Toinen epämiellyttävä totuus

Ruoan huima kysyntä on tehnyt maataloudesta suurimman syyllisen ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen ja ympäristön tuhoutumiseen. Jonathan Foley esittää TEDxTC -tapahtumassa, miksi tarvitsemme kipeästi "terrakulttuuria" -- maanviljelyä koko planeettamme tarpeisiin. (Kuvattu TEDxTC:ssä.)

Tänä iltana puhun uskomattoman suuresta

maailmanlaajuisesta kysymyksestä,

johon liittyvät maankäyttö, ruoka ja ympäristö,

kaikille tärkeästä asiasta,

jota olen kutsunut toiseksi epämiellyttäväksi totuudeksi.

Ensiksi vien teidät pikku matkalle.

Tutustutaan ensin planeettaamme, mutta yöllä

ja avaruudesta käsin.

Tältä planeettamme näyttäisi ulkoavaruudesta yöllä,

jos kiertäisi satelliitilla sen ympäri.

Ensiksi huomaisi,

kuinka hallitseva ihmisen läsnäolo

on planeetallamme.

Nähdään kaupunkeja, öljykenttiä,

voi erottaa jopa kalastuslaivastoja merellä.

Hallitsemme suurta osaa planeettaamme,

enimmäkseen energiaa käyttämällä,

mikä näkyy tässä yöaikaan.

Mutta laskeudutaan vähän syvemmälle

vilkaisemaan tilannetta päiväsaikaan.

Päivällä nähdään ympäristömme.

Tässä Amazonin jokialuetta Rondôniassa,

Brasilian sademetsän eteläosassa.

Jos katsoo tarkkaan, voi nähdä oikeassa ylänurkassa

ohuen valkoisen viivan,

joka on 1970-luvulla rakennettu tie.

Jos palaa samaan paikkaan vuonna 2001,

huomaa näiden teiden poikivan

aina vain lisää teitä,

jotka päättyvät pieniin hakkuuaukioihin,

joissa pidetään muutamaa lehmää.

Nämä naudat pannaan lihoiksi ja syödään.

Ne syödään pääosin Etelä-Amerikassa,

Brasiliassa ja Argentiinassa. Niitä ei laivata tänne.

Tällaisia kalanruotokuvioisia avohakkuita

näkee paljon kaikkialla tropiikissa,

erityisesti maailman näillä kulmilla.

Jos jatketaan maailmanmatkaa vähän etelämmäksi,

saavutaan Bolivian puoleiseen Amazoniaan.

Tämäkin vuodelta 1975, ja tarkkaan katsoessaan

näkee ohuen valkoisen suonimaisen viivan,

ja yhden ainoan maatilan

ikiaikaisen viidakon keskellä.

Jos palaa paikalle vuonna 2003,

huomaa maiseman muistuttavan paljon

enemmän Iowaa kuin sademetsää.

Nämä ovat itse asiassa soijapeltoja.

Soijapavut laivataan rehuksi Eurooppaan ja Kiinaan,

varsinkin hullun lehmän taudin pelon alettua

kymmenisen vuotta sitten. Enää ei haluta ruokkia eläimiä

eläinproteiinilla, koska se voi levittää tautia.

Sen sijaan halutaan syöttää niille enemmän
kasviproteiinia.

Soijan viljely on lisääntynyt todella rajusti,

mikä osoittaa kaupan ja globalisaation olevan

vastuussa kytkennöistään sademetsiin

ja Amazoniaan -- nykypäivän uskomattoman

oudossa ja jakamattomassa maailmassa.

Joka puolella maailmaa

pistää yhä uudelleen silmään,

että alueet toisensa perään

on raivattu ja muutettu

ruoka- ja muiksi viljelmiksi.

Yksi esittämistämme kysymyksistä on,

kuinka suurta osaa maailmasta käytetään ruoan viljelyyn,

missä se tapahtuu tarkalleen, mitä voidaan

muuttaa tulevaisuudessa ja mitä se merkitsee.

Ryhmämme on tarkastellut tätä maailmanlaajuisesti

käyttäen tietoja satelliiteista ja maan päältä

seuratakseen viljelyä koko maapallolla.

Näin hätkähdyttäviä asioita löysimme.

Tämä kartta esittää maapallon

maatalousalueita.

Vihreitä alueita käytetään vehnän, soijapapujen,

maissin ja riisin tai jonkun muun kasvin viljelyyn.

Se vie 16 miljoonaa neliökilometriä maa-alasta.

