Hei. Nimeni on Tony,
ja tämä on Every Frame a Painting.

Tässä on alustava kysymyksemme:

Kun arvostelet kohtausta, mihin keskityt ensin?

Onko se tasapaino?

Johtosuorat?

Kultainen leikkaus?

Värit? Valo? Muoto?

Mielestäni nämä ovat kaikki tärkeitä, ja ne kaikki kuuluvat hyviin kuviin.

Yhden asian kuitenkin huomaan ensin.

Liike

--Minulle Kurosawa on elokuvaohjaajien Beethoven.

--Hän luo saman täydentuntuisen äänen jonka Beethoven omasi

--Jonka tunnistaa heti

Kurosawan elokuvan liike toimii toisin kuin kenenkään muun.

Jokainen niistä on liiketyyppien

ja niiden yhdistämistapojen mestariteos.

Yli puolivuosisataa kestäneen uransa aikana hän loi 30 elokuvaa

ja jokaisessa niistä liike on yllättävää ja elokuvamaista

Vau. Jos haluat nähdä elokuvien nimet, paina CC-nappia alla.

Millaisista liiketyypeistä hän piti?

Ensin, luonnon liikkeestä.

Jokaisessa hänen elokuvassaan kuvan taustalla

on jonkinlaisen sään liikettä.

Tuuli

Vesi

Tuli

Savu

Lumi

Yksi etu tähän lähestymistapaan on, että
kuvissa on paljon katseltavaa.

Silloinkin kun hahmot seisovat paikallaan,
sade vie silmäsi taustalle.

--Sade on aito tunteen kutsuja
joka toimii jokaisessa elokuvassa

--Tiedäthän, mikä tahansa joka
lisää jotain, koska se antaa

--toisen tason johon katsoja voi
samaistua aistillisesti.

Toiseksi, ryhmien liike.

Kurosawan elokuvissa on yleensä suuria
ihmisjoukkoja, jotka toimivat yhdessä

tai ajautuvat erilleen.

Suuret ihmisjoukot ovat todella elokuvamaisia.
Kun asetat näin monta ihmistä kuvaan,

mikä tahansa tunne tuntuu suurelta.

Jos haluat korostaa reaktiota,
kokeile neljää ihmistä yhden sijaan.

Tai kahtakymmentäviittä.

Ja jos haluat jotain todella suurta...

Tämä tuo meidät kolmanteen liiketyyppiin:
Yksilöiden liikkeeseen.

Yksi minun lempiasioistani Kurosawassa on että

hänen rajoituksensa
on epärealistinen ja liioiteltu.

Jos joku on hermostunut,
hän kävelee edestakaisin.

Jos he ovat raivoissaan,
he seisovat pystyssä.

Ja jos he ovat häpeissään...

Hän usein ohjasi näyttelijöitään valitsemaan
jonkin eleen heidän hahmoilleen

ja sitten käski heidän toistamaan sitä kautta elokuvan.

Näin katsojat voivat nopeasti tunnistaa
hahmot ja heidän tunteensa.

Neljäs liiketyyppi: Kameran liike.

Eräs Kurosawan tyylin saavutuksista
on kameran sujuva liike

joka kulkee lähikuvasta kokokuvaan
ja siitä yhden oton kuvaukseen.

Olen tehnyt toisen esseen näistä otoksista
nimeltä the Spielberg Oner,

mutta tärkeää on että jokaisella
kameran liikkellä on selkeä alku

keskikohta

ja loppu.

Tämäkin kohtaus kertoo oman tarinansa.

Ja viimeisenä, leikkauksen liike.

Kurosawa on yksi harvoista ohjaajista
joka toimi omana leikkaajaan.

Yksi syy siihen, miksi hänen elokuvansa
tuntuvat sulavilta, on että hän usein leikkaa liikkeseen.

Usein keskityt niin paljon liikkeeseen

ettet huomaa leikkausta.

Kun hän lopettaa kohtauksen,
hän vaihtaa rytmiä

Usein päättäen johonkin joka on paikallaan

ja sitten heti jatkaen jostain liikkuvasta.

Hän pitää rytmivaihtelulla
katsojan varpaillaan,

koska et voi arvata seuraavaa leikkausta.

Kokeillaanpa siis pala palalta yhtä
kohtausta, ja tutkitaan liikettä.

Tämä kohtaus on Seitsemästä Samuraista. 
En kerro mistä se kertoo.

Katso kuinka kauan sinulla kestää arvata.
Valmiina?

