Piilosokeri tappaa?

Ei, odotahan.

Passiivinen tupakointi tappaa.

Se aiheuttaa keuhkosyöpää.

Tiedän tuon, koska vuonna 1986
USA:n lääkintöhallitus kertoi sen meille,

mitä teimme?

Aloitimme massivisen kampanjoinnin.

Aloimme merkitä pakkauksiin:
"Se tappaa."

Aloitimme myös yleisiä kampanjoita niin,
että lapsetkin tietäisivät.

Ja eräänä päivänä he sanoisivat:

"Äiti, sinä kuolet, 
jos et lopeta tupakointia".

Tuo oli aika dramaattista.

Tämä on kansanterveydellinen hätätilanne.

Meillä on sellainen tänä päivänä.

Kyseessä on piilosokeri,
selitän kuinka se tappaa.

Tiedätte luonnollisen sokerin,
eikö vain?

Luonnolliseksi sokeriksi kutsun sitä, 
mitä on hedelmissä, kasviksissa,

palkokasveissa, pähkinöissä,

maidossa; se on laktoosia,
kaikki nämä ovat sinulle hyväksi.

Keho tietää kuinka käsitellä

niiden mukana tulevia
proteiineija, kuituja ja vitamiinejä.

Piilosokeriksi kutsun sokeria
- keksimäni termi -

joka on piilotettu ja lisätty
jalostettuihin elintarvikkeisiin.

Juuri se on vahingollista.

Ensiksikin, se on piilotettu.

Tarkastellaanpa tätä hetki.

Se on piilossa, se ei ole siellä,
missä oletat,

juomissasi ja makeisissasi.

Se on piilotettu, koska puolet syömästämme
piilosokerista tulee suolaisista ruuista.

Suolaisista? Kyllä!

Sitä on keitossasi.

Kolme teelusikallista sokeria
keitossa.

Sitä on voileipäkekseissäsi.

Kuusi teelusikallista.

Ehkä sanot:
"Mutta syön niitä vain muutaman."

Kyllä, annoskoko on viisi voileipäkeksiä.

Tiedätkö jonkun, joka
syö viisi keksiä?

(Naurua)

Viisi sipsiä?

Minä en. Oikeasti?

He syövät koko pakkauksen.
Lusikkakaupalla sokeria.

Ja sitä on joka paikassa.

Kun sanon joka paikassa,

tarkoitan: leivässäsi,
pitsassasi, hampurilaisessasi.

Sitä on salaattikastikeessasi,

jopa Amerikan suosituimmassa
tulisessa kastikkeessa.

Tulkitset nämä numerot ihan oikein:

tuossa pullossa on 24
teelusikallista sokeria.

Kyllä. Normaalikokoinen pullo.

Saatat sanoa, "Mutta hetkinen.
Minähän syön sitä vain vähän."

Kyllä, mutta se lisää kokonaismäärää.

Eikä tämä ole pahinta.

Työskenneltyäni alalla 20 vuotta

luulin, että olen nähnyt sen parhaimmat
ja inhottavimmat puolet.

Ei. Muutama viikko sitten löysin
jotain vieläkin pahempaa.

Tämän asian haluan jakaa
tänään kanssanne.

Laitetaanpa äidinmaidonvastike
mittasuhteisiinsa.

Vauvalle parasta maitoa on tietysti
äidin maito, rintamaito.

Siinä on sokeria.

Se sisältää luontaisesti sokeria.

Seitsemän prosenttia siitä on
laktoosia ja se on hyvä!

Vauvalle ei voi olla mitään parempaa.

Mutta monissa yhteiskunnissa,
alhaisen tulotason yhteisöissä,

50 % äideistä ei käytä rintaruokintaa.

Mitä tämä tarkoittaa?

Vähemmän laktoosia ja
paljon sokeria.

Kun sanon paljon sokeria, tarkoitan
61 teelusikallista sokeria kuten tässä.

Se on hullua. Se on järkyttävää.

Siitä alkaa riippuvuus.

Sitten kolme vuotias taapero
saa vähän juotavaa, kuten tällaisen.

Näytän tämän pullon koon.

Tässä pikkupullossa on
kuusi teelusikallista sokeria.

Markkinointi huijaa;
koska äidit ajattelevat:

"Voi, lapseni kasvaa kuin kirahvi!"

Ei, eivät kasva!
He kasvavat kuin virtahevot!

(Naurua)

Entäs seuraavaksi?

Meistä tulee nuoria aikuisia,
ja nyt meitä huijataan dieeteillä.

Mietipä asiaa hetki.

Ajattelet rasvatonta, eikö vain?

Ei, se ei toimi.

Kun tuntee elintarviketeollisuuden,
tietää kuinka se toimii,

kun poistamme tuotteesta rasvan,
siitä tulee mautonta,

no, mitä tehdään?