Kaiken kaikkiaan se olisi

Etelä-Amerikan kokoinen alue.

Ruskeat alueet kuvaavat laidunmaita,

kotieläintemme elinympäristöjä.

Alue käsittää noin 30 miljoonaa neliökilometriä,

liki Afrikan mantereen verran,

valtavan alan, ja tietysti parasta maata.

Jäljelle jäävät Saharan autiomaan,

Siperian tai sademetsien sisäosien

kaltaiset alueet.

Käytämme jo kaiken planeettamme maa-alasta.

Tarkemmin ajatellen noin 40 % maapallon

maa-alasta pyhitetään maataloudelle,

mikä on 60 kertaa enemmän

kuin kaikki ne alueet, joista valitamme,

asuttamamme suurkaupungit laajoine esikaupunkeineen.

Puolet ihmisistä asuu nykyisin kaupungeissa,

mutta 60-kertainen alue menee ruokatuotantoon.

Tämä tulos on yllättävä,

ja sen havaitseminen järkytti meitä.

Valtava määrä maata käytetään maatalouteen,

mutta myös vettä käytetään paljon.

Tässä ilmakuva Arizonasta,

ja sitä katsoessaan tuumii:

"Mitähän täällä kasvatetaan?" Käy ilmi,

että keskellä autiomaata kasvatetaan salaattia

sadetuskastelun avulla.

Ironista kylläkin, salaattia myydään luultavasti

supermarkettien hyllyillä kaksoiskaupungeissamme
[Minneapolis-Saint Paul].

Mutta kiintoisaa on se, että kasteluveden on

tultava jostakin, ja se tulee täältä

Pohjois-Amerikan Colorado-joesta.

Tässä Colorado tyypillisenä päivänä 1950-luvulla,

ei tulvan eikä kuivuuden aikana,

vaan ihan keskimääräisen päivän näkymä.

Mutta jos palataan takaisin nyt, normaalioloissa

täsmälleen samaan paikkaan, tämä on jäljellä.

Erotuksella kastellaan pääosin autiomaaviljelmiä

tai kenties Scottsdalen golfkenttiä.

Se on paljon vettä. Vettä hyödynnetään

ruoan viljelyyn,

ja tänä päivänä joen alajuoksulla huomaa,

että se kuivuu kokonaan eikä enää virtaa mereen.

Kokonainen pohjoisamerikkalainen joki on kirjaimellisesti

kulutettu kasteluun.

Eikä se ole edes maailman pahin esimerkki.

Araljärvi on luultavasti pahin.

Monet varmaan muistavat sen maantiedontunneilta.

Se on entisessä Neuvostoliitossa

Kazakstanin ja Uzbekistanin välissä,

yksi maailman suurimmista sisämeristä.

Tavallaan paradoksi, koska sitä

ympäröi autiomaa. Miksi järvi on täällä?

Koska oikealla puolella

kaksi pientä jokea laskee

erämaan läpi ja tuo altaaseen vettä.

Joet johdattavat sulamisvesiä idän

kaukaisilta vuorilta. Vesi kulkee alavirtaan

autiomaan läpi ja muodostaa suuren Araljärven.

Neuvostoliittolaiset päättivät 1950-luvulla muuttaa virtausta

ja kastella autiomaata viljelläkseen Kazakstanissa

puuvillaa kansainvälisille markkinoille

ulkomaanvaluutan saamiseksi Neuvostoliittoon.

Raha oli todella tarpeen.

On helppo kuvitella, mitä tapahtuu. Veden syöttö

Araljärveen katkaistaan, mitä mahtaa tapahtua?

Araljärvi vuonna 1973,

1986,

1999,

2004

ja noin 11 kuukautta sitten.

Aika merkillistä.

Moni teistä asuu Keskilännessä.

Kuvitelkaa tämän tapahtuneen Yläjärvelle.

Tai Huronjärvelle.

Muutos on erikoislaatuinen.

Se ei koske ainoastaan vettä ja vesirajaa,

vaan seudun

koko perusympäristöä.

Aloitetaan tästä.

Neuvostoliitossa ei todellakaan ollut mitään
Sierra Club -ympäristöjärjestöä.

Sanottakoon se noin.

Araljärven pohja ei ole kaunista katsottavaa.

Myrkkyjätettä on paljon, ja nyt monet järveen

upotetuista jätteistä leviävät ilmaan.

Yksi pienistä, etäisistä

ja luoksepääsemättömistä saarista oli

Neuvostoliiton biologisten aseiden testauspaikka.

