Kuinka uutiset muuttavat maailmankuvaamme?
Tällä kartalla näette maailman sellaisena kuin se on - maamassan perusteella.
Ja näin uutiset muokkaavat amerikkalaisten käsitystä siitä.
Tämä kartta -- (aplodit) -- näyttää sekunnit,
jotka amerikkalaiset uutistuottajat omistivat uutisille
maittain helmikuussa 2007 - vain vuosi sitten.
Tässä kuussa Pohjois-Korea päätti purkaa ydinlaitoksensa,
Indonesiassa oli valtavat tulvat,
ja Pariisissa IPCC julkisti tutkimuksen ihmisen vaikutuksista maapallon lämpenemiseen.
Yhdysvallat kattoi 79 prosenttia kaikista uutisista.
Ja kun katsomme jäljelle jäävää 21 prosenttia,
näemme paljon Irakia -- tuo iso vihreä alue tuossa -- ja vähän muuta.
Esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Intian yhdistetty näkyvyys oli kokonaiset yksi prosentti.
Kun analysoimme kaikki uutiset ja jätimme vain yhden,
maailma näytti tältä.
Mikä se uutinen oli? Anna Nicole Smithin kuolema.
Uutinen jätti varjoonsa kaiken paitsi Irakin,
ja sai kymmenen kertaa enemmän näkyvyyttä kuin IPCC:n raportti.
Ja kierre jatkuu;
kuten kaikki tiedämme, Britney on ollut kartalla viime aikoina.
Miksemme sitten kuule enemmän maailmasta?
Yksi syy on, että uutistuottajat ovat leikanneet ulkomaan toimintonsa puoleen.
ABC:n Nairobin, Delhin ja Mumbain yhden hengen toimistojen lisäksi
Afrikassa, Intiassa tai Etelä-Amerikassa ei ole lainkaan toimistoja
-- näissä paikoissa asuu yli 2 miljardia ihmistä.
Totuus on, että Britneystä kertominen on halvempaa.
Maailmalta tulevien uutisten määrä on yhä huolestuttavampi,
kun katsomme, mistä ihmiset hakevat uutisia.
Paikalliset TV-uutiset ovat vahvoja,
ja ne omistavat vain 12 prosenttia ajastaan ulkomaan uutisille.
Entä verkko?
Suosituimmat uutissivustot eivät pärjää kovin paljon paremmin.
Viime vuonna, Pew ja Columbian toimittajakoulu analysoivat 14,000 uutista,
jotka näkyivät Google Newsin etusivulla.
Ja ne itse asiassa kattoivat samat 24 tapahtumaa.
Yhtälailla, digitaalisiin sisältöihin kohdistuva tutkimus osoitti, että suuri osa yhdysvaltalaisten uutistuottajien sisällöstä
on kierrätettyä materiaalia AP:ltä ja Reutersilta,
jotka esitetään irti asiayhteydestään.
Kaikki edellämainittu auttaa ymmärtämään miksi nykypäivän opiskelijat,
kuten myös vähemmän koulutetut amerikkalaiset,
tietävät vähemmän maailmasta kuin edeltäjänsä 20 vuotta sitten.
Ja jos luulet, että se johtuu siitä, ettemme ole kiinnostuneita,
saatat olla väärässä.
Viime vuosina säännöllisesti maailmanlaajuisia uutisia seuraavien amerikkalaisten määrä
kasvoi yli 50 prosenttiin.
Todellinen kysymys on: onko tämä vääristynyt maailma se, minkä haluamme amerikkalaisille näyttää
maailmassa, joka on yhä tiiviimmin verkostoitunut?
Tiedän että pystymme parempaan.
Ja onko meillä varaa olla pystymättä? Kiitos.