#rC3 - What the cyberoptimists got wrong - and what to do about it

musiikkia

Herald: seuraava puhujamme on Cory Dctorow
joka ei esittelyjä kaipaa

mutta niille jotka eivät hänestä ole kuulleet
hän on

aktivisti, tieteiskirjailija
ja mielestäni häntä voisi kuvailla

bloggareiden kuninkaaksi.
Muistan hänen esiintyneen XKCD:ssä

viitan kanssa vanhoina hyvinä aikoina
joten Cory, anna mennä

Cory Doctorow: en tiedä mitä ajattelen
kuninkaana olosta ottaen huomioon

että kannan giljotiinimerkkiä

ennemmin ehkä puoluesihteeri

sinulla on lupani ottaa kuvani

aijon puhua tänään teknologiasta
sekä optimismista.

sen historiasta sekä siitä mihin suuntaan
sen pitäisi mennä

ja haluan aloittaa

laittamalla diani näkyviin, joten tehdään se

haluan aloittaa rikkomalla myytin
sokeasta techno optimismista

olette varmaan kuulleet tarinan
että ennen muinoin

oli paljon nörttejä
jotka löysivät internetin

ja he ajattelivat, että jos annamme netin
kaikille niin asiat ovat kunnossa

ja ainoa asia
mistä heidän pitää huolehtia

on se, että kaikilla on pääsy
ja kaikki muu

tulee sujumaan hyvin. Ja nyt nämä idiootit
ovat johdattaneet meidät tähän hulluun, kauheaan

dystopiseen maailmaan. Miten he eivät
nähneet ennalta kaikkea näitä ongelmia?

ja se tapa miten kaikki tämä sokea technologinen
optimismi on myytti tarkoittaa sitä että ihmiset eivät

perusta Electoic Frontierin kaltaisia organisaatiota
koska

he ajattelevat, että kaikki tulee päättymään
hyvin. Jos pitäisi valita

motto, joka kuvaa noita ensimmäisiä
technologisia optimisteja, se ei ole

"kaikki tulee menemään hyvin" vaan
"kaikki tulee menemään hyvin jos emme mokaa"

ja jos mokaamme, kaikki
tulee olemaan todella todella kamalasti

ennen kuin laskenta oli osakekuplien pohjana
se oli vain intohimo. Se

ei ollut rikkaiden haaveilun innoittama vaan
ohjelmoijien, jotka saivat asioita

aikaiseksi. Jos mietitään ohjelmoijien
polkua niin

ensiksi ohjelmoija selvittää miten ilmaista
tahtonsa riittävällä tarkkuudella niin

että tietokone ymmärtää tahtosi
väsymättömästi ja täydellisesti

tietokone on kytketty internetiin, voit

esittää tahtosi koko maailmalle.
voit laittaa rakentamasi

itse itsensä suorittavan reseptin
ja voit antaa sen

jollekin toiselle ja he voivat myös suorittaa
kyseisen ohjelman. Mutta kyse on paremmasta

asiasta kuin resepti, eikö? Sinulla saattaa olla
resepti isoäitisi kekseihin ja kun lähetät

sen jollekkin toiselle, heidän pitää
silti seurata sitä reseptiä. Mutta ohjelma on

itse itsensä suorittava resepti. se on tämä
kone, joka tekee isoäitisi

keksit jokaiselle valmiiksi ympäri maailmaa
jos he vain lataavat kyseisen koodin ja

ajavat sen. Ja tietenkin kun menet nettiin
ja löydät näitä ihmisiä joiden kanssa

jakaa koodisi, löydät nämä ihmiset.
löydät yhteisön

Herald: mutta...

