Minä opettelin tullakseni voimistelijaksi
kahden vuoden ajan Hunanissa,
Kiinassa, 70-luvulla.
Ollessani ensimmäisellä luokalla,
valtio halusi
siirtää minut voimistelijoille
tarkoitettuun kouluun,
kaikki kulut maksettuina.
Mutta tiikeriäitini sanoi: "Ei."
Vanhempani halusivat, että minusta tulisi
insinööri kuten heistä.
Selviydyttyään kulttuurivallankumouksesta
he uskoivat vahvasti,
että oli vain yksi varma tie onneen:
turvallinen ja hyvin palkattu työ.
Ei ollut tärkeää,
pitäisinkö työstäni vai en.
Mutta unelmani oli tulla
kiinalaiseksi oopperalaulajaksi.
Tässä olen minä
soittamassa mielikuvituspianoa.
Laulajaksi harjoittelu
pitää aloittaa nuorena
akrobatian oppimiseksi.
Niinpä yritin kaikkeni
päästäkseni oopperakouluun.
Kirjoitin jopa koulun rehtorille
ja radio-ohjelman juontajalle.
Mutta aikuiset eivät pitäneet ideasta.
Kukaan heistä ei uskonut
minun olevan tosissani.
Vain ystäväni tukivat minua,
mutta he olivat lapsia,
yhtä voimattomia kuin minäkin.
Joten 15-vuotiaana tiesin,
että olin liian vanha koulutettavaksi.
Unelmani ei koskaan toteutuisi.
Pelkäsin, että koko loppuelämäni ajan
jokin toisen luokan onni
olisi parasta mitä saatoin toivoa.
Mutta se on niin epäreilua.
Niinpä päätin löytää
jonkin toisen kutsumuksen.
Ei ketään opettamaan minua? Selvä.
Käännyin kirjojen puoleen.
Vanhempien neuvojen tarpeeni tyydytin
lukemalla muusikoista ja kirjailijoista
koostuvan perheen kirjoittamaa kirjaa.
Löysin itsenäisen naisen roolimallin,
kun kungfutselainen perinne
vaatii tottelevaisuutta.
Tämä kirja opetti minut olemaan tehokas.
Ja inspiroiduin opiskelemaan
ulkomailla luettuani nämä.
[Complete Works of Sanmao]
[Lessons From History]
Saavuin Yhdysvaltoihin vuonna 1995,
ja mitkä kirjat luinkaan
siellä ensimmäiseksi?
Kiinassa kielletyt kirjat, tietenkin.
"The Good Earth" kertoo
kiinalaisesta maalaiselämästä.
Ei kovin kätevää propagandan
kannalta. Ymmärrän.
Raamattu on mielenkiintoinen, mutta outo.
(Naurua)
Mutta se on aihe toiselle kerralle.
Viides käsky aiheutti
minulle kuitenkin valaistumisen:
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi."
"Kunnioitus", sanoin. "Niin erilaista
ja parempaa, kuin totteleminen."
Niinpä siitä tuli
apuvälineeni kiivetessäni
ulos kungfutselaisesta ansastani
ja aloittaessani alusta
suhteeni vanhempiini.
Uuden kulttuurin
kohtaaminen aloitti myös tapani
lukea vertaillen.
Sellainen tarjoaa monia oivalluksia.
Esimerkiksi tämä kartta näytti
alkuun mielestäni kummalliselta,
koska kiinalaiset koululaiset
kasvavat katsellen tätä.
En ollut aiemmin ajatellut,
ettei Kiinan tarvitsisi
olla maailman keskellä.
Kartatkin välittävät
jonkun ihmisen näkemyksen.
Vertaillen lukeminen ei ole mitään uutta.
Se on standardikäytäntö
tieteellisessä maailmassa.
On jopa tutkimuskenttiä,
kuten vertaileva uskontotiede
ja vertaileva kirjallisuustiede.
Vertailu ja kontrasti
tarjoavat tutkijoille
kattavamman ymmärryksen aiheesta.
Joten ajattelin, että jos vertaileva
lukeminen sopii tutkimukseen,
miksei myös arkeen?
Niinpä aloin lukemaan kirjoja pareittain.
Ne voivat kertoa ihmisistä,
[Benjamin Franklin]
[John Adams]
jotka ovat olleet osana samaa tapahtumaa,
tai ystävistä joilla on yhteinen kokemus.
[Personal History]
[The Snowball: Warren Buffett and the Business of Life]
Vertailen jopa samoja
tarinoita eri genreissä. (Naurua)
[Raamattu: King James versio]
[Lamb]
tai samankaltaisia
tarinoita eri kulttuureista,
kuten Joseph Campbell upeassa kirjassaan.
[The Power of Myth]
Esimerkiksi niin Kristus kuin Buddhakin
kävivät läpi kolme kiusausta.
Kristukselle kiusaukset olivat
ekonomisia, poliittisia ja henkisiä.
Buddhalle ne olivat psykologisia:
himo, pelko ja sosiaalinen
velvollisuus, mielenkiintoista.
Jos osaat jotakin vierasta kieltä,
on myös hauskaa
lukea lempikirjasi
kahdella eri kielellä.
[The Way of Chuang Zhu]
[Tao: The Watercourse Way]
Huomasin, että käännöksistä
voi saada paljon.
Käännöksen avulla esimerkiksi tajusin,
että "onni" tarkoittaa
kiinaksi "nopeaa iloa", huh!
"Morsian" on kiinaksi
kirjaimellisesti "uusi äiti". O-ou.
(Naurua)
Kirjat ovat avanneet minulle taikaportin,
jonka kautta saan kontaktin ihmisiin
menneisyydestä ja nykyisyydestä.
Tiedän, etten tule koskaan enää
olemaan yksinäinen tai voimaton.
Unelman särkyminen ei oikeasti ole mitään
verrattuna siihen,
mitä monet muut ovat kärsineet.
Olen alkanut uskoa, että toteutuminen
ei ole unelman ainoa tarkoitus.
Sen tärkein tarkoitus
on päästä kosketuksiin
unelmien synnyinpaikan kanssa,
intohimon ja onnellisuuden
synnyinpaikan kanssa.
Myös särkynyt unelma
voi tehdä tämän sinulle.
Kirjojen ansiosta olen täällä tänään,
iloinen, tarkoitusta ja
selkeyttä elämässäni,
useimmiten.
Olkoon kirjat aina kanssanne.
Kiitos.
(Aplodit)
Kiitos. (Aplodit)
Kiitos. (Aplodit)