Hei. Nimeni on Tony,
ja tämä on nopea Every Frame a Painting.

Yksi parhaista kehuista jonka elokuvalle
voi antaa on, että se tuntuu elävältä.

Siinä on jotain joka hengittää
ja on odottamatonta.

Ei ole kyse vain tarinasta tai näyttelijöistä.

On kyse kuvista itsestään.

Esimerkiksi tässä lyhyessä kohtauksessa
Nicolas Winding Refnin "Drive" -elokuvassa.

Ensisilmäyksellä se ei vaikuta juurikaan erikoiselta.

Mutta katso tätä! Peitä puolet kuvasta.
Huomaa, että pelkkä oikea puoli

kertoo kokonaisen tarinan
näistä hahmoista yksin

ja vasen puoli kertoo toista samanaikaista
lisätarinaa.

Otos joka olisi voinut kertoa vain yhden tarinan
kertookin kaksi.

Ja sen sijaan että olisimme kyllästyneitä
silmämme vaihtavat

paikkaa ruudun puolikkaiden välillä.

Tällä kertaa dynamiikka ei ole
oikean ja vasemman välillä

vaan ylä-, ja alaruudun.

--Hei.
--Hei.

--Ai, te tunnette toisenne.
--Älä.

Ylhäällä on kaunis,
kasvojen muodostama kolmio.

ja muodostelma täynnä vaaka-
ja pystytason viivoja.

Mutta katso mitä alhaalla tapahtuu.

Vaikka se tapahtuukin alitajunnassamme

alaosa ruudusta kertoo meille
kokonaisen tarinan

näyttelijöiden käsien avulla.

--Ai, te tunnette toisenne.
--Älä.

--Kappas vaan.
--Olemme naapureita.

--Naapureita? No sittenhän mekin yritämme
olla myös naapurillisia.

Ja kun sanomme elokuvan "elävän",
tämä on osa siitä, mitä tarkoitamme.

Tarinankerrontaa tapahtuu hienovaraisesti,
ei pelkästään siellä minne katsomme,

vaan myös siellä, minne emme katso. Kun katsot Drivea,
alat huomata kuvion.

Miltei jokaisessa otoksessa
on muodostelmallinen tasapaino

vasemman ja oikean, ja ylä- ja alaosien,

eli neljäsosien välillä.

Aluksi tämä saattaa tuntua rajoittavalta,
mutta tätä perustyökalua käyttämällä

katso kuinka ohjaaja ottaa
tavallisen kohtauksen,

ja tekee epätavallisia asioita.

Kun kuski tulee kuvaan,
hän on ylävasemmassa neljänneksessä

Luonnollisesti siis odotamme,
että seuraavassa kuvassa toinen hahmo on yläoikealla.

Mutta sen sijaan...

Kun kuva lähestyvät toisiaan, 
kaksi hahmoa ovat lähekkäin tällä tavalla

ja heillä on paljon tilaa takanaan.
Vaikka he haluavat puhua...

heillä on muita velvollisuuksia.

Kun kaksi miestä kohtaavat toisensa,
he ovat samoissa neljänneksissä,

heidän silmänsä samassa kohtaa,
koska he taistelevat samasta asemasta.

Irene taas, heidän tunteidensa kohde,
on kuvan yläoikealla tai tasan keskellä.

Riippumatta siitä, että hänen
suoritukseensa ei keskitytä, katso hänen näyttelemistään.

Tämä kohtaus lopulta paljastaa
kätensä tässä kuvassa

joka on tasapainossa ylävasemman
ja alaoikean välillä, antaen meidän

visuaalisesti verrata näitä miehiä,
ja nähdä toisen varjon suuntautuvan toiseen.

Vaikka olemme nähneet tämän
poistumisoven

ensimmäisestä otoksesta asti,
visuaalinen ratkaisu on odottamaton.

Ja ohjaaja, näitä neljänneksiä
korostamalla, voi luoda otoksia

jotka ovat tiheästi järjestettyjä

ja oudon odottamattomia

--Omistat kaikki nämä kalliit audot,

--voisi olettaa että sinulla olisi
paremmat lukot.

Jos nautit tästä videosta, kokeile
neljänneksien hyödyntämistä.

Ne ovat vanha ja
yksinkertainen työkalu.

Ja sinun ei pitäisi kopioida Refniä.
Aloita vain samoilla työkaluilla

ja kokeile mitä saat aikaan.

Et tarvitse uusinta teknologiaa.

Tarvitset vain yläosan, alaosan, vasemman, oikean

Ja taidon yhdistää ne oikein.

Kääntänyt / Subtitles by
BajES