Mutta et niin isolla skaalalla

Yritin monia asioita
ja minulla oli pieni

sessio Towel Daylle
ja kaikille näille jutuille. Meillä oli

Easterhegg, DiVOC...yritämme saada
yhteyden takaisin

joten

Cory Doctorow: iso, lihava
puhelinluettelon kokoinen

Herald: Okei kuulen äänesi
Corey: lasku jonka he saavat

joka kuukausi kaikista asioista
jotka he tekivät ja siksi

he suorittivat tätä systeemiä varjoista.
ja viimeinen asia mitä he halusivat

oli se, että tämä asia
tulisi heidän esimiesten tietoisuuteen

joten heillä oli paljon sääntöjä
mitä voit ja mitä et voi tehdä

he eivät missään nimessä halunneet mitään seksiä
eivätkä he halunneet kenenkään

kertovan netissä miten tehdä pommeja
joten oli äänestyksiä

mitä uutisia, uutisryhmiä tulisi luoda

mutta aina välillä ydinporukka
joksi he itseään kutsuivat

Herald: meillä on herra Doctorowin ääni

Joten ei pitäisi kestää enää kauaa
ennen kuin saamme

suoratoiston takaisin.
Cory: kokkailun pitäisi mennä hierarkian

alle

John Gilmore ja muut ihmiset jotka
olivat hänen yhtiössään päättivät pystyttää

oman vaihtoehtoisen versionsa Usenetistä
jonka nimeksi tuli alt. hierarkia

eritoten sallimaan keskustelua ruanlaitosta
missä ikinä he halusivat.

harjoittaakseen hieman tuota itsemääräämistä
ja nopeasti

alt hierarkia kasvoi kunnes se
oli suurempi kuin koko Usenet

joten ensimmäisten digiaktivistien
painajaiset kävivät toteen.

meillä on täydellinen teknologian tunkeutuminen

On keskittämistä, valvontaa sekä
kaiken teknologian manipuolaatiota

kaikkialla ja kysymys joka mielestäni
on oleellista kysyä on se, että miten

päädyimme niin pistelevään tappion? Miten
ne ihmiset jotka näkivät tämän vaaran tulevan

ja työskentelivät sen välttämiseksi
silti päätyivät tähän

hetkeen missä internet koostuu viidestä
jättimäisestä sivusta täynnä kuvakaappauksia

muista neljästä. Tämä on sitaatti
Tom Eastmanilta, Uudesta-Seelannista kotoisin

olevalta ohjelmistokehittäjältä. Tästä pääsen
Teesiini siitä

mitä juuri tapahtui ja mitä seuraavaksi tapahtuu
koska on olemassa tarina koskien

teknologisteja jotka sanovat, että sokea kohta
oli dystopia, jossa teknologistit

epäonnistuivat ymmärtämään, että kaikki tämä
asia voisi mennä kammottavasti vikaan.

ja he todella ymmärsivät miten
-oho-

he todella ymmärsivät
kuinka pieleen se voisi mennä

Se asia mitä teknologistit eivät tajunneet
oli monopolien suhde

teknologiaan ja talouteen
kun se oli kasvamassa teknologisen

vallankumouksen alkuaikoina. Jos ajatellaan
kaupallisen internetin

alkuaikoja sekä kaupallista teknologiaa
henkilökohtaisia tietokoneita ja vastaavaa niin se oli

todella dynaamista. Yritykset jotka olivat suuria yhtenä päivänä
päätyivät toisten haaviin

seuraavana päivänä. Eikä dynaamisuus ollut
täysin teknologian aiheuttama mutta myös

Yhdysvaltain kilpailulainsäädännön.
Joten jos ajatellaan minkälainen

kokemus 1980-luvun Yhdysvaltoihin
syntyneellä lapsella on ollut

teknologian kanssa niin he ovat
saattaneet saada Apple II+ suunnilleen 1980

tai 1981 vuonna. Vuonna 1982 mukana tullut modeemi
pystyi yhtäkkiä soittamaan kaikenlaisiin palveluihin

