Päiväni alkaa aivan kuten sinunkin. (naurua) Kun herään aamulla, katson puhelintani ja juon sitten kupin kahvia. Mutta sitten päiväni todella alkaa. Se voi olla erilainen kuin sinun, sillä elän elämääni taideteoksena. Kuvittele olevasi valtavassa korurasiassa, jossa ovat kaikki kauniit tavarat, jotka eläessäsi olet nähnyt. Kuvittele sitten, että kehosi on kangas. Ja tehtäväsi on luoda sille kankaalle mestariteos käyttäen valtavan korurasiasi sisältöä. Kun olet luonut mestariteoksesi, saatat ajatella: "Vau, minä loin tämän." "Tällainen olen tänään." Sitten otat kotiavaimesi, astut ovesta ulos todelliseen maailmaan, ehkäpä menet julkisilla kaupungin keskustaan... Kenties kävelet katuja pitkin tai käyt jopa ostoksilla. Sellaista elämäni on, joka päivä. Kun astun ovesta ulos, nämä taideteokset ovat minä. Minä olen taidetta. Olen elänyt taiteena koko aikuisikäni. Taiteena elämällä minusta tuli oma itseni. Vartuin pienessä englantilaiskylässä nimeltään Fillongley, joka mainittiin viimeksi 1000-luvun maakirjassa, eli sellaisessa mielenlaadussa. (naurua) Vartuin isovanhempieni luona, jotka olivat antiikkikauppiaita, joten vartuin historian ja kauneuden ympäröimänä. Minulla oli uskomaton asustelaatikko. Joten, kuten kuvitella saattaa, silloin se alkoi. Muutin 17-vuotiaana Lontooseen ryhtyäkseni malliksi. Ja sitten aloin opiskella valokuvausta. En ollut siihen aikaan oikein tyytyväinen itseeni, joten etsin aina pakoa todellisuudesta. Tutustuin David LaChapellen ja Steven Arnoldin töihin, molemmat valokuvaajia, jotka loivat ja kuratoivat maailmoja, jotka räjäyttivät tajuntani. Eräänä päivänä päätin loikata muodin pinnallisesta maailmasta taiteen pinnalliseen maailmaan. (naurua) Päätin elää elämäni taideteoksena. Käytän tunteja, joskus kuukausia, asujen valmistamiseen. Luottovälineeni on hakaneula, niin kuin tämä -- (naurua) Ne eivät koskaan ole riittävän suuria. Ja käytän kankaitani uudelleen ja uudelleen, ja kierrätän kaiken, mitä käytän. Kun pukeudun, minua ohjaavat värit, tuntumat ja muodot. Minulla on harvoin teemaa. Etsin kauniita esineitä kaikkialta maailmasta, ja luon niistä kolmiulotteisia kuvakudoksia koko kehoni peittävän pohjakerroksen päälle... koska en ole kovin tyytyväinen kehooni. (nauraa) Kysyn itseltäni: "Pitäisikö ottaa jotain pois tai lisätä jotain?" "Ehkä sata esinettä?" Ja joskus teen niin. Vakuutan, että se ei ole kauhean epämukavaa -- no, ehkä vähän -- (naurua) Joskus minua tökkii hakaneula, kun yritän käydä keskustelua, joten voin olla vähän ärtyisä. (naurua) Minulta kuluu yleensä valmistautumiseen noin 20 minuuttia, mitä kukaan ei ikinä usko. Se on totta -- joskus. Se on siis minun versioni t-paidasta ja farkuista. (naurua) Kun pukeudun, rakennan asuni kuin arkkitehti. Sijoittelen asioita tarkasti kunnes ne tuntuvat oikeilta. Saan monet ideoistani selkounista. Menen nukkumaan saadakseni ideoita, ja olen oppinut heräämään kirjoittaakseni ne muistiin. Pukeudun esineisiin, kunnes ne hajoavat, ja annan niille sitten uuden elämän. Esimerkiksi tämä kulta-asu -- se oli päälläni Lontoon parlamenttitalossa. Se on tehty haarniskasta, paljeteista ja rikkinäisistä koruista. Olin parlamenttitalossa ensimmäinen haarniskaan pukeutunut sitten 1600-luvun, jolloin Oliver Cromwell kielsi sen. Kauniin ei aina tarvitse olla kallista. Kokeilkaa tehdä asuja roskapusseista tai kadulta löytämästänne roskasta. Ei sitä koskaan tiedä, ne saattavat päätyä Voguen sivuille. Kokoelmassani on yli 6 000 esinettä, 2 000-vuotiaista roomalaisista sormuksista