Kolme ja puoli vuotta sitten
tein yhden elämäni parhaista päätöksistä.
Uudenvuodenlupauksenani
luovuin laihduttamisesta,
painostani huolehtimisesta
ja opettelin syömään tietoisesti.
Nykyisin syön, kun minulla on nälkä,
ja olen laihtunut melkein viisi kiloa.
Olen tässä 13-vuotiaana,
kun aloitin ensimmäisen laihdutuskuurini.
Kun katson tuota kuvaa nyt, ajattelen,
et tarvinnut laihdutuskuuria,
tarvitsit muotineuvontaa.
(Naurua)
Mutta minä luulin,
että minun oli laihduttava.
Kun lihoin takaisin,
syytin tietysti itseäni.
Seuraavina kolmena vuosikymmenenä
kokeilin erilaisia dieettejä.
Mitä tahansa kokeilin,
lihoin aina takaisin.
Moni teistä varmasti ymmärtää,
mitä tarkoitan.
Aivotutkijana ihmettelin,
miksi laihduttaminen on niin vaikeaa.
Tietysti paino riippuu siitä,
kuinka paljon syö ja kuluttaa energiaa.
Moni ei kuitenkaan ymmärrä sitä,
että aivot säätelevät
nälkää ja energian kulutusta
ilman, että tiedostamme sitä.
Aivot toimivat ikään kuin taustalla,
mikä on hyvä asia,
koska tietoinen mieli,
miten tämän sanoisi korrektisti,
herpaantuu helposti.
On hyvä, ettei tarvitse muistaa hengittää,
kun eläytyy elokuvaan.
Eikä unohda miten kävellään,
kun miettii päivällisen laittamista.
Aivoillamme on myös oma käsityksensä
sopivasta painostamme,
riippumatta siitä, mitä itse uskomme.
Tätä kutsutaan vakiopainoksi,
joka on harhaanjohtava käsite,
koska kyse on 4,5 - 7 kilon
vaihteluvälistä.
Elämäntapaan liittyvät
valintamme vaikuttavat
painoomme tuon rajan sisällä,
mutta on paljon vaikeampaa
pysyä sen ulkopuolella.
Hypotalamuksessa, aivojen osassa,
joka säätelee painoamme,
on yli tusinan verran
kemiallisia signaaleja,
jotka ohjaavat kehoamme nostamaan painoa
ja saman verran signaaleja,
jotka ohjaavat laskemaan painoa.
Järjestelmä toimii termostaatin tavoin.
Se reagoi kehon signaaleihin
säätelemällä nälkää, aktiivisuutta
ja aineenvaihduntaa
tavoitteenaan pitää paino tasaisena
muuttuvissa olosuhteissa.
Niinhän termostaatti toimii,
pitää sisälämpötilan vakiona
sääolosuhteista riippumatta.
Voit koettaa muuttaa
talosi lämpötilaa
avaamalla ikkunan talvella,
mutta se ei muuta termostaatin asetusta.
Termostaatti reagoi
käynnistämällä lämmittimen,
joka lämmittää paikan uudelleen.
Aivomme reagoivat samalla tavalla
painon putoamiseen.
Hyvin tehokkaasti
ne ohjaavat kehoamme
palautumaan takaisin normaalitilaan.
Jos painosi putoaa paljon,
aivosi reagoivat samoin
kuin jos näkisit nälkää.
Riippumatta siitä olitko aluksi lihava vai laiha,
aivosi regoivat samalla tavalla.
Olisi hienoa, jos aivomme tietäisivät,
pitääkö meidän laihtua,
mutta ne eivät tiedä.
Jos pudotat paljon painoa,
sinusta tulee nälkäinen ja
lihaksesi kuluttavat vähemmän energiaa.
Columbian yliopiston tohtori Rudy Leibel
havaitsi, että
kymmenen prosentin painonpudotus
vähentää palamista
250-400 kilokalorin verran
hidastuneen aineenvaihdunnan vuoksi.
Se on paljon ruokaa.
Tämä tarkoittaa sitä,
että onnistuneen painonpudottajan
on syötävä ikuisesti näin paljon vähemmän
kuin samanpainoisen,
joka on ollut aina hoikka.
Evoluution näkökulmasta
elimistön haluttomuus luopua
painosta on ymmärrettävää.
Kun ruokaa oli niukasti,
esi-isiemme hengissäpysyminen
riippui energian säästämisestä.