Nyt sinne voi kävellä.

Ilmasto-olot ovat muuttuneet.

Araljärven 20 ainutlaatuisesta kalalajista 19

on nyt pyyhkäisty pois maapallon pinnalta.

Tämä on suurimittainen ympäristökatastrofi.

Selvennetään asiaa.

Al Gore antoi minulle muutama vuosi sitten kuvan,

jonka hän otti ollessaan Neuvostoliitossa

kauan, kauan sitten.

Siinä näkyvät Araljärven kalastuslaivastot.

Näettehän kaivetun kanavan?

Epätoivoissaan kalastajat yrittivät uittaa

laivat jäljellä oleviin vesialtaisiin, mutta
lopulta heidän oli luovutettava,

koska laiturit ja ankkuripaikat jäivät yksinkertaisesti

jälkeen pakenevasta rantaviivasta.

Ainakin minua kauhistuttaa, että tulevat arkeologit

kaivavat kaiken esille ja kirjoittavat

aikamme historiasta: "Mitä ihmiset mahtoivat ajatella?"

Tällainen tulevaisuus on väistämättä edessä.

Noin puolet maailman makeasta vedestä on jo

käytössä, ja pelkän maatalouden osuus siitä

on 70 prosenttia.

Maatalouteen käytetään paljon vettä ja maata.

Maatalous kuormittaa myös suurta osaa ilmakehästä.

Ilmakehä vie ajatukset enimmäkseen

energiankäytön aiheuttamaan ilmastonmuutokseen

ja kasvihuonekaasuihin,

mutta maatalous on myös suurimpia

kasvihuonekaasujen päästäjiä.

Jos tarkastelee hiilidioksidia, joka syntyy

trooppisten sademetsien polttamisesta,

karjasta ja riisinviljelystä tulevasta metaanista

tai liiallisen lannoituksen tuottamista typpioksideista.

Käy ilmi, että maatalous tuottaa 30 %

ihmisen toiminnasta johtuvista kasvihuonepäästöistä.

Enemmän kuin koko liikenne.

Enemmän kuin kaikki sähkö.

Itse asiassa enemmän kuin kaikki muu tuotanto.

Se aiheuttaa yksinään suuremmat päästöt kuin

mikään muu ihmisen toiminta maailmassa.

Siitä ei juuri puhuta.

Nykymaatalouden uskomattoman suuri osuus

hallitsee planeettaamme,

oli sitten kyse 40 prosentista maa-alaamme,

70 prosentista käyttämästämme vedestä

tai 30 prosentista kasvihuonepäästöjämme.

Typpi- ja fosforivalumat ovat kaksinkertaistuneet

pelkästään lannoitteiden käytön takia,

aiheuttaen valtavia laatuongelmia jokien, järvien

ja jopa valtamerten vesissä. Tämä on myös
suurin yksittäinen

luonnon monimuotoisuuden köyhdyttäjä.

Maatalous on epäilemättä vahvin yksittäinen

irtipäästetty voima tällä planeetalla

sitten jääkauden lopun. Kiistatta.

Sen merkitys on ilmastonmuutoksen veroinen.

Ne molemmat tapahtuvat samaan aikaan.

Mutta on tärkeätä muistaa,

ettei maatalous ole läpeensä paha asia.

Itse asiassa ihmiset ovat täysin riippuvaisia siitä.

Sille ei ole vaihtoehtoa. Se ei ole ylellisyyttä.
Se on ehdoton välttämättömyys.

On tarjottava ruokaa, ravintoa, kuitua ja jopa

biopolttoaineita noin seitsemälle miljardille

ihmiselle, ja joka tapauksessa

maataloustuotteiden kysyntä lisääntyy

tulevaisuudessa. Maatalous ei katoa mihinkään.

Se tulee kasvamaan, pääosin lisääntyvän

väestön takia. Nykyinen seitsemän miljardin ihmisen

määrä on kasvamassa ainakin yhdeksään,

ehkä yhdeksään ja puoleen miljardiin,
ennen kuin suunta muuttuu.

Vielä tärkeää on ruokavalion muutos.

Maailman vaurastuessa ja väestön kasvaessa

tullaan syömään enemmän lihaa, mikä kuluttaa

enemmän voimavaroja kuin kasvisruokavalio.

Enemmän ihmisiä, enemmän arvokkaampaa syötävää

ja samanaikainen energiakriisi

pakottaa korvaamaan öljyn muilla energialähteillä,

joihin täytyy lopulta kuulua biopolttoaineita

ja bioenergian lähteitä.

