Olemme täällä tänään,
koska Yhdistyneet kansakunnat
on asettanut päämäärät
maiden kehitykselle.
Vuosituhannen kehitystavoitteet.
Olen kovasti innoissani näistä tavoitteista,
koska niitä on kokonaista kahdeksan.
Erittelemällä kahdeksan eri tavoitetta
YK haluaa kertoa,
että maiden pitää muuttaa
niin monia asioita,
ihmisten elämän parantamiseksi.
Köyhyyden poistamisesta
kasvatukseen, sukupuoleen,
lasten ja äitien terveyteen,
infektioiden hallintaan, ympäristönsuojeluun
ja hyviin globaaleihin kansojen välisiin yhteyksiin
aina avunannosta
kaupankäyntiin.
Pidän näistä tavoitteista myös siksi,
että kutakin niistä todella mitataan.
Kuten lapsikuolleisuutta.
Tarkoituksena on vähentää kuolleisuutta
kahdella kolmasosalla
vuosina 1990 - 2015.
Tarvitaan 4 %:n vuotuinen vähennys,
joka pystytään mittaamaan.
Tämä erottaa
poliittisen pulinan
tärkeisiin asioihin tarttumisesta,
ihmiselämän parantamisesta.
Olen hyvin iloinen siitä,
että olemme jo näyttäneet toteen,
että on monia maita
Aasiassa, Lähi-idässä,
latinalaisessa Amerikassa ja Itä-Euroopassa,
joiden lapsikuolleisuus on alenemassa.
Jopa valtavassa Brasiliassa vähennys on 5 % vuodessa
ja Turkissa 7 % vuodessa.
Hyviä uutisia.
Mutta ihmiset väittävät: "Afrikka ei kehity lainkaan.
Sieltä ei ole edes tilastoja
tapahtumien kulusta."
Osoitan molemmat väitteet vääriksi.
Astukaamme tilastojen ihmeelliseen maailmaan
nettisivuille ChildMortality.org,
missä voitte tarkastella alle viisivuotiaiden
kuolleisuutta kaikissa maissa
YK: asiantuntijoiden tekemänä.
Otan Kenian esimerkiksi.
Tässä näette tiedot.
Älkää nyt hätääntykö ihan turhaan. Autan teitä.
Näyttää häijyltä kuin yliopistossa,
jos ette pitäneet tilastoista.
Ihan ensiksi tällaisia pisteitä nähdessänne
teidän pitää miettiä,
mistä tiedot tulevat.
Mikä on tietojen alkulähde?
Onko Keniassa
lääkäreitä ja muita ammattilaisia,
jotka kirjoittavat lapsen kuolintodistuksen,
joka lähetetään tilastokeskukseen?
Ei. Kenian kaltaisilla köyhillä mailla
ei ole vielä tuollaista organisaatiotasoa.
Järjestelyt ovat puutteellisia,
koska niin monet kuolevat kotona
perhepiirissä,
mikä jää rekisteröimättä.
Emme kuitenkaan luota puutteelliseen järjestelmään.
Käytämme haastatteluja ja selvityksiä.
Erittäin ammattitaitoiset
naispuoliset haastattelijat
käyttävät kokonaisen tunnin kysellen naiselta
hänen synnytyshistoriastaan.
Kuinka monta lasta olette synnyttäneet?
Ovatko he elossa?
Jos he kuolivat, missä iässä ja minä vuonna?
Edustavaan otokseen maasta kuuluu
tuhansia naisia.
Tiedot kerätään väestötieteelliseen
terveyskatsausraporttiin.
Nämä kyselyt tulevat kalliiksi.
Niitä voidaan tehdä vain 3 - 5 vuoden välein.
Mutta ne ovat hyvälaatuisia.
Raha on rajoitteena
Nämä värilliset viivat ovat tuloksia;
kukin väri edustaa yhtä katsausta.
Tämä on liian monimutkaista, joten yksinkertaistetaan:
esitän jokaisesta tutkimuksesta keskiarvopisteen.
Tässä vuodet 1977, 1988,
1992, 1997
ja 2002.
Kun YK:n asiantuntijat ovat
saaneet tutkimukset tietokantaansa,
he käyttävät edistyneitä matemaattisia kaavoja
kuvatakseen kehityssuuntaa, joka näyttää tältä.
Tässä on heidän paras sovituksensa.
Mutta olkaa tarkkana.
He jatkavat linjaa
yli viimeisen pisteen
tyhjyyteen.