Painon nostaminen ruoan ollessa saatavilla
suojasi heitä seuraavaa pulaa vastaan.
Ihmiskunnan historian aikana
nälän näkeminen on ollut
paljon suurempi ongelma
kuin ylensyönti.
Tämä saattaa selittää
sen surullisen tosiasian,
että vakiopaino voi nousta
muttei juuri koskaan laskea.
Jos äitisi koskaan sanoi sinulle,
ettei elämä ole reilua,
hän puhui juuri tällaisesta asiasta.
(Naurua)
Onnistunut laihduttaminen
ei alenna vakiopainoasi.
Vaikka olisit pitänyt painon poissa
seitsemänkin vuotta,
aivosi koettavat ohjata sinua
nostamaan sen takaisin.
Jos painon putoaminen olisi
johtunut pitkästä nälänhädästä,
tämä vaikuttaisi järkevältä.
Modernilla pikaruoka-aikakaudellamme
tämä ei toimi meistä monen kohdalla.
Esi-isiemme menneisyyden ja
nykyisen yltäkylläisyyden välinen ero
selittää, minkä vuoksi
tohtori Yoni Freedhoff
Ottawan yliopistosta
haluaisi palauttaa jotkut potilaistaan
aikaan, jolloin ruokaa oli vain niukasti.
Kyse on myös siitä,
että ruokaympäristön muutos
on tehokkain ratkaisu
liikalihavuuteen.
Valitettavasti tilapäisestä painonnoususta
voi tulla pysyvä.
Jos pysyt korkeammassa painossa pitkään,
luultavasti vuosia,
aivomme saattavat alkaa
pitää sitä uutena normaalina.
Psykologit jakavat ruokailijat
kahteen ryhmään.
Niihin, jotka luottavat nälkään,
ja niihin, jotka koettavat ohjata
syömistään tahdonvoiman avulla,
kuten useimmat dieetillä olijat.
Kutsutaan heitä intuitiivisiksi
ja ohjatuiksi ruokailijoiksi.
Kiinnostavaa on se, että
intuitiiviset ruokailijat
ovat harvemmin ylipainoisia
eivätkä he käytä aikaansa
ruoan ajattelemiseen.
Ohjatut ruokailijat ylensyövät
herkemmin mainonnan,
annoskoon suurentamisen ja
noutopöydästä ruokailun seurauksena.
Jo pieni herkkupala,
vaikkapa yksi jäätelöpallo,
johtaa ohjatun ruokailijan
todennäköisesti ahmimaan.
Lapset ovat erityisen herkkiä
tällaiselle kontrolloidun syömisen
ja ahmimisen kierteelle.
Monen pitkäaikaistutkimuksen mukaan
varhaisteini-iässä laihduttaneet tytöt
ovat kolme kertaa todennäköisemmin
ylipainoisia viiden vuoden päästä,
vaikka olisivat
aloittaneet normaalipainoisina.
Samojen tutkimusten mukaan
lihomista ennustavat tekijät
ennustivat myös
syömishäiriöiden kehittymistä.
Toinen tekijä, tiedoksi teille,
jotka olette vanhempia,
oli se, että perheenjäsenet kiusasivat
heitä painosta.
Joten älkää tehkö sitä.
(Naurua)
Jätin lähes kaikki kuvaajani kotiin,
mutta en voinut olla
ottamatta tätä yhtä mukaani,
koska olen friikki.
(Naurua)
Tässä tutkimuksessa
tarkasteltiin kuoleman riskiä
14 vuoden aikana
perustuen neljään terveyteen
vaikuttavaan tekijään:
riittävä vihannesten ja hedelmien syönti,
liikunta kolme kertaa viikossa,
tupakoinnista kieltäytyminen
ja alkoholin kohtuullinen nauttiminen.
Tarkastellaan aluksi tutkimuksen
normaalipainoisia ihmisiä.
Palkin korkeus osoittaa kuoleman riskiä.
Numerot 0,1,2,3,4
vaaka-akselilla
osoittavat terveellisten tekijöiden määrää
kyseisen henkilön kohdalla.
Odotusten mukaisesti,
mitä terveemmät elämäntavat,
sitä epätodennäköisemmin henkilö
kuoli tutkimuksen aikana.
Tarkastellaanpa sitten
ylipainoisten ryhmää.
Niiden, joilla ei ollut yhtään
terveellistä tapaa,
riski kuolla oli korkeampi.
Yksikin terveellinen tapa
siirtää ylipainoiset normaalin alueelle.
