Herääminen
on seuraava luonnollinen vaihe
ihmisen kehityksessä.
Herääminen on yksinkertaisesti oleellisen
olemuksemme luonteen tunnistamista.
Se ei ole jokin outo,
mystinen uskonnollinen kokemus
joka on vain harvojen saatavilla.
Se on kaikkien saatavilla.
Olemme pohjimmiltaan jo täysin hereillä,
täysin tietoisia.
Ja se on täysin rajatonta.
Todellinen luontosi on lähempänä
kuin se minuus, joka luulet olevasi.
Tietoisuus on maailmankaikkeuden
perimmäinen todellisuus.
Seuraava askel tieteessä on nähdä,
että tietoisuus on perustavanlaatuista.
Mitä herääminen edes on?
Selittäkää joku se minulle.
Heräävä mieli osa 1: Tunne itsesi
Mitä on herääminen?
Kutsutpa sitä todelliseksi itseksi,
välittömäksi itseksi tai ei-itseksi,
tai Buddha-luonnoksi,
Tao- tai Kristus-tietoisuudeksi.
Sillä ei todella ole väliä.
Tässä elokuvassa
aiomme kutsua sitä tietoisuudeksi.
Tietoisuus
ei ole minkään uskonnon omaisuutta.
Herääminen tai tietoisuuden ymmärtäminen
on kuin herääminen unesta.
Hahmosi uni
elämän näytelmässä.
Hahmojemme kautta
koemme maailman
kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan.
Voimme kutsua tätä elämän
ja kuoleman kaksinaisuuden kokemukseksi.
Kuljemme ympyrää
kiinnittyneenä hahmojemme
ajatuksiin ja tuntemuksiin.
Hyvä ja huono.
Sota ja rauha.
Valo ja pimeys.
Syntymä ja kuolema.
Kunnes heräämme ja huomaamme,
ettemme ole tämä hahmo.
KUTSU
Tässä elokuvassa
esitämme sinulle kutsun
tulla kokemaan
todellisen luontosi.
Suora kokemus,
ilman järkeilyä...
Kuka sinä olet?
Toistamme tämän
kutsun eri tavoin.
Kun kysyt itseltäsi kuka olet,
anna kaiken olla juuri niin kuin on.
Älä käytä mieltäsi
saadaksesi jotain tapahtumaan,
tai löytääksesi vastauksen
mielen tasolla.
Älä myöskään yritä sivuuttaa mieltäsi.
Aikomuksenasi vain kokea suoraan
kuka olet.
Antamalla mielen olla
“en tiedä” -mieli.
Herääminen on vastaus kaikkiin
maailman ongelmiin kaikilla tasoilla.
Kaikki maailman
ongelmat johtuvat harhaluulosta.
Mielen perustavanlaatuisesta harhasta.
Harha on se,
että minä olen tämä rajoitettu hahmo.
Kun elämme pienestä,
erillisestä itsestämme käsin,
tyytymättömyys on aina läsnä.
Kyse voi olla suuresta tyytymättömyydestä
kuten traumasta,
tai sitten vain tunteesta taustalla...
"Jokin ei ole oikein."
"Jotain on vialla."
"Jotain puuttuu."
Silloinkin kun koen mielihyvää,
tai saavutan jotain elämässäni,
Jopa silloin kun minulla on hyvä suhde.
Jos pysähdyn hetkeksi
tunnen tyytymättömyyttä,
kuin olisin eristetty jostakin.
Tämä tunne joka näyttäisi olevan
useimmilla ihmisillä, voi motivoida meitä
heräämään pienestä erillisestä itsestämme,
jonka luonto on eräänlainen
eroahdistus.
Tällä rajoitetulla hahmolla on taipumus
tarttua siihen, mitä se haluaa.
Kyseessä on vain kokoelma
ehdollistettuja malleja.
Tavoitella sitä mitä kaipaa tai
yrittää työntää pois se mitä ei halua.
Se on loputon prosessi
mielihyvän tavoittelun,
ja tuskan välttelyn välillä.
Jos uskomme olevamme
tämä hahmo, ehdollistettu malli,
silloin me kärsimme
ja luomme kärsimystä maailmaan.
Maailmasta tulee egoistisen
tietoisuuden heijastus.
Heräämisen hyöty on se,
että sinä kärsit vähemmän
ja ihmiset ympärilläsi kärsivät vähemmän.
Ei ole epäilystäkään,
että Jumalan ymmärtäminen
oli itselleni herätys.
Suurin herätys
mitä olen koskaan kokenut.
Aivan kuin olisin ollut unessa
50 vuotta.
Kävellen ympäriinsä kuin robotti,
tekemällä asioita joita minulle opetettiin
kun olin nuori.
Tiedätkö, minulla oli valmis suunnitelma.