ympäri Amerikkaa murto-osan hinnalla siitä
mitä se oli ennen maksanut koska AT&T

oli hajonnut ja kaukomaksut
olivat romahtaneet. Sitten

vuonna 1984 he olisivat saattaneet korvata
sen Apple II+ tietokoneen IBM:n tietokoneella mutta

todennäköisemmin he korvasivat sen
IBM:n tietokone-kopiolla millä ikinä

he sen korvasivatkaan, se todennäköisesti
sisälsi käyttöjärjestelmän tältä tyypiltä

joka kirjoitti tämän kirjeen. Bill Gates. Henkilö
joka perusti tämän pienen yhtiön

nimeltä Microsoft. Ja syy miksi se
IBM:n tietokone ajoi tämän pienen

startupin koodia eikä IBM:n omaa koodia ei ollut
se, etteikö IBM:llä osattu kirjoittaa koodia.

IBM:llä oltiin todella hyviä kirjoittamaan koodia. He
olivat varmaan liian hyviä kirjoittamaan koodia.

ja 12 vuotta ennen ensimmäisten tietokoneiden
keksimistä IBM oli kilpailulainsäädännön runtelemia

oikeuslaitoksen toimesta ja heitä
haastettiin oikeuteen toistuvasti.

ja joka vuosi tuon 12 vuotta kestäneeen oikeusjutun aikana
IBM käytti enemmän rahaa lakimiehiinsä kuin koko

Yhdysvaltain oikeusministeriö käytti omiinsa

Yksiasia mistä Oikeusministeriö oli
todella järkkymätön oli se, että

jos teit komponetteja, sinun ei tulisi saavuttaa
monopoliasemaa niiden ohjelmistoihin.

Ja vaikka lopulta syytteistä luovuttiin, niin
viimeinen asia mitä IBM halusi

oli joutua oikeusministeriön kanssa
uudestaan ongelmiin. Ja siksi tämän 12 vuoden

prosessin jälkeen, kun he tekivät ensimmäisen tietokoneensa
he päättivät olla tekemättä

käyttöjärjestelmää siihen. Sen sijaan
he pyysivät Bill Gatesia toimittamaan

käyttöjärjestelmän heidän koneisiinsa. Tämän jälkeen Tom Jennings
henkilö, joka perusti FidoNetin, joka oli ilmoitustaulun

tyyppinen systeemi ja UseNetin pahin isoin kilpailija

Tom Jennings, joka on
virtuoosi laitteistoinsinööri joka sattumoisin

asuu muutaman kilometrin päässä kotoani Los
Angelesissa, oli kontaktoitu Phoenix yhtiön toimesta

joka pyysi Tomia kääntäenmallintamaan
IBM:n ROM:it ja hän teki työtä käskettyä

ja tuotti määritelmän jota käytettiin
klooni ROM:in pohjana ja

kyseinen klooni ROM myytiin tietokoneiden kauppiaille ympäri
maailmaa. Ja näin syntyivät

Gateway, Dell, Compaq ja kaikki muut tietokoneiden myyjät
joilta sinäkin olet saattanut ostaa

sen IBM:n tietokonekloonin vuodelta 1984, jossa ei ollut IBM:n
käyttöjärjestelmää, puhelinlinjoilla

jotka AT&T oli menettänyt.
Ja sitten vuonna 1992 olit saattanut huomata

että tuo pieni yhtiö Microsoft oli
kasvanut itse monopoliasemaan 95%

markkinaosuudella käyttöjärjestelmien keskuudessa
ja taas oikeusministeriö tuli ja

käytti 7 vuotta uittaakseen Microsoftia
edestakaisin samoissa

mudissa missä he olivat IBM:ää
uittaneet 12 vuotta. Ja vaikka

Microsoft pääsi pälkähästä samoin kuin IBM oli päässyt
heidän käytöksensä oli kesytetty myös kun

pari tyyppiä Stanfordin laboratoriosta, Larry sekä
Sergei nimesivät uuden hakukoneensa

suurimman tietämänsä numeron, numeron yksi
jota seurasi 100 nollaa, mukaan googleksi