Lisätään sokeria niin,
että lempisalaatinkastikkeesi,

joka saattaa sisältää jo ennestään
sokeria, etkä tiedä miksi,

tuleekin kolme kertaa sokerisemmaksi.

Saatat kokeilla gluteenitonta.

No ei.

Tarkoitan, jos teet sen vain
trendin takia, mieti uudestaan.

Gluteenittomassa on usein 30 - 40 %
enemmän sokeria kuin tavallisessa tuotteessa.

Voit ajatella: "Luomuruoka on hyvää
vauvalleni! Se on terveellistä!"

Ei ole.

Orgaaninen äidinmaidonvastike
on pahinta.

Juuri tuossa on 61
teelusikallista sokeria.

Se on lähes 250 g.

Tästä minä puhun.

Tuossa pikku laatikossa
on näin paljon sokeria.

Joten, mitä voimme tehdä asialle?

Yritänkö kertoa teille, ettei
kukaan saisi syödä sokeria?

En.

En koskaan sanoisi lapsille:
"Pysy kaukana sokerista."

Olen Pariisista. Tiedän milloin
tarvitsen sokeripotkuni.

Se on tuollainen éclair-leivos.

Suklaisesta éclair-leivoksesta
saan sokeriannokseni,

koska juon kahvini mustana.

Se on minun sokerini.

Muta tuossa oikeanpuoleisessa
on liikaa sokeria.

Ne näyttävät samanlaisilta.

Katsot näitä pikkujuttuja, ja sanot:
"Nuohan ovat sama asia."

Kyllä; 260 kaloria molemmissa.

Mutta ero on siinä, että
toinen on täynnä sokeria.

Ja nuo yhdeksän teelusikallista sokeria
ovat kuin sooda.

Ne saavat aikaan sokeripiikin
maksassasi.

Tässä se, mitä tarkoitan.
Katsokaa, mitä tapahtuu.

Liika sokeri varastoituu glykogeeniksi.

Ylimääräinen glykogeeni on
rasvavarasto myöhempää varten.

Joten insuliini ei tuo sitä
lihaksiin;

vaan kertoo keholle:
"Palaan asiaan myöhemmin."

Paitsi jos teet saman kaksi
tai kolme kertaa päivässä,

silloin se kertyy vyötäröllesi.

Etkä pääse eroon siitä.

Tiedämme, että saamasi piilosokerin
määrä korreloi suoraan

suurempaan sydäntautiriskiin, 
tyypin 2 diabetekseen ja liikalihavuuteen.

Joten, kuinka aiomme lopettaa
tämän riippuvuuden?

Puhun todellakin riippuvuudesta.

Näytän teille.

Tässä näette normaalin ihmisen

aivojen kuvan.

Punaiset pisteet kuvaavat dopamiinia.

Se on palkinto.

Tämä on se "Ahhh!", kun
haukkaan éclair-leivosta.

Ja tiedän, etten tule ottamaan
niitä kahta tai kolmea.

Mutta riippuvuudessa käy näin.

Huomaatteko eron kokaiiniriippuvaisen
aivoista otetussa kuvannuksessa?

Ei punaisia pisteitä. Ei dopamiinia.

Palkitsemisjärjestelmä on sammunut.

Niinpä tarvitsen lisää. Lisää. Lisää.

Ja tässä on kuva liikalihavan
ihmisen aivoista.

Minä kutsun tätä sokeririippuvuudeksi.

Sama ilmiö. Himoitsen sitä.

Himoitsen sitä, kunnes saan sitä
22 teelusikallista,

teini-ikäiset 30 teelusikallista päivässä.

Miten aiomme ratkaista tämän?

Kuinka ratkaisemme lapsuusiän lihavuuden
aiheuttaman kriisin?

Varoitusjärjestelmällä.

Tämä on ehdotukseni.

Teimme sen tupakan suhteen,

miksi emme pystyisi siihen
ruuan suhteen,

ja laittaisi varoituksia
pakkaukseen

kaiken sen tiedon lisäksi,
mitä kukaan ei lue?

Vakavasti ottaen. Teelusikallisten määrä.

Ja pakkausten koko,
ei naurettavia annoskokoja.

Jos tuotteessa ei ole piilosokeria,

ei lisättyä sokeria lainkaan,

meidän pitäisi kertoa se,
ja myöntää sille vihreä merkki.

Lapset tietäisivät eron,

kun tulisi hampurilaisten ja
ranskalaisten aika,

he sanoisivat äidille ja isälle:

"Isä, oletko ihan varma, että haluat

57 teelusikallista sokeria
ranskiksiisi?

Minä en halua omiini yhtään!"

Tämän me voimme tehdä. Yhdessä.
Voimme poistaa lapsuusiän lihavuuden.

Meidän, tavallisten ihmisten, tulee
nostaa asia Capitol kukkulalle.

Kiitos.

(Suosionosituksia)