Ensimmäinen otos näyttää koko kylän
sitten vain tärkeät hahmot

sitten vain samurait.

Ja juuri tässä kohtaa...

suurin osa ymmärtää mistä on kyse.

Kun Kikuchiyo istuu alas, hänen mielialansa
leviää aaltona koko kylän asukkaisiin.

Katso, kuinka tuuli lisää kohtaukseen. 
Vaikka hahmot ovat paikallaan,

tuuli maustaa kuvaa.

Hyvin yksinkertaista.

Hypätkäämme 60 vuotta tulevaisuuteen.
Tämä on Kostajista.

Tässä, kameran liike ohjaa meidät
avauskuvaan. Mutta tällä kertaa...

--Nämä olivat Phil Coulsonin takissa.

Saamme heti dialogia.

Vain Nick Fury ja kamera
liikkuvat kautta kohtauksen.

Vaikka taustalla on sää ja hahmoja

mikään ei liiku.

Huomaa, että kameran liikkeellä
ei ole alkua eikä loppua,

eikä vaihtelua.
Jokainen otos kulkee samaan suuntaan

--Ehkä minä kaivoin verta nenästäni.

Mutta Seitsemässä Samuraissa...

Kameran liikkeellä
on erottuva alku ja loppu.

Ja jokainen otos
vaihtaa suuntaa edellisestä.

Kiivetessään ylös
Kurosawa käyttää lipun liikettä

leikatakseen sujuvasti tähän kuvakulmaan;

Kaikki seitsemän samuraita ja heidän lippunsa,
yhdessä.

Tässä kohtauksessa on jokaisenlaista liikettä

varovasti yhdistettynä ja ajoitettuna kauttaaltaan.

Sää.

Ryhmä.

Yksilö.

Kamera.

Leikkaus.

Mutta tämä kohtaus kertoo tarinansa
pääosin dialogilla

--nimeltä Kostajat -aloite.

Toki, kamera kyllä liikkuu.
Mutta se on turhaa liikettä.

Budjetistaan huolimatta
tämä kohtaus tuntuu tyhjältä.

--Se on vanhanaikainen ajatus.

Mutta miten parantaa tätä kohtausta?
No...

Jos tiedät mistä kohtaus kertoo,
käytä ilmaisussasi liikettä.

Aloita hahmolla.
Miltä hänestä tuntuu?

Onko mitään tapaa jolla näyttelijä
voi kertoa sen liikkumalla?

Okei, ehkä vähän liikaa.
Kokeillaan jotain hienovaraisempaa.

Siirrä hahmon tunne...

...ja tuo se kuvan taustalle.

Jos hahmo on vihainen ja uhkaava,
voit tehdä näin.

Tai jos hän värisee paheksunnasta...

Toinen vaihtoehto on käyttää yhtä hahmoa
kontrastina ryhmälle.

Jos joku kokee julkisen häväistyksen,
tämä toimii.

Tai jos he etsivät neulaa heinäsuovasta...

Voit käyttää kameran liikettä
ilmaisemaan intoa

Voit leikata liikeeseen
näyttääksesi yllättymistä

Voit yhdistää kaikkia liikelajeja
yhteen ällistyttävään kuvaan

Ja muuten, ei ole siis mitään pakoittavaa
tarvetta tehdä niin joka kohtauksessa..

Se on väsyttävää.

Mutta voit löytää kultaisen keskitien
vaihteluineen ja hienovaraisuuksineen.

ja et voi tietää mikä toimii parhaiten
ennen kuin kokeilet sitä.

Jos yhdistät oikean liikkeen ja tunteen

saat jotain elokuvamaista.

--Minä katson hänen elokuviaan kaksi,
kolme kertaa vuodessa

--tunteakseni "Vau, tämän vuoksi halusin
elokuvaohjaajaksi",

--ja katso mitä teen nyt.

--Erikoistehosteita, ja sitten
toinen elokuva erikoistehosteista

--ja kolmas elokuva erikoistehosteista.

Nyt voit valita minkä tahansa hänen elokuvistaan.
Ota mikä tahansa kohtaus.

Ja katso kuinka kaikki liikkuu yhdessä.

--Visuaalinen stimulaatio on se, jonka katsojat kokevat, tiedäthän?

Se on syy siihen,
miksi elokuvat ovat olemassa.

Muuten voisimme vain sulkea ruudun ja kutsua sitä radioksi.

Kääntänyt / Translated by
BajES