Microsoft päätti olla tekemättä heille sitä
mitä he tekivät Netscapelle koska he olivat

nähneet mitä oikeusministeriö tekee
sinulle, jos yrität tuhota orastavat

kilpailijasi. Joten tuohon aikaan
tuntui siltä kuin olisimme löytäneet täydelliset

markkinat, jossa voit luoda tuotteita
pienellä pääomalla käyttämällä

vain omia aivojasi ja kirjoittamalla koodia.
Voisit saavuttaa kansainvälisen yleisön

mielenkiinnon saada koodisi ajettavakseen
halvan hinnan universaalissa verkostossa

ja että tuo kyseinen yleisö voisi vaihtaa
sinun tuotteeseesi pienellä hinnalla koska

voisit aina koodia siten, että
se olisi yhteensopiva

uusien tuotteiden kanssa. Nämä olivat
markkinat jossa

parhaista ideoista syntyneet yritykset
löysivät asiakkaita ja muuttivat maailmaa

mutta mitä emme tajunneet, mille olimme naiiveja
noina alkuaikojen internetin aikoina

oli se, että antimonopoli laki joka oli
tehnyt asioista

niin dynaamisia ja kestäviä että

se antoi kaikille mahdollisuuden tehdä lommoa
universumiin jota kilpailulainsäädäntö oli ampunut

vuonna 1982 ja joka vuoti verta
ja kaikki on Robert Borkin ansiota

Rober Bork on vähän hämärä hahmo
nykypäivän ihmisille

vaikkakin kun sanoin saman Twitterissä
aiempana päivänä, niin useat

keski-ikäiset henkilöt tulivat sanomaan
että "kyllä minä tiedän kuka Rober Bork on"

mutta jos et ole amerikkalainen viisikymppinen
tai jonkinlainen outo konservatiiviaktivisti niin et

ole luultavasti koskaan kuullutkaan hänestä. Rober Bork oli
Richard Nixonin asianajaja ja hän

suoritti rikoksia tämän puolesta.
Rikokset olivat niin törkeitä että kun Ronald

Reagan yritti nimittää hänet Yhdysvaltain
korkeimpaan oikeuteen, senaatti päätti

olla hyväksymättä häntä.
Tämän myötä hänestä tuli

tämä oikeusvelho Ronald Reageanille ja hän
loi uuden teorian koskien

monopolilakeja ja teoriaa hän kutsui
nimellä kuluttajavahingollinenteoria

kuluttajavahingollinenteoria sanoo että
me emme vihaa monopoleja koska monopolit

ovat pahoja. Me vihaamme monopoleja koska
joskus ne nostavat hintoja ja niin kauan

kuin yritys jolla monopoliasema on
ei välittömästi nosta hintoja monopolin

saamisen jälkeen niin se on OK antaa
monopolin muodostua ja kukoistaa

tämä idea oli uskomattoman suosittu
eikä pelkästään Ronald Reaganin keskuudessa

jokaikinen neoliberaaleista johtajista
Reaganin kaudelta aina Helmut Kohlista

sekä Margaret Thatcherista Brian Mulroneyhin
sekä Augusto Pinochetiin ottivat ideoita Robert

Borkilta ja sanoivat että tästedes emme
hankkiudu eroon monopoleista. Tästedes

aiomme rohkaista monopoleihin aloilla

joilla ne ovat tehokkaita ja sulkea ne
ainostaan jos voimme todistaa että niitä

käytetään hintojen nostamiseen. Tämä idea
on tyhmä mutta uskomattoman

suosittu rikkaiden keskuudessa koska
rikkaat ihmiset tykkäävät siitä ajatuksesta että

he voivat ostaa osakkeita yrityksiin jotka
mahdollistavat monopoleja. Ja nämä rikkaat ihmiset

