suuntaan.

Toinen näistä tytöistä on pikkusiskoni.

Pikkusiskoni oli vain 11-vuotias,

kun hän tuli raskaaksi.

Se on surullista.

Se ei koskettanut pelkästään häntä
vaan myös minua.

Kävin läpi myös raskaita aikoja.

Kuten kulttuurissani on tapana,

murrosiän saavutettua

on tapana mennä johdatusleireille.

Näillä leireillä

opetetaan, miten miestä
miellytetään seksuaalisesti.

Siellä on erityinen päivä,

jota he kutsuvat
"Hyvin erityiseksi päiväksi",

jolloin yhteisön palkkaama mies

tulee leirille

ja makaa pienten tyttöjen kanssa.

Kuvittele niitä traumoja, joita
nämä pienet työt

läpikäyvät päivittäin.

Suurin osa tytöistä
tulee raskaaksi.

He altistuvat HIV:lle ja AIDS:ille

ja muille sukupuolitaudeille.

Pikkusiskoni päätyi raskaaksi.

Nykyään hän on vasta 16-vuotias

ja hänellä on kolme lasta.

Hänen ensimmäinen avioliittonsa
ei kestänyt,

eikä toinenkaan avioliitto.

Toisaalta on myös tämä toinen tyttö.

Hän on hämmästyttävä.

(Naurua)

(Aplodeja)

Sanon häntä hämmästyttäväksi,
koska sitä hän on.

Hän on uskomaton.

Se tyttö olen minä. (Naurua)

Kun olin 13-vuotias,

minun sanottiin olevan täysi-ikäinen,

olin saavuttanut iän,

jolloin minun olisi täytynyt mennä
johdatusleirille.

"Mitä ihmettä?" Ajattelin.

"En mene johdatusleireille."

Tiedättekö, mitä kaikki naiset
sanoivat minulle?

"Olet typerä. Itsepäinen.

Et kunnioita yhteisömme ja
yhdyskuntamme perinteitä."

Kieltäydyin, koska tiesin
minne suuntaisin;

tiesin mitä tahdoin elämältä.

Minulla oli nuorena tyttönä paljon unelmia.

Halusin saada hyvän koulutuksen,

löytääkseni hyvän
työpaikan tulevaisuudessa.

Kuvittelin itseni asianajajaksi,

istumassa isolla tuolilla.

Nämä olivat kuvitelmia, joita

kävin läpi päivittäin.

Ja tiesin, että jonain päivänä,

edesauttaisin jossain, edes
pienessä asiassa, omaa yhteisöäni.

Mutta jokapäiväisen
kieltäytymisen jälkeen

naiset sanoivat minulle

"Katso nyt, olet täysi-ikäinen.
Pikkusiskollasi on vauva.

Etkö sinä halua?"

Kuulin noita asioita päivittäin

ja samoin kuulevat muutkin tytöt,

kun he kieltäytyvät tekemästä jotain,
mitä yhteisö heiltä vaatii.

Kun vertailin omaa ja siskoni
tarinaa keskenään,

sanoin,
"Miksi en voisi tehdä jotain?

Miksi en muuttaisi jotain
mitä on tapahtunut

niin kauan omassa yhteisössämme?"

Silloin kutsuin muita

siskoni kaltaisia tyttöjä,
joilla oli lapsia,

jotka olivat olleet koulussa, mutta
unohtaneet miten lukea ja kirjoittaa.

Sanoin heille,"Voimme
auttaa toisiamme muistamaan

miten jälleen lukea
ja kirjoittaa,

kuinka pidellä kynää, kuinka
lukea ja pidellä kirjaa."

Minulla oli hauskaa
heidän kanssaan.

En pelkästään tutustunut heihin,

vaan he pystyivät myös jakamaan
henkilökohtaiset tarinansa

ja kertomaan minkälaisia
asioita he kohtasivat päivittäin

nuorina äiteinä.

Silloin päätin,

"Miksi emme esittäisi kaikkia
näitä meille tapahtuneita asiota

äideillemme,
perinnejohtajillemme,

että nämä asiat ovat väärin?"

Se oli pelottava asia tehdä,

sillä perinnejohtajat

olivat jo tottuneet näihin

iäisyyksiä olemassa
oleviin asioihin.

Se olisi vaikeasti muutettava asia,

mutta yrittämisen arvoista.

Joten me yritimme.

Se oli todella vaikeaa, mutta me
painoimme läpi.