Kaikki tämä yhdessä. On vaikea ymmärtää,

kuinka selviämme vuosisadan lopulle

vähintään kaksinkertaistamatta maataloustuotantoa.

Miten teemme sen? Kuinka kaksinkertaistamme

maailman maataloustuotannon?

Voisimme yrittää viljellä lisää maata.

Tekemässämme analyysissa näkyy vasemmalla

nykyiset viljelyalueet, oikealla mahdollinen tuleva sijainti

maaperän ja ilmaston perusteella,

ellei ilmastonmuutos häiritse liikaa,

mikä ei ole hyvä oletus.

Olisi mahdollista lisätä viljelyalaa, mutta ongelmana

on jäljellä olevien maiden sijainti herkillä alueilla.

Niillä on paljon monimuotoisuutta ja paljon hiiltä,

joita haluamme suojella.

Enemmän ruokaa voisi saada viljelyalaa lisäämällä,

mutta se olisi paras jättää tekemättä,

koska se on ekologisesti äärimmäisen vaarallista.

Sen sijaan halutaan ehkä pysäyttää maatalouden

jalanjäljen kasvu ja viljellä maita paremmin.

Työmme pyrkii tuomaan esille sellaisia paikkoja

missä voitaisiin parantaa satoja

ympäristöä vahingoittamatta.

Tässä vihreät alueet esittävät paikkoja,
missä maissisadot,

maissi vain esimerkkinä,

ovat jo todella hyvät, ehkä maaiman parhaat mahdolliset

kyseisessä ilmastossa ja maaperässä,

mutta ruskeat ja keltaiset alueet ovat paikkoja,

missä tuotto on ehkä 20 - 30 % siitä,

joka pitäisi pystyä saamaan.

Niitä on paljon Afrikassa ja jopa
Latinalaisessa Amerikassa,

mutta kannattaa huomata, että Itä-Euroopassa,
missä Neuvostoliitto

ja itäblokin maat aikanaan olivat,

maatalous on yhä sekasortoista.

Tarvittaisiin ravinteita ja vettä.

Turvaudutaan joko luomu- tai perinteiseen viljelyyn

tai niiden sekoitukseen, jotta tilanne paranisi.

Kasvit tarvitsevat vettä ja ravinteita.

Mutta tämä pystytään hoitamaan, ja on mahdollista
saada kaikki toimimaan.

Muutos on tehtävä varoen,

jotta varmistettaisiin ruoan ja ympäristön

turvallisuus tulevaisuudessa.

On löydettävä tasapaino

ruokatuotannon ja terveen ympäristön välillä.

Tällä hetkellä ollaan ota-tai-jätä-tilanteessa.

Taka-alalla voidaan kasvattaa ruokaa --

tuossa soijapelto --

ja tämä kukkakaavio osoittaa, että ruokaa
viljellään paljon,

mutta puhtaasta vedestä on pulaa, hiiltä ei varastoidu riittävästi,

ja luonnon monimuotoisuus kärsii.

Etualalla on preeria,

mikä on ympäristön kannalta hienoa,

mutta siellä ei ole mitään syötävää.

On keksittävä, kuinka molemmat saataisiin mukaan

uudenlaiseen tasapainoiseen maatalouteen.

Puhuessani tästä ihmiset sanovat usein:

"Eikö tyhjä tila ole ratkaisu?" -- luomuruoka, paikallisruoka,

geenimuuntelu, kannusteet, uudet viljelysäädökset --

onhan tässä monta hyvää ideaa,

mutta hopealuoti puuttuu.

Itse asiassa ne muistuttavat enemmän hopeahauleja.

Pidän kovasti hopeahauleista. Niiden yhteisvaikutus

on todella voimakas,

mutta ne on koottava yhteen.

On keksittävä uudenlainen maatalous,

jossa yhtyvät kaupallisen viljelyn,

vihreän vallankumouksen,

luomuviljelyn, lähiruoan

ja ympäristönsuojelun parhaat ideat,

on lopetettava niiden keskinäinen kilpailu

ja kehitettävä uudenlainen maatalous,

"terrakulttuuri" eli viljely koko planeetan tarpeisiin.

Keskustelu on ollut hyvin vaikeaa, ja olemme

kovasti yrittäneet saada ihmiset tajuamaan

ydinkysymykset vastakkainasettelun vähentämiseksi

ja yhteistyön lisäämiseksi.

