Olen ilmeisen hermostunut kaveri 
ja olin kirjoittamassa naishahmoa

hänen muistojensa ja tarinansa kautta.

Se oli eräänlainen kokeilu,

yrittää kirjoittaa näkökulmasta
jota en itse edusta

Kun olin taidekoulussa,

minulle sanottiin, että 
en saa piirtää naisia

Silloinhan et voi piirtää puolta
ihmiskunnasta.

Muistan selvästi kun eräs
opettajistani sanoi minulle

"Jos piirrät naisia,

Kunka kehtaan valkoisena kirjoittajana
ajatella

Teenkö oikein?
Teenkö väärin?

Onko kyse empatiasta?

Ja niin edelleen.

Se on kirjoittajalle monimutkainen 
kysymys.

[WARE]
--Kiitos päivällisestä.

[MARNIE WARE]
--Ole hyvä.

[NAURUA]

Useat opettajistani yrittävät saada 
minut ja kanssaopiskelijani

löytämään sen yhden, tietyn asian
josta me olimme kiinnostuneita

ja kirjoittamaan siitä.

En koskaan halunnut tehdä niin.

Halusin pystyä kirjoittamaan kaikesta--

ja mistä tahansa--
koska sitähän elämä on.

[NAURUA]

--En tiedä yhtään, mille näytän 
pureskellessani

--mutta en varmaan haluakaan tietää.

Minun taiteilijana täytyy päättää

kuinka paljon yritän tuntea toisen ihmisen
kautta

ilman että siitä tulee

sentimentaalista tai falskia.

Minun täytyy jotenkin koetella rajojani
ja ymmärrystäni

siitä, mitä tunnen toisten ihmisten 
kautta työssäni.

Ja aina on se vaara, että kompastut niin
tehdessäsi.

mutta sinun täytyy ottaa se riski.

Taiteessa on kyse siitä, että selvittää

ovatko kokemasi tunteet
samoja kuin minun kokemani.