Hanki tyttöystävä, hanki auto, hanki työ,
hanki talo, hanki puoliso.
Kaava, jonka mukaan luulin,
miten elämää kuuluisi elää.
Kunnes täytin 53 vuotta.
Tajusin, että vaikka olin tehnyt
suurimman osan noista asioista
ja saavuttanut jonkin verran
ammatillista menestystä,
sillä ei ollut merkitystä.
Herätä 53-vuotiaana ja tajuta
että millään näillä asioilla
ei ollut merkitystä.
Olin järkyttynyt ymmärtäessäni
mitä tämä kirjaimellisesti tarkoitti.
Kuinka turhaa se kaikki oli.
Kuka sinä olet?
Kun lopetat hahmollesi laaditun
käsikirjoituksen seuraamisen, joka
on peritty vanhemmilta, yhteiskunnalta
ja biologisen ehdollistumisen kautta,
peliin avautuu uusia ulottuvuuksia.
Avautuva polku
ei ole reitti määränpäähän.
Se on reititön polku
harhakuvitelmien riisumiseksi
päästäksesi juuri sinne, missä olet nyt.
Nimeni on Rupert Spira.
Puhun olennaisesta nondualismin
(ei-kaksinaisuus) ymmärtämisestä, joka on
kaikkien suurten uskonnollisten ja
henkisten perinteiden taustalla.
Kirjoitan ja johdan
ohjattuja meditaatioita,
ja käyn keskusteluja,
joiden tarkoituksena on johtaa
tämän ymmärryksen
kokemukselliseen tunnistamiseen.
Sen ymmärtämiseen, että
rauhaa ja onnea,
joita me kaikki kaipaamme
yli kaiken, ei voi koskaan
määritelmän mukaan
löytää objektiivisesta kokemuksesta.
Sitä eivät voi koskaan tarjota
esineet, aineet,
aktiviteetit tai suhteet.
Suosittelen
sisäistämään tämän kunnolla,
jottei käytä
loppuelämäänsä
etsien täyttymystä sieltä,
mistä sitä ei voi löytää.
Jokainen, joka katsoo tätä elokuvaa,
katsoo sitä siksi, että
hän on joko ymmärtänyt tai oivaltanut,
että rauhaa ja onnea,
jota he kaipaavat, ei voi löytää
objektiivisesta kokemuksesta,
ja ovat aloittaneet tutkimuksen
todelliseen luontoonsa.
Se on tärkein tutkimus
jonka ihminen voi tehdä,
ja se on tutkimus,
josta onnellisuutemme riippuu.
Elämäni suurin kysymys,
jonka uskoisin suurimman osan ihmisistä
kysyvän itseltään jossain kohtaa on se,
että "Mitä järkeä tässä on?"
"Mikä on elämän tarkoitus?"
Yllätyksekseni minulle kerrottiin,
että elämän tarkoituksella
ei ollut mitään tekemistä
minkään tekemäni kanssa.
Kyse ei ollut työstäni,
ei urastani,
ei tuskin mistään
fyysiseen elämääni liittyvästä.
Ne olivat osa elämääni,
mutta ne eivät olleet elämän tarkoitus.
Elämäni tarkoitus,
sellaisena kuin olen sen ymmärtänyt,
oli kokea kokea,
ilmaista, havainnollistaa ja täyttää
todellinen identiteettini.
Kuka todella olen.
Luulen, että suurin kysymys,
jonka useimmat ihmiset kohtaavat
on kysymys,
jota tuskin kukaan kysyy koskaan
itseltään, tai ei vastaa siihen.
Elämän suurin kysymys
on ymmärtääkseni "Kuka minä olen?".
Kuka minä olen?
Olenko vain fyysinen olento
niin kuin lintu taivaalla
tai kala meressä?
Tai ehkä jokin hienostuneempi identiteetti
mutta yhtä kaikki fyysinen kokonaisuus.
Synnyn, elän, kuolen.
Sen alku ja loppu.
Vai onko mahdollista,
että olen jotain enemmän?
Onko mahdollista,
että olen henkinen olento,
joka elää fyysistä kokemusta?
Elämäsi kokemukset
ovat lopulta tuoneet sinut tämän
universaalin kysymyksen äärelle.
Kuka sinä olet?
Älä etsi vastausta mielelläsi.
Anna kaiken olla juuri niin kuin on.
Kuka on tietoinen mielestä?
Tunne kaikki, mitä vastaan tulee.
Kuka on tietoinen näistä tunteista?
Koe täydellinen kokemus kaikesta,
mitä tiedustelusi tuloksena ilmenee.
Olen Donald Hoffman.
Olen kognitiivisten
tieteiden emeritusprofessori
Kalifornian yliopistossa Irvinessä.
Olen opettanut aiemmin työkseni,
mutta en enää emerituksena.
Nyt teen tutkimusta.
