Olemme täällä tänään,

koska Yhdistyneet kansakunnat

on asettanut päämäärät

maiden kehitykselle.

Vuosituhannen kehitystavoitteet.

Olen kovasti innoissani näistä tavoitteista,

koska niitä on kokonaista kahdeksan.

Erittelemällä kahdeksan eri tavoitetta

YK haluaa kertoa,

että maiden pitää muuttaa

niin monia asioita,

ihmisten elämän parantamiseksi.

Köyhyyden poistamisesta

kasvatukseen, sukupuoleen,

lasten ja äitien terveyteen,

infektioiden hallintaan, ympäristönsuojeluun

ja hyviin globaaleihin kansojen välisiin yhteyksiin

aina avunannosta

kaupankäyntiin.

Pidän näistä tavoitteista myös siksi,

että kutakin niistä todella mitataan.

Kuten lapsikuolleisuutta.

Tarkoituksena on vähentää kuolleisuutta

kahdella kolmasosalla

vuosina 1990 - 2015.

Tarvitaan 4 %:n vuotuinen vähennys,

joka pystytään mittaamaan.

Tämä erottaa

poliittisen pulinan

tärkeisiin asioihin tarttumisesta,

ihmiselämän parantamisesta.

Olen hyvin iloinen siitä,

että olemme jo näyttäneet toteen,

että on monia maita

Aasiassa, Lähi-idässä,

latinalaisessa Amerikassa ja Itä-Euroopassa,

joiden lapsikuolleisuus on alenemassa.

Jopa valtavassa Brasiliassa vähennys on 5 % vuodessa

ja Turkissa 7 % vuodessa.

Hyviä uutisia.

Mutta ihmiset väittävät: "Afrikka ei kehity lainkaan.

Sieltä ei ole edes tilastoja

tapahtumien kulusta."

Osoitan molemmat väitteet vääriksi.

Astukaamme tilastojen ihmeelliseen maailmaan

nettisivuille ChildMortality.org,

missä voitte tarkastella alle viisivuotiaiden

kuolleisuutta kaikissa maissa

YK: asiantuntijoiden tekemänä.

Otan Kenian esimerkiksi.

Tässä näette tiedot.

Älkää nyt hätääntykö ihan turhaan. Autan teitä.

Näyttää häijyltä kuin yliopistossa,

jos ette pitäneet tilastoista.

Ihan ensiksi tällaisia pisteitä nähdessänne

teidän pitää miettiä,

mistä tiedot tulevat.

Mikä on tietojen alkulähde?

Onko Keniassa

lääkäreitä ja muita ammattilaisia,

jotka kirjoittavat lapsen kuolintodistuksen,

joka lähetetään tilastokeskukseen?

Ei. Kenian kaltaisilla köyhillä mailla

ei ole vielä tuollaista organisaatiotasoa.

Järjestelyt ovat puutteellisia,

koska niin monet kuolevat kotona

perhepiirissä,

mikä jää rekisteröimättä.

Emme kuitenkaan luota puutteelliseen järjestelmään.

Käytämme haastatteluja ja selvityksiä.

Erittäin ammattitaitoiset

naispuoliset haastattelijat

käyttävät kokonaisen tunnin kysellen naiselta

hänen synnytyshistoriastaan.

Kuinka monta lasta olette synnyttäneet?

Ovatko he elossa?

Jos he kuolivat, missä iässä ja minä vuonna?

Edustavaan otokseen maasta kuuluu

tuhansia naisia.

Tiedot kerätään väestötieteelliseen

terveyskatsausraporttiin.

Nämä kyselyt tulevat kalliiksi.

Niitä voidaan tehdä vain 3 - 5 vuoden välein.

Mutta ne ovat hyvälaatuisia.

Raha on rajoitteena

Nämä värilliset viivat ovat tuloksia;

kukin väri edustaa yhtä katsausta.

Tämä on liian monimutkaista, joten yksinkertaistetaan:

esitän jokaisesta tutkimuksesta keskiarvopisteen.

Tässä vuodet 1977, 1988,

1992, 1997

ja 2002.

Kun YK:n asiantuntijat ovat

saaneet tutkimukset tietokantaansa,

he käyttävät edistyneitä matemaattisia kaavoja

kuvatakseen kehityssuuntaa, joka näyttää tältä.

Tässä on heidän paras sovituksensa.

Mutta olkaa tarkkana.

He jatkavat linjaa

yli viimeisen pisteen

tyhjyyteen.

