Mitä on omaisuus?

Kaikki valtarakennelmat perustuvat jollekkin ideologialle. Jaettu usko tähän ideologiaan pitää nämä rakennelmat pystyssä. Yhteiskunnallinen kontrolli perustellaan kapitalismissa yksityisomaisuuden illuusiolla ja niin kutsuttujen "vapaiden markkinoiden" pyhyydellä. Kaikki pyrkimykset tämän logiikan haastamiseksi synnyttävät vastareaktion systeemin indoktrinoiduissa kannattajissa sekä kiinnittävät valtion repressiivisten ja rekuperatiivisten toimijoiden huomion. Mutta kuten vanha sananlaskukin kuuluu... rapatessa roiskuu. Eikä kapitalismia varmasti kaadeta kajoamatta kenenkään juttuihin.

Joten... mitä se omaisuus oikein sitten on? Ja mitä anarkisteilla on sitä vastaan?

A niin kuin Anarkia:
Omaisuus

Omaisuuden suhteen anarkistit ovat
todella ansainneet maineensa.

"Oho ne smäshhii tota Starbucksia!"

"Voi luoj-"

"Gangsteri."

"Wouuuuuu!"

Kohdistettua vandalismia ja sabotaasia käytetään
usein liberaalien, poliitikkojen ja valtamedian

puheissa maalaamaan kuvaa anarkismista
pelkkänä järjettömänä huliganismina.

Mutta näissä pienimuotoisissa vahingonteoissa on
kyse enemmästä kuin vain pinnallisista

raivonpurkauksista tai ritualistisesta
kilvoittelusta näyteikkunoiden kanssa.

Ne ovat osa laajempaa hyökkäystä valtion
ja kapitalismin filosofisia sekä laillisia

perusteita vastaan

Varhainen anarkisti Pierre-Joseph Proudhon
summasi tämän jännitteen yli 175 vuotta sitten

fraasilla "omaisuus on varkautta".

Kaikki valtarakennelmat perustuvat
jollekkin ideologialle.

Jaettu usko tähän ideologiaan pitää
nämä rakennelmat pystyssä.

Yhteiskunnallinen kontrolli perustellaan
kapitalismissa yksityisomaisuuden illuusiolla

ja niin kutsuttujen "vapaiden
markkinoiden" pyhyydellä.

Kaikki pyrkimykset tämän logiikan haastamiseksi
synnyttävät vastareaktion systeemin
indoktrinoiduissa kannattajissa

sekä kiinnittävät valtion repressiivisten
ja rekuperatiivisten toimijoiden huomion.

Mutta kuten vanha sananlaskukin kuuluu...
rapatessa roiskuu.

Eikä kapitalismia varmasti kaadeta
kajoamatta kenenkään juttuihin

Joten... mitä se omaisuus oikein on?

Ja mitä anarkisteilla on sitä vastaan?

Omaisuus on juridinen käsite jolla
määritellään omistamista ja hallintaa.

Sen säännöt ovat niin olennainen osa
elämiämme, että on helppo unohtaa

niiden olevan alati muutoksessa,
ottaen moninaisia eri muotoja

ihmiskunnan historiassa.

Kolmen Tulen Konfederaation valtiottomista
Anishinaabeista valtaviin, valtion hallinnoimiin

yrityksiin Neuvostoliitossa, ovat erot omaisuus-
käsityksissä perustavanlaatuisesti

muovanneet yhteiskunnallisia suhteita,
kulttuurin kehittymistä,

sekä tapoja vallalla ja auktoriteetilla
toimia yhteiskunnassa

Suurimmassa osassa maailmaa kansalliset
ja kulttuurilliset erot ovat enää

paikallisia variaatioita yhtenäisessä,
globaalissa kapitalistisessa taloudessa.

Tämän imperiumin hallitseva ideologia on
konsumeristinen individualismi, maailmankuva

joka näkee yritysten hallitseman yksityis-
omaisuuden järjestelmän synonyyminä

valinnanvapaudelle... tai vapaudelle itselleen.

Asian laita ei ole tietenkään aina
ollut tällainen.

Kapitalismi syntyi Euroopassa, jossa
vaurastuvat maanomistajat,

kauppiaat ja pankkiirit alkoivat hiljalleen
purkaa ja korvata aiempaa feodaalijärjestelmää

Ennen tätä, suurinta osaa maasta ja
luonnonvaroista joita tarvittiin ihmisten

selviytymiseen pidettiin yhteismaina,
jolloin niitä ei omistanut kukaan.

Jopa niissä kristityissä maanviljelys-yhteiskunnissa
joista kapitalismi syntyi, käsitettiin maan ja

kaikkien luonnon antimien kuuluvan Jumalalle.
Sitä vain hallinnoitiin hänen edustajiensa

kirkon ja kuninkaiden toimesta.

Vaihdoksen kapitalismiin teki mahdolliseksi
laaja-alainen tuotteistaminen.

Tämä prosessi, jota Marxistit kutsuvat primitiiviseksi
akkumulaatioksi, on käytännössä

varastamista valtion luvalla

Asioita joilla ei ollut rahallista arvoa
muutettiin juridisesti tuotteiksi

joita voi ostaa ja omistaa.

Yellowknives Dene -alkuperäiskansaan kuuluva anti-
koloniaalinen teoreetikko Glen Coulthard kuvaili sitä

"epäkapitalististen elämänmuotojen väkivaltaiseksi
muuntamiseksi kapitalistisiksi"

Suuri aitaaminen alkoi todella 1400-luvun
lopulla, kun hehtaari toisensa perään

brittiläisiä yhteismaita hajotettiin ja
tuotteistettiin erillisiksi maapaloiksi.