Tällä hetkellä tutkin tietoisuutta,
tietoisuuden matemaattisia malleja
ja sitä, kuinka fysiikka
ja aika-avaruus voivat ilmentyä
tietoisuusteoriasta, joka on
matemaattisesti täsmällinen.
Oma matkani on käsittänyt
sekä hengellistä että
tieteellistä puolta.
Isäni oli fundamentalistinen
kristitty ministeri.
Sain oppeja häneltä sunnuntaisin
ja tiedeopinnot koulun puolelta,
joten konflikteja oli havaittavissa.
Tarinat olivat keskenään ristiriitaisia.
Ymmärsin teininä, että
minun piti selvittää asiat itse.
Päätin, että kysymys
johon halusin vastata oli,
että olemmeko me koneita?
Ovatko ihmiset vain koneita?
Fyysisestä näkökulmasta katsottuna
olemme vain koneita.
Hengellisestä näkökulmasta katsottuna
emme olisi koneita.
Se ei silti selittänyt tarpeeksi
mitä me olisimme.
Niinpä päätin esittää kysymyksen
tieteellisesti, olemmeko vain koneita?
Ajattelin, että paras tapa selvittää
se olisi tutkia tekoälyä.
Joten menin MIT:n
(Massachusetts Institute of Technology)
ja olin mukana tekoälylaboratoriossa,
joka tutki tekoälyä, sekä aivo-
ja kognitiotieteen osastolla
tutkimassa asioiden inhimillistä puolta.
Koska halusin tehdä molempia.
Halusin nähdä, mitä koneet
voivat tehdä ihmisen neurotieteelle.
Vastatakseni kysymykseen,
onko hengellinen perimätieto oikeassa?
Olemmeko muutakin kuin vain koneita,
vai onko fysikalistinen, tieteellinen
näkökulma oikeassa?
Että olemme vain koneita,
ja että tietoisuus on vain
aivotoiminnan aikaansaannos.
Viime vuosisadalla vallitseva tieteellinen
materialistinen ajattelutapa
kieltää kaiken olemassaolon
fyysisen aineen ulkopuolella.
Kaiken, mitä ei voida
todentaa tieteellisellä menetelmällä.
Tiede on umpikujassa.
Se ei pysty ylittämään kvanttifysiikan
perustavanlaatuista paradoksia,
joka toi sen kasvotusten
havaitsijan kanssa,
itse tietoisuuden kanssa.
Samalla tavoin kuin uskonnot
toimivat suurimmaksi osaksi
vain uskon tasolla.
Ne ovat menettäneet alkuperäisen
tarkoituksensa, jonka määrä oli
johtaa välittömään ymmärrykseen siitä,
keitä ja mitä me olemme.
Tieteen ja henkisyyden välinen jako
on köyhdyttänyt molempia.
Uskonnot ja henkiset järjestelmät
tarvitsevat kipeästi tarkkoja menetelmiä,
joiden voidaan osoittaa luovan
olosuhteet heräämiselle.
Ja tiede tarvitsee kipeästi avoimuutta
mahdollisuudelle fyysisyyden ulkopuolella.
Kyse ei ole uskonnosta
tai tieteestä luopumisesta,
vaan syvemmälle menemisestä,
halusta muuttaa itseämme,
jotta olemme enemmän
hyödyksi tutkimukselle.
Me olemme sekä kokeentekijöitä,
että itse koe.
Uskonto on ollut kieli ja säiliö
meditaation ja henkisyyden perinteille,
jotka on kirjoitettu ylös ja siirretty
eteenpäin sukupolvien kautta.
On varmasti olemassa kieli,
joka on hyvin kirjaimellista
ja joka jakaa uskonnot ja kulttuurit,
kun asiat otetaan kirjaimellisesti.
Mutta jos tunnet uskonnon hengen,
voit seurata lankaa
takaisin aitoon heräämiseen.
Kenellä tahansa on potentiaali herätä,
olipa heillä uskoa tai ei,
koska herääminen on luonnostaan
osa tietoisuuttamme
syntymisemme kautta.
Joten miksi tahansa sitä kutsutkin,
näistä asioista puhuttaessa
on olemassa tiettyjä periaatteita,
jotka näyttävät olevan samoja
kaikissa eri uskonnoissa,
hengellisyyksissä sekä
meditaatioperinteissä.
Kun olin nuorempi, tämä ymmärrys
oli pääasiassa saatavilla
itämaisissa henkisissä traditioissa.
Se oli saatavilla myös länsimaisissa
traditioissa, mutta se oli niin
naamioitu ja kodifioitu
noihin perinteisiin,
että se oli melkein saavuttamattomissa.
Monet sukupolveni ihmiset
menivät fyysisesti
tai ainakin älyllisesti itään
löytääkseen tämän ymmärryksen.
