Hei, nimeni on Tony ja tämä on
Every Frame a Painting.

On olemassa elokuvien tekijöitä,
jotka ovat niin vaikuttavia,

että riippumatta minne katsot,
heidän työnsä jäljet näkyvät kaikkialla.

Näen tämän elokuvantekijän
kehystyksen Wes Andersonin töissä

Hänen akrobatiansa ja stunttinsa
Jackie Chanissä

ja hänen pokkansa ja kehonkielensä
Bill Murrayssa.

Hän on tietenkin Buster Keaton, yksi
kolmesta suuresta hiljaisesta koomikosta

"Alamme vasta nyt ymmärtämään
että hän oli

suurin elokuvien
historian klovneista."

Ja lähes sata vuotta myöhemmin

mielestäni hänellä on meille paljon
opetettavaa visuaalisesta komediasta.

Joten tänään katsokaamme, miten mestari
itse luo sketsinsä.

Valmiina?

Aloitetaan.

Ensimmäisenä asia jonka sinun tulee
tietää visuaalisesta komediasta

on että sinun on kerrottava tarinasi
toiminnalla.

Keaton oli visuaalinen tarinankertoja eikä
koskaan pitänyt siitä

kun muut ohjaajat kertoivat tarinansa
otsikkokorttien kautta.

-"Keskimäärin elokuvat käyttivät
240 korttia...

...se oli siis suurinpiirtein keskiverto."

-"240 oli keskimäärä?"
-"Kyllä, ja eniten mitä minä koskaan käytin oli 56."

Hän vältti kortteja keskittymällä eleisiin.

Tässä kohtauksessa ei koskaan selviä,
mistä nämä kaksi puhuvat.

Kaikki mitä sinun tulee tietää kerrotaan
pöydän ja heidän kehonkieliensä kautta.

"Mutta mitä sinun oli kerrottava...

sinun piti kommunikoida katsojille
ainoalla tavalla...

...toiminnalla."
-"Niin. Poistimme tekstitykset...

...niin nopeasti kuin voimme jos vain
voimme kertoa sen toiminnalla."

Keaton uskoi että jokaisen eleen
oli oltava ainutlaatuinen.

Älä koskaan toista mitään.

Jokainen putoaminen...

...on tilaisuus...

...luovuudelle.

Mutta kun tiedät toiminnan,
tulemme toiseen ongelmaan:

Minne asetamme kameran?

Visuaaliset sketsit toimivat yleisesti
parhaiten yhdestä tietystä kulmasta.

Ja muuttamalla kulmaa...

...muutat sketsiä, ja se ei ehkä toimi
yhtä hyvin.

Oikean kulman etsiminen on yritystä
ja epäonnistumista.

Joten katsotaampa kahta mahdollista
kamerapaikkaa samalle vitsille.

Tässä ensimmäinen.

Tässä toinen.

Huomaat ensimmäisestä, että
auto vie suurimman osan ruudusta

ja emme näe Busteria selvästi ennen kuin
hän kääntyy.

Mutta toisessa kuvakulmassa
auto on taustalla

ja näemme koko ajan
hänen kasvonsa selvästi.

Tämä sekunnin murto-osa, jossa hän ei
tiedä mitä on tapahtumaisillaan mutta me tiedämme...

on paljoin parempi tästä kulmasta.

Ja ensimmäisessä kulmassa
kehystys jakaa huomiomme.

Silmämme haluavat katsoa hänen
kasvojaan ja kylttiä samanaikaisesti.

Mutta kun kehystämme kohtauksen uudestaan...

...silmämme katsomme luonnollisesti häntä...

...sitten kylttiä...

...ja taas häntä. Paljon parempaa.

Nyt tulemme kolmanteen kysymykseen...

Mitkä ovat tämän maailman säännöt?

Busterin maailma on paperinpaksu
ja yhden lain hallitsema.

Jos kamera ei nää jotain, eivät hahmotkaan.

Busterin maailmassa hahmot
ovat kehyksen sivujen

ja meidän näkemämme rajoittamat.

Ja tämä antaa hänelle mahdollisuuden tehdä
vitsejä jotka toimivat visuaalisesti

mutta eivät loogisesti.

Moni hänen tekemistään sketseistä kertovat
ihmisten liikkeestä tässä littanassa maailmassa.

Hän voi kulkea oikealle...

...vasemmalle...

...ylös...

...alas...

...kauemmas linssistä...

...tai sitä kohti.

Näyttääkö tutulta?