Tämä tapahtui muuten samoihin aikoihin kun
espanjalaiset ja portugalilaiset kauppiaat aloittivat

uuden maailman valloituksen ja ryöstelyn.

Osana murhanhimoista kolonisaatiotaan niin
kutsutussa Amerikassa, eurooppalaiset uudisasukkaat

pakottivat tähän uuteen maan yksityisomistamisen
järjestelmään mukaan alkuperäiskansoja joilla oli

hyvin erilainen käsitys omaisuudesta – sellainen
jossa ihmiset kuuluvat maahan eikä toisinpäin.

Tätä samaa tuotteistamisen koloniaalista prosessia
sovellettiin seuraavaksi toisiin ihmisiin.

Seuraavien vuosisatojen aikana eurooppalaiset
orjakauppiaat kaappasivat Afrikassa miljoonia,

pelkistivät heidät omaisuudeksi ja myivät
massiivisten plantaasien omistajille.

Tästä varastetusta maasta ja
työvoimasta puristetut voitot

lujittivat tuoreen kapitalisti-luokan
vallan, ja niitä käytettiin

ponnahduslautana yhä
uusiin valloitussotiin.

Näiden uusien Euro-Amerikkalaisen
laajentumisen aaltojen myötä uusia maita aidattiin,

uusia markkinoita luotiin, ja kapitalistiset
yhteiskunnalliset suhteet levisivät

ympäri maailman.

Käsitykset omaisuudesta ja omistamisesta ovat
kehittyneet vuosien varrella.

Sisäänrakennetun kasvupakkonsa vuoksi
kapitalismin on täytynyt jatkuvasti sopeutua

ja vääntää itseään uuteen muotoon.

Teknologian kehitys on mullistanut
tuotteiden valmistuksen ja kuljettamisen

samalla kun omistussuhteita on tehnyt
sekavammiksi julkisten pörssiyhtiöiden,

sijoitusvälineiden ja velkainstrumenttien
kasvava merkitys.

Tuotteistamisen logiikka on tehnyt uusia alue-
valtauksia älyllisestä omaisuudesta

geeneihin ja tietoon itseensä.

Tämä on johtanut maailmaan, jossa melkein
kaikki kuviteltavissa oleva on muunnettu

omaisuudeksi, ja sen omistaminen keskittyy
enenevässä määrin yhä pienemmälle piirille

käsittämättömän rikkaita ihmisiä.

Pienen vähemmistön harjoittaman
hamstraamisen peilikuvana on räjähdysmäinen

kasvu viheliäisessä köyhyydessä maailman
enemmistön parissa.

Öljy- ja kaivosyhtiöt palkkaavat globaalissa
etelässä puolisotilaallisia tapporyhmiä ajamaan

kodeistaan kokonaisia kyliä, kasvattaen
maailman megaslummeja reilusti yli

niiden luonnollisten rajojen.

Samalla niin kutsutussa "kehittyneessä maailmassa"
miljoonat ovat kodittomia samalla kun

kymmenenkertainen määrä koteja seisoo tyhjillään,
keräten hiljaa lisäarvoa kiinteistökauppiaille

sekä julkisen sektorin eläkerahastojen
omistamille sijoitusyhtiöille.

Tätä syvään juurtunutta epätasa-arvoa suojelee
sekä valtavassa määrin käytetty valtion väkivalta,

että se sisäistetty yhteisen avuttomuuden
tunne minkä tämä väkivalta on aiheuttanut.

Mutta tällä fatalismilla on rajansa, ja monet näkevätkin
tämän omaisuuden järjestelmän todellisen luonteen

yhteiskunnallisena sotana,
toimien sen mukaisesti.

Anarkistit ovat ympäri maailmaa olleet urbaanien
talonvaltausliikkeiden etunenässä

murtautumassa tyhjiin rakennuksiin ja muuntamassa
niitä sosiaalikeskuksiksi ja yhteisöllisiksi

asumisprojekteiksi.

Maaseudulla taas syrjäytettyjen pientilallisten
yhteisöt ovat vallanneet yksityisiä ja valtion maita,

puolustaen toinen toisiaan häätöjä
vastaan. Samalla alkuperäiskansat ovat

tarttuneet aseisiin, pysäyttäneet kehitysprojekteja
sekä ajaneet siirtomaaherroja pois alueiltaan.

Anarkistit ovat hioneet taitojaan
väärentämällä henkilöllisyystodistuksia,

rahaa ja matkasekkejä aseistettujen
vastarintaliikkeiden käyttöön ympäri maailman

Samalla toiset anarkistit, kuten Vallankumouksellisen
Kamppailun toverit Kreikassa, ovat tehneet

aseellisia pakkolunastuksia, ryöstäen pankkeja
rahoittaakseen hyökkäyksensä valtiota vastaan.

Anarkistiporukat ovat rynnänneet joukoilla
ruokakauppoihin, vapauttaen tarpeeksi apetta

koko korttelinsa ruokkimiseksi, kun taas
toiset ovat murtautuneet aidatuille tonteille

pystyttämään yhteisöpuutarhoja ja
autonomisia puistoja.

Anarkistisessa taistelussa on kyse ennen kaikkea
kapitalismin vieraantuneiden ja riistävien

yhteiskuntasuhteiden korvaamisesta uusilla
solidaarisuuden ja keskinäisen avun suhteilla.

Käytännössä meidän on epätuotteistettava elämämme,
ja kaikki muukin mitä hyvään elämään tarvitaan.

Se tarkoittaa yhteismaiden takaisin valtaamista...
ja kaiken muunkin mitä he ovat meiltä varastaneet.