Esitän lyhyen videon joka kertoo pyrkimyksistämme

saada eri osapuolet yhteiseen keskusteluun.

Katsotaanpa video.

(Musiikkia)

Ympäristöinstituutti, Minnesotan yliopisto

(Musiikkia)

Maailman väestö kasvaa

75 miljoonalla ihmisellä joka vuosi.

Se vastaa miltei Saksan asukaslukua.

Nyt ihmisiä on lähes seitsemän miljardia.

Tätä menoa määrä nousee 9 miljardiin
vuoteen 2040 mennessä.

Kaikki tarvitsevat ruokaa.

Mutta miten?

Miten kasvava väestö ruokitaan
tuhoamatta planeettaamme?

Ilmastonmuutos tajutaan jo suureksi ongelmaksi.

Mutta se ei ole ainoa ongelma.

On kohdattava "toinen epämiellyttävä totuus".

Globaali maatalouskriisi.

Väestönkasvu + lihankulutus + maitotuotteiden
kulutus + energiakustannukset + bioenergian
tuotanto = luonnonvarojen kuormitus

Yli 40 % maapallon pinnasta on raivattu
maatalousmaaksi.

Kokonaisviljelyala on 16 milj. neliökilometriä,

lähes Etelä-Amerikan kokoinen alue.

Laitumina on 30 milj. neliökilometriä,

Afrikan kokoinen alue.

Maatalous vie 60 kertaa enemmän maata kuin
kaupunki- ja esikaupunkialueet.

Kastelu kuluttaa eniten planeettamme vettä.

Viljelyyn käytetään 2800 kuutiokilometriä vettä
joka vuosi,

mikä riittää täyttämään 7305 Empire State Buildingiä
joka päivä.

Nykyisin monen suuren joen virtauma on vähentynyt.

Jotkut kuivuvat kokonaan.

Katsokaa autiomaaksi muuttunutta Araljärveä.

Tai Colorado-jokea, joka ei enää virtaa mereen.

Lannoitteet ovat miltei kaksinkertaistaneet
ympäristömme fosforin ja typen.

Seuraukset?

Yleistynyt vesien saastuminen

ja jokien ja järvien rappeutuminen.

Maatalous on yllättäen suurin ilmastonmuutoksen
aiheuttaja.

Se synnyttää 30 % kasvihuonekaasupäästöistä.

Enemmän kuin kaiken sähköntuotannon
ja teollisuuden,

tai maailman kaikkien lentokoneiden, junien
ja autojen päästöt.

Suurin osa maatalouden päästöistä syntyy
trooppisten metsien hävittämisestä,

eläinten ja riisipeltojen metaanista

ja liikalannoituksen typpioksidista.

Mitkään muut ihmisen teot eivät muuta maailmaa
enemmän kuin maatalous.

Mikään muu tekemisemme ei ole niin ratkaisevaa
eloonjäämisemme kannalta.

Pulmallinen tilanne...

Kun väestö kasvaa usealla miljardilla ihmisellä,

maailman ruokatuotanto pitää kaksin- tai jopa
kolminkertaistaa.

Miten tästä edetään?

Tarvitaan laajempaa keskustelua,
kansainvälistä vuoropuhelua.

On panostettava todellisiin ratkaisuihin:

maataloustukiin, täsmäviljelyyn, uusiin lajikkeisiin,tippukasteluun,

harmaan veden kierrätykseen, parempiin viljelykäytänteisiin ja älykkäämpiin ruokavalioihin.

Kaikkien on istuttava pöytään.

Kaupallisen maatalouden,

ympäristönsuojelun

ja luomuvijelyn kannattajien...

on toimittava yhdessä.

Ei ole yhtä ainoaa ratkaisua.

Tarvitaan yhteistyötä,

mielikuvitusta

ja päättäväisyyttä,

koska emme saa epäonnistua.

Kuinka maailma ruokitaan tuhoamatta sitä?

Tällä hetkellä edessämme on yksi ihmiskunnan

suurimmista ja tärkeimmistä haasteista:

yhdeksän miljardin ihmisen ruokkiminen

kestävästi, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti,

suojellen samalla planeettaamme

nykyisille ja tuleville polville.

Tästä tulee yksi ihmiskunnan

vaikeimmista ratkaisuista.

Sen on pakko onnistua,

ensimmäisellä ja ainoalla yrityksellä.

Kiitoksia oikein paljon. (Suosionosoituksia)