rahoittivat Robert Borkin. He loivat muun muassa
sarjan matkoja nimeltä

Manne seminaarit. M-A-N-N-E

Manne seminaarit ovat jatkuvia
opetusseminaareja Yhdysvaltain

tuomareille Floridassa, missä ihmiset lentävät
Floridaan, yöpyvät rikkaiden hotellissa ja

saavat oppeja Robert Borkiin
perustuen. 40 prosenttia Yhdysvaltain tuomareista ovat olleet

kyseisissä seminaareissa.
Vähemmän yllättäen nämä tuomarit eivät

todennäköisesti tuomitse monopolistisia toimia.
Ihmiset jotka tykkäsivät Robert Burkista rahoittivat

oikeustieteellisiä sekä kauppatieteellisiä laitoksia ja
lehtiä. He käänsivät idean

kuluttajavahingollisesta globaaliksi
opiksi joka on nyt vallannut kaikki

regulaattorit lännessä. Kiinalla on
hieman eri visio siitä niin kuin

Venäjällä. Mutta Euroopan Unioni, Kanada,
Yhdysvallat, suurin osa Keski- sekä Etelä-Amerikasta

ovat kaikki adaptoineet nämä säännöt. En tiedä
mihin pisteeseen nämä säännöt ovat työntyneet

Afrikan markkinoilla. Tämä idea
että monopolit

täytyy pysäyttää vain jos voidaan todistaa
että monopolia käytetään nostamaan

hintoja on todella hankala todistaa. Itseasiassa
sitä voidaan periaatteessa kutsua

mahdottomaksi todistaa. Tämän seurauksena
ei-kilpailullisesta käytöksestä tuli niin

rutiinia, että me emme pidä sitä enää
epätavallisena. Ennen Borkin aikakautta tässä

on muutama asia mitä pidettiin
kilpailulain vastaisena ja mikä olisi

herättänyt tarkastelua regulaattorilta:
Yhdistyminen suuren kilpailijan kanssa, pienen

kilpailijan haaliminen, vertikaalisen monopolin
luominen missä joku omistaa toimitusketjun

eri osia kuten Google ostamassa mainosyritystä
tarina miten teknologia monopolisoitiin

nojautuu ei pelkästään Robert Borkiin
mutta kaikkiin näihin eksoottisiin ideoihin kuten

verkkoefektit. Idea siitä, että jos
sinulla on yksi faksi, se on hyödytön ja

jos sinulla on kaksi niin ne ovat todella hyödyllisiä ja kolme kaksi kertaa
hyödyllisempiä ja neljä taas kaksikertaa hyödyllisempiä

ja jos yksi teknologiayritys alkaa
menestyä niin verkkoefekti

lumipalloutuu eikä sitä ikinä pysty syöstä vallasta.
Siitäkin huolimatta että meillä ei enää ole

Friendsteriä tai AltaVistaa tai Amigaa tai mitään
muuta näitä potentiaalisista verkkoefektin

välittäjistä. Teknologiayritysten kasvun
läheinen tarkastelu ei näytä että verkko

efekti oli syy mikä johti kasvuun.
Sen sijaan siellä näkyy saalistajahinnoittelu

rahapeliä. Pääomamarkkinoiden hyödyntäminen
suurien rahasummien keräämiseen

ja suurimpien kilpailijoiden ostaminen tai
niiden kanssa yhdistyminen keinona kasvuun

Esimerkkinä tästä pyydän sinua ajattelemaan
Googlea.