He arvioivat Kenian lapsikuolleisuuden

128:ksi vuonna 2008.

Minua suretti, koska

näimme Keniassa tapahtuneen

takaiskun

lapsikuolleisuuden lisääntyessä 90-luvulla.

Se oli traagista.

Mutta kesäkuussa sain sähköpostia

Demographic Health Surveys -laitokselta.

Siinä oli hyviä uutisia Keniasta.

Olin niin hyvilläni.

Kyse oli uudesta tutkimusarviosta.

YK:lta meni toiset kolme kuukautta

sen saamiseen palvelimelleen.

Perjantaina uusi kehityssuuntaus selvisi.

Se osoitti tänne alas.

Eikö olekin tosi mukavaa?

Itse asiassa istuin perjantaina tietokoneellani,

kun näin kuolintapausten putoavan

juuri sinä aamuna 182:sta 84:een.

Juhlan paikka.

Suuntaus oli nyt selvä,

mutta kuinka kehitystä mitataan?

Tarvitaan joitain yksityiskohtia

selventämään, miten YK toimii.

Heidän mittausvälinsä on 1990 - 2009.

YK kertoo: "0,9 %, ei mitään edistystä."

Epäoikeudenmukaista.

Professorina minulla on oikeus tehdä toisenlainen ehdotus.

Huomatkaa ainakin,

että 10 vuotta riittää suuntauksen seurantaan.

Kahdesta tutkimuksesta voi nähdä, mitä tapahtuu.

Heidän lukunsa on 2,4 %.

Jos olisin ollut Kenian terveysministeriössä,

olisin voinut yhdistää nämä pisteet.

Tiedämme siis

lapsikuolleisuuden.

Meillä on kelvollinen suuntaus.

Asia muuttuu mutkikkaammaksi

mitatessamme vuosituhattavoitteita.

Afrikan osalta on erityisen tärkeää,

että 90-luku oli huono vuosikymmen.

Koko Afrikassa, ei ainoastaan Keniassa.

HIV-epidemia huipentui.

Vanhat malarialääkkeet eivät enää tehonneet, mutta saatiin uusia.

Myöhemmin saatiin moskiittoverkkoja.

Oli sosioekonomisia ongelmia,

joita nyt ratkotaan paljon tehokkaammin.

Katsotaanpa tätä keskiarvoa.

Tässä Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiarvo.

YK:n mukaan

vähennys on 1,8 %.

Kuulostaa vähän teoreettiselta,

muttei ole niin teoreettista.

Taloustieteilijät

rakastavat rahaa ja janoavat sitä yhä enemmän. He haluavat kasvua.

He arvioivat talouden vuotuisen kasvuvauhdin prosenteissa.

Kansanterveystyössä vihaamme lapsikuolleisuutta

ja haluamme yhä vähemmän ja vähemmän lapsikuolemia.

Arvioimme vuotuista vähennystä prosenteissa.

Se on tavallaan sama prosenttiosuus.

Jos talous kasvaa 4 %,

lapsikuolleisuuden tulisi laskea 4 %,

jos kasvu käytetään oikein, ja ihmiset ovat sitoutuneita

ja voivat käyttää varat haluamallaan tavalla.

Onko oikeudenmukaista mitata tätä 19 vuoden jaksossa?

Ekonomisti ei koskaan tekisi niin.

Olen käyttänyt kahta jaksoa.

90-luvulla vain 1,2 %,

vain 1,2 %.

Kun taas kakkosvaihteella --

Afrikka oli ajellut ykkösellä,

nyt he vaihtavat kakkoselle.

Mutta tämäkään

ei edusta Afrikkaa oikeudenmukaisesti,

koska se on keskiarvo,

kuolintapausten vähentymisen keskiarvo.

Nyt vien teidät kuplieni pariin.

Taas tällä akselilla

lapsikuolleisuus 1000:ta kohden.

Tässä vuodet.

Katsotaan avarammin kuin vuosituhattavoitteet.

Tilanne 50 vuotta sitten

useimpien Afrikan maiden juhliessa itsenäisyyttään.

Esimerkkeinä Kongo ylhäällä,

Ghana alempana ja Kenia vielä alempana.

Mitä vuosien mittaan on tapahtunut? Matkaan!

Itsenäistyttiin, lukutaito parani,

rokotukset aloitettiin, isorokko voitettiin,

hygieniaa parannettiin, ja olot kohenivat.

Mutta pankaa merkille 80-luku.