He arvioivat Kenian lapsikuolleisuuden
128:ksi vuonna 2008.
Minua suretti, koska
näimme Keniassa tapahtuneen
takaiskun
lapsikuolleisuuden lisääntyessä 90-luvulla.
Se oli traagista.
Mutta kesäkuussa sain sähköpostia
Demographic Health Surveys -laitokselta.
Siinä oli hyviä uutisia Keniasta.
Olin niin hyvilläni.
Kyse oli uudesta tutkimusarviosta.
YK:lta meni toiset kolme kuukautta
sen saamiseen palvelimelleen.
Perjantaina uusi kehityssuuntaus selvisi.
Se osoitti tänne alas.
Eikö olekin tosi mukavaa?
Itse asiassa istuin perjantaina tietokoneellani,
kun näin kuolintapausten putoavan
juuri sinä aamuna 182:sta 84:een.
Juhlan paikka.
Suuntaus oli nyt selvä,
mutta kuinka kehitystä mitataan?
Tarvitaan joitain yksityiskohtia
selventämään, miten YK toimii.
Heidän mittausvälinsä on 1990 - 2009.
YK kertoo: "0,9 %, ei mitään edistystä."
Epäoikeudenmukaista.
Professorina minulla on oikeus tehdä toisenlainen ehdotus.
Huomatkaa ainakin,
että 10 vuotta riittää suuntauksen seurantaan.
Kahdesta tutkimuksesta voi nähdä, mitä tapahtuu.
Heidän lukunsa on 2,4 %.
Jos olisin ollut Kenian terveysministeriössä,
olisin voinut yhdistää nämä pisteet.
Tiedämme siis
lapsikuolleisuuden.
Meillä on kelvollinen suuntaus.
Asia muuttuu mutkikkaammaksi
mitatessamme vuosituhattavoitteita.
Afrikan osalta on erityisen tärkeää,
että 90-luku oli huono vuosikymmen.
Koko Afrikassa, ei ainoastaan Keniassa.
HIV-epidemia huipentui.
Vanhat malarialääkkeet eivät enää tehonneet, mutta saatiin uusia.
Myöhemmin saatiin moskiittoverkkoja.
Oli sosioekonomisia ongelmia,
joita nyt ratkotaan paljon tehokkaammin.
Katsotaanpa tätä keskiarvoa.
Tässä Saharan eteläpuolisen Afrikan keskiarvo.
YK:n mukaan
vähennys on 1,8 %.
Kuulostaa vähän teoreettiselta,
muttei ole niin teoreettista.
Taloustieteilijät
rakastavat rahaa ja janoavat sitä yhä enemmän. He haluavat kasvua.
He arvioivat talouden vuotuisen kasvuvauhdin prosenteissa.
Kansanterveystyössä vihaamme lapsikuolleisuutta
ja haluamme yhä vähemmän ja vähemmän lapsikuolemia.
Arvioimme vuotuista vähennystä prosenteissa.
Se on tavallaan sama prosenttiosuus.
Jos talous kasvaa 4 %,
lapsikuolleisuuden tulisi laskea 4 %,
jos kasvu käytetään oikein, ja ihmiset ovat sitoutuneita
ja voivat käyttää varat haluamallaan tavalla.
Onko oikeudenmukaista mitata tätä 19 vuoden jaksossa?
Ekonomisti ei koskaan tekisi niin.
Olen käyttänyt kahta jaksoa.
90-luvulla vain 1,2 %,
vain 1,2 %.
Kun taas kakkosvaihteella --
Afrikka oli ajellut ykkösellä,
nyt he vaihtavat kakkoselle.
Mutta tämäkään
ei edusta Afrikkaa oikeudenmukaisesti,
koska se on keskiarvo,
kuolintapausten vähentymisen keskiarvo.
Nyt vien teidät kuplieni pariin.
Taas tällä akselilla
lapsikuolleisuus 1000:ta kohden.
Tässä vuodet.
Katsotaan avarammin kuin vuosituhattavoitteet.
Tilanne 50 vuotta sitten
useimpien Afrikan maiden juhliessa itsenäisyyttään.
Esimerkkeinä Kongo ylhäällä,
Ghana alempana ja Kenia vielä alempana.
Mitä vuosien mittaan on tapahtunut? Matkaan!
Itsenäistyttiin, lukutaito parani,
rokotukset aloitettiin, isorokko voitettiin,
hygieniaa parannettiin, ja olot kohenivat.
