Kuvittele tämä: Istut kaverisi kanssa katsomassa komediasarjaa, jossa eloisa aisapari kävelee sisään kantaen nelikerroksista hääkakkua. Hän kompuroi, kaatuu ja lämähtää naama edellä kakkuun. Kaverisi nauraa kaksinkerroin ja sanoo: "Naurettavaa! Niin ironista!" No, pian, mitä teet? Nauratko taustanauhan mukana ja annat ironian tuskastuttavan väärinymmärryksen mennä ohi? Vai, heitätkö turhan varovaisuuden menemään selittääksesi ironian todellisen merkityksen? Mikäli olet kuten minä, valitset jälkimmäisen. Ikävä kyllä ironia on täysin väärinymmärretty käsite. Heitämme termin ilmaan milloin tahansa, kun näemme jotain hassua tai samanaikaista. Vaikka monet tosielämän esimerkit ironiasta voivat olla hauskoja, niin se ei ole ironian päätekijä. Tilanne on ironinen ainoastaan, jos se, mitä tapahtuu, on vastoin odotuksia. Mikäli odotat A:n tapahtuvan, mutta saatkin B:n, se on ironista. Otetaan tämä kermakakkukomediatilanne esimerkiksi. Kun joku kävelee kannatellen epävarmasti jotain, mitä ei tulisi kantaa yksin ja kompastuu, kaatuu ja aiheuttaa sotkun on se hauskaa, mutta ei ironista. Todennäköisesti odotat jonkun joka itsekseen kantaa valtavaa kakkua lopulta kaatuvan. Hänen kaatuessaan todellisuus seuraa odotuksia, joten se ei ole ironiaa. Entä jos aisapari kävelisikin sisään kaulassaan kultamitalli, jonka hän voitti kakunkantokilpailuisssa Atlantan olympialaisissa vuonna 1996? Entä jos aisapari olisikin ammatiltaan kakunkantaja? Silloin olisi mahdollista muodostaa perusteltu oletus siitä, että henkilö olisi tottunut kantamaan naurettavan suurta kakkua. Tällöin, kun perusteltu olettamus ei käykkään toteen aisaparin kompuroidessa, on meillä esimerkki ironiasta. Toinen esimerkki. Tekstaileva ja bloggaava seniorikansalainen. Yleinen ja perusteltu olettamus hieman kypsemmistä miehistä ja naisista on se, että he eivät tunne eivätkä pidä teknologiasta, että heillä on vaikeuksia käynnistää tietokone, tai he käyttävät vanhoja tiiliskivikännyköitä 1980-luvulta. Heidän ei kuvittele olevan verkostoituneita, huipputeknologian osaajia, tai älyävän tekstaamisesta saatikka bloggaavan, mikä voi vaikuttaa uudenaikaiselta jutulta mitä ei "silloin kun minä olin nuori" ollut lainkaan. Joten kun Mummo kaivaa esiin älypuhelimensa lähettääksen kuvia tekohampaistaan lapsenlapsilleen, seuraa ironia. Perusteltu olettamus tilanteesta ei ole toteunut. Se on ironista. Joten vaikka kakun pudottaja ei ehkä olekkaan ironinen on elämässä monia tilanteita mitkä ovat. Lähde ulos ja löydä tosielämän esimerkit ironiasta.