Kongo ajautui sisällissotaan,

pysyi paikallaan.

Ghana edistyi nopeasti.

Kenia koki takaiskun, ja Ghana ohitti sen.

Sitten Kenia ja Ghana laskeutuvat yhdessä --

Kongossa pysähdys jatkuu.

Tässä olemme tänään.

Ei ole mitään järkeä

laskea keskiarvoa tästä nollakehityksestä

ja tästä hyvin nopeasta parannuksesta.

On lopetettava

pitämästä Saharan alapuolista Afrikkaa yhtenä paikkana.

Maat ovat niin erilaisia,

että ansaitsevat saman kohtelun kuin Eurooppa:

emme puhu Euroopasta yhtenä paikkana.

Voin kertoa, että Kreikan ja Ruotsin taloudet ovat hyvin eilaisia.

Kaikki tietävät sen.

Kumpaakin maata arvioidaan menestyksensä mukaan.

Katsotaan laajemmin.

Oma maani Ruotsi:

Vuonna 1800 tuolla ylhäällä.

Kärsimme varmaan oudosta persoonallisuushäiriöstä,

kun laskemme lapset säntillisesti korkeasta kuolleisuudesta huolimatta.

Outo juttu.Tavallaan kiusallista.

Mutta meillä Ruotsissa oli tapana

laskea kaikki lapsikuolemat,

vaikkemme tehneet asialle mitään.

Nämä olivat nälkävuodet.

Huonot vuodet, ihmiset saivat tarpeekseen vapaudesta.

Esi-isäni muuttivat Yhdysvaltoihin.

Mutta pian täällä alettiin voida yhä paremmin.

Tässä saimme paremman opetuksen ja terveydenhoidon,

ja lapsikuolleisuus väheni.

Ruotsi ei sotinut koko tänä aikana.

Mutta Ruotsissa väheneminen

tapahtui

hitaasti.

Ruotsi pääsi alhaiseen lapsikuolleisuuteen,

koska aloitimme aikaisin.

Itse asiassa alkeiskoulu

alkoi vuonna 1842.

Sen loistavana tuloksena

naiset oppivat lukemaan

sukupolvea myöhemmin.

On ymmärrettävä, että sijoitukset kehitykseen

ovat pitkäaikaissijoituksia.

Ei vain viideksi vuodeksi,

vaan pitkäksi aikaa,

Ruotsi ei koskaan päässyt vuosituhattavoitteisiin,

laskelmieni mukaan 3,1%:iin.

Ruotsi on pudonnut kelkasta.

Mutta siitä ei paljon puhuta.

Haluamme toisten olevan itseämme parempia. Niin kuin ovat olleetkin.

Siirrytään Thaimaan

menestystarinaan 1960-luvulla --

kuinka se laskeutui tänne

ja pääsi miltei samaan lapsikuolleisuuteen kuin Ruotsi.

Toinen tarina Egyptin kansanterveyden

kätketyimmästä, loistavimmasta menestyksestä.

Egypti oli täällä ylhäällä 1960,

Kongoa ylempänä.

Niilin suisto oli kurjuuden pesä lapsille,

jotka kärsivät ripulista,

malariasta ja monista ongelmista.

Sitten valmistui Assuanin pato, ja koteihin saatiin sähköt.

Koulutusta lisättiin.

Saatiin perusterveydenhuolto.

Käyrä kääntyi laskuun.

Saatiin turvallisempaa vettä, malaria hävitettiin.

Melkoinen menestystarina?

Lapsikuolleisuuden tuhatvuotistavoitteet ovat

toteutettavissa.

Tämän päivän hyvä juttu on

Ghanan yhtä nopea laskusuuntaus

kuin Egyptissä parhaimmillaan.

Kenia on nyt kirimässä.

Tässä on ongelma.

Vakava ongelma maissa, jotka ovat pysähdyksissä.

Siirtykäämme lapsikuolleisuuden

laajempiin näkymiin.

Näytän teille tämän akselin

lapsikuolleisuuden suhteen --

tämä akseli kuvaa kuolleisuutta --

tuon akselin perhekokoon.

Lapsikuolleisuuden ja perhekoon välisen suhteen.

Yksi, kaksi, kolme, neljä lasta.

Kuusi, seitsemän, kahdeksan lasta naista kohden.

Vuosi on taas 1960,

50 vuotta sitten.

Kukin kupla kuvaa maata.

Värit puolestaan mantereita.