Mutta pankaa merkille 80-luku.
Kongo ajautui sisällissotaan,
pysyi paikallaan.
Ghana edistyi nopeasti.
Kenia koki takaiskun, ja Ghana ohitti sen.
Sitten Kenia ja Ghana laskeutuvat yhdessä --
Kongossa pysähdys jatkuu.
Tässä olemme tänään.
Ei ole mitään järkeä
laskea keskiarvoa tästä nollakehityksestä
ja tästä hyvin nopeasta parannuksesta.
On lopetettava
pitämästä Saharan alapuolista Afrikkaa yhtenä paikkana.
Maat ovat niin erilaisia,
että ansaitsevat saman kohtelun kuin Eurooppa:
emme puhu Euroopasta yhtenä paikkana.
Voin kertoa, että Kreikan ja Ruotsin taloudet ovat hyvin eilaisia.
Kaikki tietävät sen.
Kumpaakin maata arvioidaan menestyksensä mukaan.
Katsotaan laajemmin.
Oma maani Ruotsi:
Vuonna 1800 tuolla ylhäällä.
Kärsimme varmaan oudosta persoonallisuushäiriöstä,
kun laskemme lapset säntillisesti korkeasta kuolleisuudesta huolimatta.
Outo juttu.Tavallaan kiusallista.
Mutta meillä Ruotsissa oli tapana
laskea kaikki lapsikuolemat,
vaikkemme tehneet asialle mitään.
Nämä olivat nälkävuodet.
Huonot vuodet, ihmiset saivat tarpeekseen vapaudesta.
Esi-isäni muuttivat Yhdysvaltoihin.
Mutta pian täällä alettiin voida yhä paremmin.
Tässä saimme paremman opetuksen ja terveydenhoidon,
ja lapsikuolleisuus väheni.
Ruotsi ei sotinut koko tänä aikana.
Mutta Ruotsissa väheneminen
tapahtui
hitaasti.
Ruotsi pääsi alhaiseen lapsikuolleisuuteen,
koska aloitimme aikaisin.
Itse asiassa alkeiskoulu
alkoi vuonna 1842.
Sen loistavana tuloksena
naiset oppivat lukemaan
sukupolvea myöhemmin.
On ymmärrettävä, että sijoitukset kehitykseen
ovat pitkäaikaissijoituksia.
Ei vain viideksi vuodeksi,
vaan pitkäksi aikaa,
Ruotsi ei koskaan päässyt vuosituhattavoitteisiin,
laskelmieni mukaan 3,1%:iin.
Ruotsi on pudonnut kelkasta.
Mutta siitä ei paljon puhuta.
Haluamme toisten olevan itseämme parempia. Niin kuin ovat olleetkin.
Siirrytään Thaimaan
menestystarinaan 1960-luvulla --
kuinka se laskeutui tänne
ja pääsi miltei samaan lapsikuolleisuuteen kuin Ruotsi.
Toinen tarina Egyptin kansanterveyden
kätketyimmästä, loistavimmasta menestyksestä.
Egypti oli täällä ylhäällä 1960,
Kongoa ylempänä.
Niilin suisto oli kurjuuden pesä lapsille,
jotka kärsivät ripulista,
malariasta ja monista ongelmista.
Sitten valmistui Assuanin pato, ja koteihin saatiin sähköt.
Koulutusta lisättiin.
Saatiin perusterveydenhuolto.
Käyrä kääntyi laskuun.
Saatiin turvallisempaa vettä, malaria hävitettiin.
Melkoinen menestystarina?
Lapsikuolleisuuden tuhatvuotistavoitteet ovat
toteutettavissa.
Tämän päivän hyvä juttu on
Ghanan yhtä nopea laskusuuntaus
kuin Egyptissä parhaimmillaan.
Kenia on nyt kirimässä.
Tässä on ongelma.
Vakava ongelma maissa, jotka ovat pysähdyksissä.
Siirtykäämme lapsikuolleisuuden
laajempiin näkymiin.
Näytän teille tämän akselin
lapsikuolleisuuden suhteen --
tämä akseli kuvaa kuolleisuutta --
tuon akselin perhekokoon.
Lapsikuolleisuuden ja perhekoon välisen suhteen.
Yksi, kaksi, kolme, neljä lasta.
Kuusi, seitsemän, kahdeksan lasta naista kohden.
Vuosi on taas 1960,
50 vuotta sitten.
Kukin kupla kuvaa maata.
Värit puolestaan mantereita.