muinaisiin buddhalaisesineisiin. Uskon tekemäni ja omistamani jakamiseen, joten päätin luoda taidenäyttelyn, joka kiertää parhaillaan museoissa ympäri maailman. Siinä on armeija minua -- luonnollisen kokoisia veistoksia, kuten näette, tässä ne ovat -- ne ovat oikeastaan elämäni. Ne ovat kolmiulotteisia kuvakudoksia elämästäni taiteena. Ne yhdistelevät muovikristalleja ja timantteja, oluttölkkejä ja kuninkaallista silkkiä kertavilkaisulla. Pidän siitä, ettei katsoja koskaan voi olettaa, mikä on aitoa ja mikä ei. Minusta on tärkeää tutustua kulttuureihin ja jakaa niitä töitteni kautta. Käytän vaatteita ympäri maailmaa tulevien ihmisten tutkimiseen ja arvostamiseen. Joskus ihmiset ajattelevat minun olevan esiintyjä tai drag queen. En ole. Vaikka elämäni vaikuttaa performanssilta, se ei ole sitä. Se on totisinta totta. Ihmiset reagoivat minuun kuin mihin tahansa taideteokseen. Monet kiinnostuvat ja innostuvat. Jotkut kiertävät minut tuijottaen ensin ujoina. Sitten he tulevat luokseni ja sanovat rakastavansa tai vihaavansa mitä teen. Joskus vastaan ja joskus annan taiteen puhua puolestaan. Kaikkein ärsyttävintä on, kun ihmiset haluavat koskettaa taideteosta. Mutta ymmärrän kyllä. Kuten usein nykytaiteen kanssa, monet ovat välinpitämättömiä. Jotkut suhtautuvat kriittisesti, toiset solvaavat. Luulen sen johtuvan erilaisen ja tuntemattoman pelosta. Tekemääni on lukemattomia reaktioita, ja olen oppinut olemaan ottamatta niitä henkilökohtaisesti. En ole koskaan elänyt "Daniel Lismore" -henkilönä. Olen elänyt "Daniel Lismore" -taideteoksena. Ja olen kohdannut kaikki mahdolliset esteet taideteoksena. Se voi olla vaikeaa... erityisesti jos puvustosi täyttää 40-jalkaisen merikontin, kolme varastokoppia ja 30 IKEA-laatikkoa -- (naurua) ja joskus voi olla vaikea nousta autoihin, ja joskus -- no, tänä aamuna en mahtunut kylpyhuoneen ovesta sisään, se oli ongelma. (naurua) Mitä tarkoittaa olla oma itsensä? Sitä sanotaan koko ajan, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa, ja miksi sillä on merkitystä? Miten elämä muuttuu, kun päättää olla oma itsensä, pyytelemättä anteeksi? Eläessäni taiteena olen kohdannut vaikeuksia ja riemuvoittoja. Minut on istutettu yksityiskoneisiin ja lennätetty ympäri maailmaa. Töitäni on ollut esillä arvostetuissa museoissa, ja minulla on ollut mahdollisuus -- tässä ovat muuten isovanhempani, he kasvattivat minut, ja tuossa olen minä -- (nauraa) (aplodit) Minua on lennätetty yksityiskoneilla ympäri maailmaa, eikä se silti ole ollut kovin helppoa, koska olen välillä ollut koditon, päälleni on syljetty, minua on kohdeltu kaltoin, joskus päivittäin, kiusattu koko elämäni, hyljeksitty lukemattomia kertoja, ja minua on puukotettu. Mutta eniten satutti se, kun minut nimettiin huonoiten pukeutuneiden listalle. (naurua) Omana itsenään oleminen voi olla vaikeaa, mutta minusta se on paras tapa elää. Siinä on se "huonoiten pukeutunut". (nauraa) Kuten sanonta kuuluu: "Kaikki muut ovat jo varattuja." Olen huomannut, että itsevarmuus on käsite, jonka voi valita. Olen huomannut, että aitous on tarpeen, ja siinä on voimaa. Olen kuluttanut aikaa yrittäen olla kuten muut. Se ei toiminut. On kovaa työtä olla joku muu kuin oma itsensä. Minulla on muutama kysymys teille. Keitä te olette? Kuinka monta versiota teistä on olemassa? Ja yksi viimeinen kysymys: Käytättekö kaikkia niitä eduksenne? Kaikki kykenevät todellisuudessa luomaan oman mestariteoksensa. Kannattaa kokeilla sitä joskus. Se on aika hauskaa. Kiitos. (aplodit ja hurrausta)