Tummansininen on Saharan alapuolinen Afrikka.

Kuplan koko esittää väkilukua.

Nämä ovat

niin sanottuja "kehittyviä" maita.

Niissä oli korkea tai hyvin korkea lapsikuolleisuus

ja perhekoko kuudesta kahdeksaan.

Nämä täällä

olivat niin sanottuja länsimaita.

Niissä oli matala lapsikuolleisuus

ja pienet perheet.

Mitä on tapahtunut?

Nyt haluan teidän näkevän omin silmin

suhteen lapsikuolleisuuden laskun

ja perhekoon pienenemisen välillä.

Toivon asian tulevan selväksi.

Teidän pitää nähdä se omin silmin.

Näin se tapahtui. Käynnistän maailman.

Tullaan alaspäin, koska koulutus

ja terveydenhoito paranevat

isorokon kadotessa.

Päästiin tänne -- tässä Kiina siirtyy läntiseen laatikkoon.

Nyt Brasilia on länsilaatikossa.

Intia lähestymässä. Ensimmäiset Afrikan maat tulossa samaan laatikkoon.

Saamme paljon uusia naapureita.

Tervetuloa kunnon elämään.

Siitä vaan. Haluamme kaikki tänne alas.

Näin ajattelemme varmaan kaikki.

Ensimmäiset afrikkalaiset maat tulevat sisälle.

Tässä ollaan tänään.

Ei ole olemassa mitään

"länsimaita" ja "kehitysmaita."

Tämä YK:n raportti

ilmestyi perjantaina.

Se on oikein hyvä -- "Lapsikuolleisuuden tasot ja kehityssuunnat" --

paitsi tämä sivu.

Tämä sivu on tosi huono.

Siinä luokitellaan maita.

Se leimaa "kehitysmaat" -- voin lukea täältä --

kehitysmaita: Etelä-Korean tasavalta.

Tä?

Heillä on Samsung, kuinka se voi olla kehitysmaa?

Singapore on myös luettelossa.

Singaporella on maailman pienin lapsikuolleisuus.

Se ohitti Ruotsin viisi vuotta sitten,

mutta se leimataan kehitysmaaksi.

Täällä on myös Qatar.

Se on maailman rikkain maa. Siellä on Al Jazeera.

Millä ilveellä se voisi olla kehitysmaa?

Tämä on roskaa.

(Suosionosoituksia)

Loput tästä on hyvää. Loput on hyvää.

Meidän täytyy käyttää tietoihin

sopivia uusia käsitteitä.

Meidän on tajuttava,

että olemme kaikki pyrkimässä tänne alas.

Mitä nämä suhteet merkitsevät?

Katsotaan vaikka Afrikkaa.

Jopa Afrikan maissa voi nähdä

selvästi laskevan lapsikuolleisuuden

ja pienenevän perhekoon

välisen suhteen.

Näin tapahtuu varmasti.

Perjantaina "Institute of Health Metrics and Evaluation"

julkaisi hyvin tärkeän tutkimuksen Seattlessa

osoittaen, että miltei 50 %

lapsikuolleisuuden laskusta

voidaan lukea naisten koulutuksen ansioksi.

Kun saamme tytöt koulunpenkille,

vaikutus tuntuu 15 - 20 vuotta myöhemmin.

Se on pitkän aikavälin vahva kehityssuunta.

Siksi meidän on nähtävä pitkälle,

mutta meidän on mitattava 10 vuoden

jakson vaikutuksia.

On täysin mahdollista

vähentää lapsikuolleisuutta näissä maissa

ja saada ne kaikki tänne alanurkkaan,

missä kaikki haluaisimme elää yhdessä.

Lapsikuolleisuuden alentaminen on

tietysti humanitaarisesti katsoen

kaikkein tärkeintä.

Puhumme lasten oikeudesta

kunnon elämään.

Se on myös strateginen sijoitus

koko ihmiskunnan tulevaisuuteen,

koska se liittyy ympäristöön.

Emme pysty hoitamaan ympäristöä

ja välttämään vakavaa ilmastonmuutosta,

ellemme saa maailman väestönkasvua vakiintumaan.

Tämän sanon suoraan.

Pystymme tekemään sen

lapsikuolleisuutta laskemalla ja perhesuunnittelun mahdollistamalla.

Edistyksen mootorina on naisten koulutus.

Tämä on ihan mahdollista. Tehkäämme se.

Kiitoksia paljon.

(Suosionosoituksia)