Google on yritys joka on tehnyt tasan
puolitoista onnistunutta talonsisäistä

tuotetta. He tekivät erittäin hyvän
hakukoneen ja melko hyvän hotmail kloonin

Kaikki muut mitä tuotteet mitä he tekivät
kuolivat. Tämä on vain pieni otos

Googlen tuotteiden hautausmaasta. Ja kaikki
mitä he ovat tehneet

onnistuneet markkinointiteknologiat, YouTuben ynnä muut
kaikki nämä he

haalivat jostain muualta.Tämä ei siis ole
yritys jolla on luonnollinen monopoliasema

verkostoitumisefektin kautta. Tämä on yritys
jolla on epäluonnollinen monopoli saalistaja

hinnoittelun kautta. Verkostoitumisefekti on
siis tosiasia. Se on juttu. Voit nähdä

melkohyvin Bell Systemsistä. tämä on
se mitä kutsuimme

AT&T:ksi Yhdysvalloissa ennen kuin se hajoitettiin
1980-luvulla. Mutta teknologiassa

Verkostoitumisefekti on hyvin erilainen
muihin teollisuuden aloihin verrattuna. Ajatellaan

vaikka rautatieteollisuutta missä yksien paikasta
A paikkaan B menevän rautatien viereen

ei ole mitään järkeä laittaa toista samanlaista
reittiä. Joten asiakkaat

pysyvät rautatien tarjoajalla joka voi
lisätä lisää rautateita muihin kohteisiin.

Loppuen lopuksi tästä syntyy luonnollinen
monopoli. Mutta näin asia ei toimi

teknologia-alalla. Syy on siinä
että teknologia sisältää

yhteentoimivuuden. Eli siis kaikkiin
tietokoneisiin sekä internetiin sisäänrakennettu

ominaisuus ajaa kaikkia ohjelmia
jotka voidaan ilmaista

symbolisella logiikalla ja käyttöliittymä kaikkiin
uusiin verkkopalveluihin kaikkien olemassa olevien

verkkopalveluiden sisällä. Yleensä
yhteensopivuus on tarkoituksenmukaista ja

suunniteltua. Joku luo standardipohjan
kuten W3C ja päättää miltä

HTTP header näyttää. Mutta yhtä usein
yhteensopivuus on kontradiktorista.

yhteensopivuus on kilpailukykyisen
yhteensopivuuden muoto missä uusi yritys

luo tuotteen joka sopii olemassa olevaan
tuotteeseen tai palveluun ilman alkuperäisen

tuotteentekijän lupaa tai
toivetta kuten Tom

Jennings joka teki IBM:n tietokone ROMin. Sitten
tapahtuu se, että aidattu puutarha joka

alkuperäisellä yrityksellä oli muuttuukin
syöttöläksi missä ovat kaikki asiakkaat

ja uusi yritys voi tulla
ja valita

mitkä niistä haluavat ottaa ja syödä ne.
Ajatellaan miten tämä

toimi Bell Systemsin kohdalla. Bell System
alunperin hallitsi monopolia

ei pelkästään langoista, mutta laitteista
jotka olivat kytköksissä langoilla. Oli

laitonta yhdistää puhelin tai
puhelimen kaltainen laita tai edes

laite joka yhdistyi puhelimeen joka tuli
Bell Systemsiltä tai liittimeen

jonka Bell Systems oli asentanut. Ja he
väittivät että koska

he olivat monopolin hallitsijoita, niin he olivat osa Amerikan
kansallista turvallisuutta

ja kolmansien osapuolien laitteiden yhdistämisen salliminen
heidän verkkoonsa olisi johtanut

verkon epäluotettavuuteen ja
täten koko American epäluotettavuuteen

mutta he eivät käyttäneet valtaansa
pelkästään verkon toimivuuden ylläpitämiseen. He

käyttivät tätä valtaa poimiakseen monopolivuokrat
ja tehden rahaa asiakkaidensa kustannuksella

estäen uudet markkinoille tulijat
joten esimerkkinä siitä kuinka

pahaksi tämä meni, täytyy katsoa
missä se hajosi. Ensimmäistä kertaa

järjestelmä hajosi kun AT&T haastoi kilpailijan
nimeltä Hush-A-Phone oikeuteen

Hush-A-Phone oli muovinen pala joka laitettiin
Bell-valmisteisen puhelimen päälle