Ilokseni voin kertoa, että yhteisöni

oli ensimmäinen yhteisö, jossa tytöt

pitivät puolensa perinnejohtajia vastaan,

minkä jälkeen johtajat hyväksyivät
kantamme ja ilmoittivat, että kenenkän

tytön ei tarvitse avioitua ennen
18 vuoden ikää.

(Aplodeja)

Yhteisöni

oli ensimmäinen yhteisö,

jonka täytyi asettaa sääntö,

joka suojeli tyttöjä

omassa yhteisössämme.

Emme lopettaneet siihen.

Painoimme eteenpäin.

Taistelimme päättäväisesti yhteisömme,

mutta myös muiden yhteisöjen
tyttöjen puolesta.

Kun lakiesitys lapsiavioliitoista
esitettiin helmikuussa,

olimme parlamenttitalolla.

Joka päivä parlamentin jäsenten
astuessa sisään

sanoimme heille,
"Voisitteko kannattaa lakiesitystä?"

Käytössämme ei ole paljoa teknologiaa
kuten teillä täällä,

mutta meillä oli pienet kännykkämme.

Joten hankimme parlamentin jäsenten
numerot ja tekstasimme heille.

Ja niin me tekstasimme.
Ja se oli hyvä asia.

(Aplodeja)

Ja kun lakiesitys meni läpi,
me tekstasimme heille,

"Kiitos lakiesityksen kannattamisesta."

(Naurua)

Presidentin allekirjoittaessa lakiesityksen,

tehden siitä lain, oli myönteistä.

Nyt Malawissa 18 vuotta on laillinen avioitumisikä,
raja nousi 15 vuodesta 18 vuoteen.

(Aplodeja)

On hyvä, että
lakiesitys hyväksyttiin,

mutta sanon tämän teille:

On maita, joissa 18 vuotta on
laillinen avioitumisikä,

mutta emmekö kuulekin naisten ja
ja tyttöjen huutoja päivittäin?

Joka päivä tyttöjen
elämiä valuu hukkaan.

Johtajien on korkea aika
kunnioittaa sitoumuksiaan.

Kunnioittamalla tätä sitoutumusta

he pitävät tyttöjen puolia.

Meitä ei tarvitse kohdella
toissijaisina,

johtajien on ymmärrettävä, että
naiset, kuten me tässä huoneessa,

emme ole vain naisia,
emme ole vain tyttöjä,

olemme erikoislaatuisia.

Voimme tehdä enemmän.

Ja vielä yksi asia Malawista,

ja ei pelkästään Malawista vaan
myös muista valtioista:

Ne lait, jotka siellä ovat,

tiedättekö, kuinka laki ei ole voimassa,
ennen kuin sitä valvotaan?

Laki, joka on juuri ehkäpä hyväksytty

ja lait, jotka ovat olleet
toisissa maissa,

ne täytyy julkaista ja
viedä paikallistasolle

yhteisötasolle,

jossa tyttöjen ongelmat ovat
hyvin silmiinpistäviä.

Tytöt kohtaavat yhteisötasolla
päivittäin vaikeita asioita.

Jos nämä tytöt tietäisivät, että on
olemassa heitä suojelevia lakeja,

he voivat vastustaa ja puolustautua,

koska he tietävät olemassa olevasta
laista, joka suojelee heitä.

Vielä yksi asia
minkä tahdon sanoa.

Tyttöjen ja naisten äänet

ovat kauniita,

mutta emme voi tehdä tätä yksin.

Miespuolisten puolestapuhujien on
tultava mukaan,

astuttava esiin ja tehtävä töitä yhdessä.

Se on yhteistyötä.

Tarvitsemme sitä, mitä kaikki
tytöt tarvitsevat:

hyvän koulutuksen, ja ennen kaikkea,
ei avioitumista 11-vuotiaana.

Ja lisäksi

tiedän, että kaikki me yhdessä

voimme muuttaa laillisen,

kulttuurisen ja poliittisen kehyksen,

jotka kieltävät tyttöiltä
heidän oikeutensa.

Olen täällä tänään

ja julistan, että me voimme päättää
lapsiavioiitot sukupolven aikana.

Nyt on hetki,

jolloin tyttö ja miljoonat muut tytöt
maailmanlaajuisesti

voivat sanoa:

"Menen naimisiin kun tahdon."

(Aplodeja)

Kiitos. (Aplodeja)