No niin,

etkö saa unta?

On kyllä myrskyinen yö.

Mutta ihan pian myrsky on mennyt ohitsemme

ja vain sateen ropina jää.

Eihän sinulla ole kuumetta, eihän?

Anna kun koitan.

Ei mitään hätää,

otsasi ja poskesi ovat

melko viileät.

Sinulla saattaa olla hieman vilpoinen,

anna kun haen sinulle villahuovan.

Tässä.

Anna kun peittelen sinut.

Laitetaan leuan alle,

käsivarsien

ja jalkojesi päälle.

Täydellistä.

Anna kun pöyhin tyynyäsi myös,

se on hieman littana,

niin sinulla on paljon mukavampi olla.

Voisitko

nostaa hieman päätäsi.

Hyvä.

Toinen puoli...

Noin.

Ja takaa myös.

Noin.

Kaikki ok.

Oletko mukavasti?

Hyvä.

Haluaisitko, että luen sinulle muutaman tarinan

jotta saat taas unenpäästä kiinni?

Joo?

Katsotaan mitä vanhasta arkusta
löytyykään.

Tässä on monta tarinaa.

Katsotaanpa.

Tämä vaikuttaa hyvältä, aloitetaanpa.

Olipa kerran, kaukaisessa maassa

pienessä makuuhuoneessa

ison linnan katon alla

palvelijatar

Hän oli ollut siellä useita vuosia,

ja työskennellyt hyvin elegantille henkilölle,

jonka kanssa hän oli läheinen.

Tietysti hän oli onnellinen siellä,

mutta kuten kellä tahansa,

oli hänelläkin unelmia.

Hänen mielensä vaelsi usein linnan

seinien ulkopuolelle,

unelmoiden kuninkaista ja hohtavista
puvuista

Syvällä sisimmässään

hän uskoi, että toisenlainen elämä
odotti häntä