Itämainen kulttuuri verrattuna
länsimaiseen kulttuuriin on eksoottista.
Näin tämä ymmärrys sai
eksoottisen maun
kulttuureista, joissa se ilmeni.
Monet ihmiset, minä mukaan lukien,
olivat tämän seurauksena ajatelleet,
että nondualismissa
olisi jotain eksoottista,
että se vaatisi jotain
poikkeuksellista elämäntapaa.
Kuten että sinun pitäisi
luopua perhe-elämästä,
tai kasvattaa hiuksiasi,
tai hankkia erityinen nimi itsellesi,
tai hankkia opettaja tai
harjoittaa outoja käytäntöjä.
Kaikki nämä asiat,
joilla ei ollut mitään tekemistä
ydinymmärryksen kanssa,
sen kulttuurin kanssa,
jossa ymmärrys ilmaistiin
tiettynä aikana.
Nyt tämä ymmärrys on irroitettu
kulttuurisidonnaisuudesta, jonka kautta
monet meistä kuulivat siitä ensiksi.
Nyt tämä olennainen ymmärrys
on saatavilla
tavalla, jonka avulla voimme
jatkaa elämäämme
juuri sellaisena kuin se on.
Perhe-elämä, työelämä...
Ei ole välttämätöntä tehdä
mitään ulkoisia muutoksia elämäänsä.
Haaste, joka meillä on tällä planeetalla
on se, että uskomme, että on enemmän
kuin yksi olemus.
Elämme maailmassa,
jota kutsuisin kaksinaisuudeksi.
On mies ja nainen, musta ja valkoinen,
iso ja pieni, nopea ja hidas, ylös
ja alas, täällä ja siellä, ennen
ja jälkeen,
mutta itse asiassa on vain yksi asia.
Kaikki asiat ovat yksi asia.
On vain yksi asia.
Käy ilmi, että kun katsomme
syvällisesti kaikkea,
näemme, että täällä ja siellä, iso ja
pieni, nopea ja hidas, ylös ja alas,
vasen ja oikea, mies ja nainen, ovat
kaikki samaa asiaa, jotka yksinkertaisesti
vain ilmaisevat erilaisia ominaisuuksia,
mutta eivät ole erillisiä toisistaan.
Uskon, että me kaikki
olemme
Jumalan yksilöityjä.
Uskon, että Jumala on olemassa
jokaisessa, jokaisena ja jokaisen ihmisen
kautta, ja sen vuoksi myös jokaisessa
aistivassa olennossa maailmankaikkeudessa.
Näen olevani suhteessa Jumalaan
niin kuin aalto on mereen.
Aalto ei eroa valtamerestä.
Se on yksinkertaisesti valtameren
ilmentyminen yksilöllisessä muodossa.
Ja kun tuo yksilöityminen on valmis,
aalto vetäytyy takaisin mereen,
noustakseen uudelleen toisena päivänä.
Joten uskon, että
olemme kaikki jumaluuden yksilöityjä,
ja kun näemme kaiken jumalallisena,
muutamme suhdettamme kaikkeen.
Kaikki muuttuu
erilaiseksi kokemuksessamme.
Näin maailma muuttuu.
Mitä on tietoisuus?
Tietoisuus on maailmankaikkeuden
perimmäinen todellisuus.
Voimmekin yhtä hyvin kysyä, onko
tietoisuus universumin,
kaiken, ja kaikkien perimmäinen
todellisuus.
Miten maailma kuitenkin näyttäytyy
meille erillään ja itsenäisesti
olemassa olevien ihmisten
ja eläimien moninaisuutena, jotka ovat
tehty asiasta jota kutsumme aineeksi.
Kuinka voimme sovittaa yhteen tämän
väitteen, jonka mukaan tietoisuus
on maailmankaikkeuden perimmäinen
todellisuus,
kun se näyttäytyy monina ja monimuotoisina
aineesta valmistettuina esineinä?
Perustavanlaatuiselle tietoisuudelle
on useita eri todisteita.
Fysiikka itse sanoo,
että aika-avaruus ei ole
perustavanlaatuista,
ja evoluutioteoria on myös samaa mieltä,
että aika-avaruus ja fyysiset
esineet eivät ole perustavanlaatuista
todellisuutta.
Molemmat teoriat kertovat vain sen, että
aika-avaruus ei ole perustavanlaatuista.
Ne eivät kerro meille,
mitä on aika-avaruuden ulkopuolella.
Siksi väitän, että se mitä
fyysikot löytävät
aika-avaruuden ulkopuolelta,
ovat matemaattiset rakenteet.
Mutta mistä niissä on kyse,
ei todella ole selvää.
Mistä tässä aika-avaruuden
ulkopuolisessa on kysymys?
Ja siksi ehdotan, että aika-avaruuden
tuolla puolen on kyse tietoisuudesta.