niin että kun siihen puhuttiin, niin ääni
vaimentui ja ihmiset

jotka olivat samassa huoneessa eivät
kuulleet keskustelua

AT&T väitti että Hush-A-Phonen
ollessa mekaanisesti kytköksessä

Bell Systemsiin tämä vaarantaisi
koko järjestelmän koskemattomuuden. Regulaattori

totesi heidän olevan väärässä ja että
tämä laite ei vaaranna järjestelmää koittakaa

tottua siihen. Ihmiset voivat kytkeä asioita
heidän puhelimiinsa ja tämä oli se hetki

kun he hävisivät mekaanisen kiinnittämisen kiellon. Sitten
he lähtivät Cartefone nimisen yhtiön perään

Cartefone valmisti radioita
jotka kytkettiin tavalliseen RJ11

porttiin jonka pystyit kiinnittämään puhelimeesi.
Se oli luotu maatiloilla sekä farmilla työskenteleviä

ihmisiä varten jotta he pystyisivät kiinnittämään
radion vyöhönsä

ja menemään ulos tekemään töitä latoon tai ajamaan
kauemmas ja silti vastaanottamaan

puhelunsa. Ja AT&T väitti että kiinnittimällä
sähköisesti laitteita Bell

Systemsiin yritys rikkoi AT&T:n
monopolia ja vaaransi Amerikan. Ja

taas kerran regulaattori sanoi heille
että tämä ei ole pätevä syy ja he hävisivät

kyseisen taistelun. Tässä näemme

kaikkien modeemeista vastaajiin kuuluvien
laitteiden kasvun

jotka lopulta kytkeytyivät Bell Systemsiin.
Joten yhteensopivuus voi

kääntää verkostoitumisefektin heitä vastaan. Ja
yhteensopivuus oli todella avain

nykypäivän teknologiamonopoleille.

Ajatellaan iWork Suitea
ja sen historiaa

Ennen iWork Suiten tuloa
Apple oli todella vakavissa ongelmissa

yritysverkkojen parissa. Jos sinulla
oli yritys, niin todennäköisesti

suurinosa tietokoneistasi olivat Windows-koneita mutta
ehkä suunnittelija tai johtaja jolla

oli valta valita minkälaista tietokonetta käyttää
valitsi käyttää Macia.

Ja tapa jolla Microsoft rankaisi
sinua Macintoshin käytöstä

Microsoft-ympäristössä oli
Microsoft Office Suiten päivitys

Mac-koneisiin. Niinpä Maceista tuli
kirottuja siinä, että jos

joku lähetti Word-tiedoston tai Excel tiedoston
Maciin ja tämä tiedosto

avattiin ja sitten lähetettiin uudelleen niin sitä
ei pystynyt avaamaan enää koskaan missään tietokoneessa

missään päin maailmaa. Siitä tuli
lopullisesti korruptoitunut. Ja Bill Gates

ei korjannut tätä koska Steve Jobs meni
hänen luokseen ja pyysi kauniisti häntä

tekemään paremman Microsoft Office paketin Macille.
Sen sijaan se korjattiin koska Steve Jobs palkkasi

nipun insinöörejä kääntäenmallintamaan tiedosto-
formaatit. Sitten he loivat iWorkin

Minkä sivut sekä numerot pystyivät lukemaan
Office tiedostoja täydellisesti.

Ja todella nopeasti he pystyivät
valtaamaan Microsoft Office ympäristön

mainoksilla kuten Switch, jossa sanottiin
että ehkä et halua vaihtaa Windows

konettasi koska kaikki
tiedostosi ovat jumissa siellä

mitä jos sanoisin että
voit lukea ja kirjoittaa kaikki

tiedostosi mitä olet koskaan luonut Windows ympäristössä
ja pystyt tekemään sen Macilla.

ajamalla yhden palan kilpailullista
yhteensopivaa ohjelmaa joka

oli alunperin epäyhteensopiva
microsoft ekosysteemin kanssa

pelasti Mac