DR. STEVEN ZUCKER: Olemme Pietarin kirkon basilikassa

Michelangelon Pieta-veistoksen edessä

DR. BETH HARRIS: Olemme onnekkaita -

sillä maanantai-aamun ajankohdasta ja sateesta johtuen olemme ainoat paikalla.

Veistos vaikuttaa pienehköltä

Niin vaikuttaa.

Suhteesssa kappeliin -

jossa se sijaitsee -

mutta erityisesti suhteessa valtavaan Pietarin kirkkoon

Tosin veistos -

alunperin valmistui kardinaalille -

ja lopulta päätyi vanhaan Pietarin kirkkoon -

joka oli merkittävästi nykyistä pienempi -

niinpä sen mittasuhteet olisivat olleet erilaiset -

arkkitehtuurin osalta.

Kiinnostavaa havaita -

huolimatta veistoksen suhteellisen pienestä koosta -

ja että olemme n. 6 metrin etäisyydellä siitä -

- että se on silti hyvin intiimi kuvaelma.

Jotain todella erityistä on aistittavissa -

Michelangelon luomassa -

kuolleen Jeesuksen -

ja poikaansa sylissään pitävän Maria-äidin välisessä suhteessa.

Maria näyttää hyvin nuorelta ja kauniilta -

mutta hänen vartalonsa, syli on ikäänkuin laajentunut kantamaan -

poikansa kuollutta ruumista sylissään, tuntien sen -

painon.

painon.

Eräs kauneimmista kohdista mielestäni -

veistoksessa on, kuinka Maria pitää oikeaa kättään -

nostaen kuollutta hieman ylös.

Ja aivan ensimmäisenä tulee tunne -

että Michelangelo on muuttanut marmorin lihaksi -

mutta myös, että ruumin paino -

tekee kuolemasta Marialle käsinkoskettavan.

Kuolleen ruumis -

ei lainkaan vaikuttaisi kannattelevan itseään -

ja Marian on ponnisteltava pitääkseen otteensa -

ja näin syntynyt kontrasti -

saa mielestäni aikaan fyysisen kokemuksen

veistosta katsoattessa.

Hänen kuollut ruumiinsa -

näyttää todella eläneen nuoren miehen vartalolta, rintakehä -

- ja vatsalihakset.

Ja kuitenkin se

näyttäytyy tavalla, jossa -

vartalo lepää kauniina Marian sylissä.

Ja myös Marian hahmossa on mielenkiintoinen vastakkainasettelu -

hänen sulokkuutensa ja kauneutensa -

mutta toisaalta vahvuutensa ja kyvykkyytensä

helposti kannatella Jeesusta

Katso kuinka syvälle marmoria on veistetty.

Kangas

Tosirakkaus -

kivestä esiin veistetynä, saa aikaan hyvin eloisalla tavalla -

esiin muutoksen, valon ja varjon -

kankaan pinnan monimuotoisuus vasten -

Kristuksen jalkojen ja vartalon pelkistetyn karkeaa pintaa-

kädet -

Maria kallistaa päätään ja katsoo alas -

suoraan poikaansa.

Jeesuksen pää on kallistunut taakse -

molemmat kuin synkronoituina.

Ja Jeesuksen kaula on esitetty paljastettuna -

äärimmäisen haavoittuvana.

Kristuksen jalat roikkuvat ilmassa.

Marian vasen käsi on avoinna ja hienostuneesti eteen ojennettuna -

aivan kuin hän vielä käsittelisi Jeesuksen kuolemaa.

Mutta tavassa esittää -

Jeesuksen ruumis katsojille -

on sanoma, että tämä on tie pelastukseen.

Tämä on Jumalan uhri ihmiskunnan puolesta, minun uhraukseni, minun poikani -

tämä mahdollistaa lunastuksesi.

Tavallaan veistoksessa on nähtävillä polku -

joka osoittaa Marian käteen.

Marian asun laskostus ja polvi suuntautuvat Kristuksen polviin -

jotka puolestaan muodostavat eräänlaisen sillan Marian käteen -

ja tämän kaltaiseen pohdiskeluun.

Ja onkin selvää, että tällainen kuvaus on -

tarkoitettu pohdiskeltavaksi.

Ja kipu ja kärsimys joita Kristus on sietänyt...

Ja Maria on sietää.

Jota Marian sietää -

on tarkoitus ajatella polkuna...

Lattiaa kiillotetaan....

OK, eiköhän kaikota!