Liikalihavien, joilla ei ole
lainkaan terveellisiä tapoja,
riski kuolla on jopa seitsenkertainen
terveellisiin ryhmiin verrattuna.
Mutta terveelliset tavat
auttavat myös liikalihavia.
Tarkasteltaessa ryhmiä, joilla on
kaikki neljä terveellistä tapaa,
painolla ei ole juuri merkitystä.
Terveyttä voi hallita
huolehtimalla elämäntavoista,
vaikka ei onnistukaan pudottamaan
painoa pysyvästi.
Dieetit eivät ole kovin luotettavia.
Viiden vuoden kuluttua
useimmat ovat lihoneet takaisin.
Neljänkymmenen prosentin kohdalla
paino on noussut aiempaa korkeammaksi.
Jos tätä miettii,
tyypillinen seuraus dieetistä on
painon nousu pitkällä aikavälillä
painon laskun sijasta.
Jos onnistuin vakuuttamaan teidät
laihduttamisen ongelmallisuudesta,
kysymys kuuluu: Mitä voimme tehdä?
Vastaukseni on lyhyesti: tiedostaminen.
En tarkoita meditointia
tai joogaamista.
Tarkoitan tiedostavaa syömistä.
Kehon signaalien ymmärtämistä
niin, että syöt, kun sinulla on nälkä
ja lopetat, kun olet täynnä.
Suuri osa lihomisesta aiheutuu
syömisestä silloin, kun ei ole nälkäinen.
Miten tämä tapahtuu?
Anna itsellesi lupa syödä
niin paljon kuin haluat ja
opettele tunnistamaan,
mikä kehostasi tuntuu hyvältä.
Istu ruokailemaan säännöllisesti
ilman häiriötekijöitä.
Mieti miltä kehossasi tuntuu
ruokailun alussa ja lopussa
ja anna nälän määrätä
milloin on aika lopettaa.
Opettelin tätä vuodenpäivät,
mutta se on ollut sen arvoista.
En ole koskaan aiemmin ollut
näin rento suhteessa ruokaan.
Usein en edes ajattele sitä.
Unohdan, että kotonamme on suklaata.
On kuin joku muu ohjaisi aivojani.
Se on niin erilaista.
Minun on todettava,
että tämä lähestymistapa syömiseen
ei johtane laihtumiseen,
ellet sitten syö usein silloin,
kun sinulla ei ole nälkä.
Lääkärit eivät tunne ainuttakaan keinoa
merkittävään painonpudottamiseen
useimpien kohdalla
ja sen vuoksi useimmat keskittyvät nyt
lihomisen ehkäisemiseen
painonpudottamisen edistämisen sijasta.
Tosiasia on,
että jos dieetit toimisivat,
olisimme jo kaikki hoikkia.
(Naurua)
Miksi toistamme samaa
ja odotamme erilaista lopputulosta?
Dieetit saattavat tuntua harmittomilta,
mutta niillä on pahoja sivuvaikutuksia.
Pahimmillaan ne tuhoavat elämiä.
Pakkomielle painosta
johtaa syömishäiriöihin,
erityisesti nuorilla lapsilla.
Yhdysvalloissa jopa 80 prosenttia
kymmenvuotiaista tytöistä
sanoo olleensa dieetillä.
Tyttäremme ovat oppineet
mittaamaan arvoaan väärällä mittarilla.
Parhaimmillaankin
laihdutuskuuri on ajan
ja energian tuhlausta.
Siihen tarvitaan tahdonvoimaa,
jota voisit käyttää
auttaaksesi lasten kotitehtävissä tai
tärkeän työprojektisi parissa.
Koska tahdonvoima on rajallinen,
mikä tahansa strategia, joka perustuu
sen yksinomaiselle harjoittamiselle,
epäonnistuu melko varmasti,
kun huomiosi siirtyy
johonkin toiseen asiaan.
Lopuksi haluan vielä sanoa seuraavaa.
Mitä jos sanoisimme
laihdutuskuurilla oleville tytöille,
että on okei syödä, kun on nälkäinen.
Opettaisimme heitä työskentelemään
ruokahalunsa kanssa,
sen sijaan, että pelkäävät sitä.
Uskon, että he olisivat
onnellisempia ja terveempiä
ja aikuisena
moni heistä olisi varmaankin hoikempi.
Olisipa joku kertonut minulle sen,
kun olin kolmetoistavuotias.
Kiitos.
(Suosionosoituksia)