-"Hänet on murhattu, ja epäilet
minun tehneen sen."

-"Hei!"

Kuten Wes Anderson, Buster Keaton löysi
huumoria geometriassa.

Hän usein asetti kameran kauemmas jotta
vitsin muoto olisi näkyvillä.

On ympyriä...

...kolmioita...

...yhdensuuntaisia viivoja...

ja tietenkin kehyksen oma muoto,
suorakulmio.

Mielestäni tällainen järjestely on hyvä
koska se rohkaisee katsojia

katselemaan ympäri ruutua
ja löytämään huumorin itse.

Tässä otoksessa, mieti minne silmäsi katsovat.

Missä hän on?

Joidenkin näiden sketsien
alkuperät ovat vaudevillessä

ja ovat suunniteltu näyttämään
taikatempuilta.

Ja kuten kaikki suuret taikatemput

osa hauskuudesta on yrittää arvata
miten ne toteutettiin.

Keaton kutsui näitä "mahdottomiksi
sketseiksi".

Ne ovat hänen surrealistisimpien ja
kekseliäimpien vitsien joukossa.

Mutta tarinankertojana
ne olivat hänelle vaikeita

koska ne rikkoivat hänen
maailmansa sääntöjä.

-"Meidän oli lopetettava mahdottomien
sketsien, tai sarjakuvasketsien tekeminen."

-"Me hankkiuduimme eroon niistä
kun aloimme tehdä pääfilmejä."

-"Niiden oli oltava uskottavia, muuten
tarinasi ei olisi vedenpitävä."

Joten sen sijaan hän
keskittyi "luonnollisiin vitseihin".

Vitseihin jotka syntyivät luonnollisesti
hahmosta ja tilanteesta.

Katso, mitä hän tekee tämän oven kanssa.

Keaton sanoi, että visuaalisessa komediassa

oli pidettävä itsensä
valmiina improvisoimaan.

-"Kuinka suuri osa oli suunniteltua ja
kuinka paljon tuli itse teossa?"

-"Kuinka paljon oli improvisoitua, tiedäthän?"

-"Suurimman osan ajasta, 50%...

...sinulla on jo mielessäsi
ennen aloittamista...

...ja loput kehität sen tekemisen aikana."

Joskus hän keksi vitsejä joista hän piti
niin paljon,

että hän muistuttaisi katsojaa
siitä myöhemmin.

Mutta joskus hänen valmistelemansa vitsit
eivät toiminetkaan kuvauspäivänä.

Silloin hän vain poisti ne...

-"...koska ne eivät kestä
eivätkä toimi hyvin."

-"Ja sitten tulevat vahingossa
syntyneet vitsit."

Hänen piti hypätä

mutta koska ei osunut

hän päätti pitää virheen
ja rakentaa sen päälle.

-"Harvoin saat niin hyvän
kohtauksen toista kertaa."

-"Yleensä saat sen ensimmäisen."

-"Ehkä se on yksi syistä...

...miksi talossa oli toissayönä niin pal-
jon naurua."

-"Nuoremmilla ja minulla
oli sellainen tunne

että mitä katsoimme oli
tapahtumassa juuri silloin."

-"Että niin kävi vain kerran."

-"...Ja se oli jotain mikä ei tullut
valmiina ja ennaltatehtynä."

Ja tämä tuo meidät viimeiseen asiaan
joka Buster Keatoniin liittyy

ja hänen tunnetuimpaan sääntöönsä:

Älä koskaan tekaise temppua.

Keatonille oli vain yksi tapa miten
uskotella yleisölle että heidän näkemänsä

asia oli totta.

Hänen piti oikeasti tehdä se,

leikkaamatta.

Hän oli niin tarkka tästä, että hänellä
oli tapana sanoa:

"Joko purkitamme sen yhdessä otoksessa...

...tai poistamme sketsin."

Ja siksi hän on alalle elintärkeä lähes
100 vuotta myöhemmin.

Ei vain taitonsa, vaan rehellisyytensä
vuoksi.

Hän oikeasti teki tuon.

Ja mikään teknologian kehitys
ei voi imitoida tätä.

Jopa nyt, olemme hämmästyneitä
kun se tehdään oikeasti.

Mutta mielestäni hän teki sen paremmin
95 vuotta sitten.

Riippumatta kuinka monta kertaa...

...olet nähnyt jonkun tekevän
hänelle kunnianosoituksen...

Mikään ei voita alkuperäistä.

Translated by / Kääntänyt BajES