Tummansininen on Saharan alapuolinen Afrikka.
Kuplan koko esittää väkilukua.
Nämä ovat
niin sanottuja "kehittyviä" maita.
Niissä oli korkea tai hyvin korkea lapsikuolleisuus
ja perhekoko kuudesta kahdeksaan.
Nämä täällä
olivat niin sanottuja länsimaita.
Niissä oli matala lapsikuolleisuus
ja pienet perheet.
Mitä on tapahtunut?
Nyt haluan teidän näkevän omin silmin
suhteen lapsikuolleisuuden laskun
ja perhekoon pienenemisen välillä.
Toivon asian tulevan selväksi.
Teidän pitää nähdä se omin silmin.
Näin se tapahtui. Käynnistän maailman.
Tullaan alaspäin, koska koulutus
ja terveydenhoito paranevat
isorokon kadotessa.
Päästiin tänne -- tässä Kiina siirtyy läntiseen laatikkoon.
Nyt Brasilia on länsilaatikossa.
Intia lähestymässä. Ensimmäiset Afrikan maat tulossa samaan laatikkoon.
Saamme paljon uusia naapureita.
Tervetuloa kunnon elämään.
Siitä vaan. Haluamme kaikki tänne alas.
Näin ajattelemme varmaan kaikki.
Ensimmäiset afrikkalaiset maat tulevat sisälle.
Tässä ollaan tänään.
Ei ole olemassa mitään
"länsimaita" ja "kehitysmaita."
Tämä YK:n raportti
ilmestyi perjantaina.
Se on oikein hyvä -- "Lapsikuolleisuuden tasot ja kehityssuunnat" --
paitsi tämä sivu.
Tämä sivu on tosi huono.
Siinä luokitellaan maita.
Se leimaa "kehitysmaat" -- voin lukea täältä --
kehitysmaita: Etelä-Korean tasavalta.
Tä?
Heillä on Samsung, kuinka se voi olla kehitysmaa?
Singapore on myös luettelossa.
Singaporella on maailman pienin lapsikuolleisuus.
Se ohitti Ruotsin viisi vuotta sitten,
mutta se leimataan kehitysmaaksi.
Täällä on myös Qatar.
Se on maailman rikkain maa. Siellä on Al Jazeera.
Millä ilveellä se voisi olla kehitysmaa?
Tämä on roskaa.
(Suosionosoituksia)
Loput tästä on hyvää. Loput on hyvää.
Meidän täytyy käyttää tietoihin
sopivia uusia käsitteitä.
Meidän on tajuttava,
että olemme kaikki pyrkimässä tänne alas.
Mitä nämä suhteet merkitsevät?
Katsotaan vaikka Afrikkaa.
Jopa Afrikan maissa voi nähdä
selvästi laskevan lapsikuolleisuuden
ja pienenevän perhekoon
välisen suhteen.
Näin tapahtuu varmasti.
Perjantaina "Institute of Health Metrics and Evaluation"
julkaisi hyvin tärkeän tutkimuksen Seattlessa
osoittaen, että miltei 50 %
lapsikuolleisuuden laskusta
voidaan lukea naisten koulutuksen ansioksi.
Kun saamme tytöt koulunpenkille,
vaikutus tuntuu 15 - 20 vuotta myöhemmin.
Se on pitkän aikavälin vahva kehityssuunta.
Siksi meidän on nähtävä pitkälle,
mutta meidän on mitattava 10 vuoden
jakson vaikutuksia.
On täysin mahdollista
vähentää lapsikuolleisuutta näissä maissa
ja saada ne kaikki tänne alanurkkaan,
missä kaikki haluaisimme elää yhdessä.
Lapsikuolleisuuden alentaminen on
tietysti humanitaarisesti katsoen
kaikkein tärkeintä.
Puhumme lasten oikeudesta
kunnon elämään.
Se on myös strateginen sijoitus
koko ihmiskunnan tulevaisuuteen,
koska se liittyy ympäristöön.
Emme pysty hoitamaan ympäristöä
ja välttämään vakavaa ilmastonmuutosta,
ellemme saa maailman väestönkasvua vakiintumaan.
Tämän sanon suoraan.
Pystymme tekemään sen
lapsikuolleisuutta laskemalla ja perhesuunnittelun mahdollistamalla.
Edistyksen mootorina on naisten koulutus.
Tämä on ihan mahdollista. Tehkäämme se.
Kiitoksia paljon.
(Suosionosoituksia)