Usein sanotaan, että elokuva on

luontonsa takia voyeuristista,

koska elokuva tarjoaa katsojalle ikkunan

toisten salattuihin elämiin.

Ihmisten tarinoiden katsominen isolla

ja pienellä ruudulla voi todellakin olla

kiehtovaa ja innostavaa.

Mutta itse katsominen voi tuntua myös

epämukavalta, tunkeilevalta, 
jopa ahdistelulta.

Näiden epämukavien hetkien taustalta

löydämme hälyttäviä viestejä

suostumuksen roolista.

Selittääkseni, aloitetaan täältä:

tavallisen pojan 
tavallisesta makuuhuoneesta,

tavallisista poikajutuista.

Tavallisista jutuista,

kuten naapurin tytön vakoilemisesta.

Populaarikulttuuri on täynnä

tämän kaltaisia kohtauksia.

Kohtauksia, joissa yksi hahmo,

yleensä mies,

vakoilee toista hahmoa,

yleensä naista,

ilman tämän tietoa tai suostumusta.

Selventääkseni, puhun henkilön

salaisesta tarkkailusta

tämän ollessa yksin,

eriasteisesti riisuttuna

tai seksuaalista toimintaa harrastaessa.

Tämä on tunkeilevaa 
katsomista,

joka loukkaa henkilön

perusteltua oletusta yksityisyydestä.

Hämmästyttävän monessa elokuvassa

ja tv-sarjassa tällainen vakoilu

ei ole pahiksen tekosia.

Sen sijaan siihen syyllistyvät

"nice guy" -hahmot.

"Hidasta, kulta"

He ovat heteromiehiä, jotka kuvataan

muuten kunnollisina.

Tai, vähintäänkin,

enimmäkseen harmittomina.

"Hei! Hei!"

Tämä kaava on mediassa niin laaja,

että ajattelin sen tarvitsevan nimen.

"Hän on tirkistelijä!"

Kutsunkin sitä 
"Harmittomaksi tirkistelijäksi"

"Tiedätkö, tajusin,

että pihatieltäni näkee suoraan

Donnan taloon."

"Ihanko tosi?"

(naururaita)

Esimerkiksi kaikki pojat 
"That 70's Show":ssa

osallistuvat ohimennen vakoiluun.

"Ei, Anette! Ei kaapua!"

(naururaita)

"Huutakaa joku

'tyynysota' tyttöäänellä."

Mutta Fez on

tyypillinen esimerkki

harmittomasta tirkistelijästä.

(naururaita)
"Luoja, Fez!"

"Kivat tissit!"

(naururaita)

"Mene pois täältä!"

"Fez?"

Sarjassa on vuosia kestänyt vitsi,

jossa hän vakoilee aina naisia.

Usein piiloutuneena heidän
vaatekaappiinsa.

"Hyvä luoja, näitkö mitään?"

"En paljoa, sinun pitäisi

harkita yövaloa."

Ja silti tämä tunkeileva
käyttäytymismalli

kuvataan sarjassa vain

pienenä kiusana.

"Au!"

"Oletko kunnossa?"

(kameran ääni)

"Fez!"

(naururaita)

"Tämän avulla voi nähdä

naisen vaatteiden läpi."

(naururaita)

"Jackie, valmistaudu tuijottamiseen."

Fez päätyy jopa

romanttiseen suhteeseen

naisen kanssa,

jota hän on vaikoillut.

Yli 8 kauden ajan 
prime time -televisiossa.

Kohtaukset, joissa pojat 
vakoilevat tyttöjä,

olivat keskeinen osa
niin sanottuja

"teinien seksikomedioita"

1970-luvun lopulla ja 80-luvun alussa.

Mutta tämä median kaava ei alkanut 
tai loppunut

Delta-jengiin, Kuumaan nuorisoon

tai Nörttien kostoon.

"Oh!"

Alfred Hitchcockilla oli tunnetusti
pakkomielle

voyeurismiin.

Hänen tunnetuimmat elokuvansa

sisälsivät tirkistelykohtauksia.

Sen jälkeen olemme nähneet

harmittomia tirkistelijöitä

lähes joka genressä.

Toimintaelokuvista kauhuelokuviin.

Romanttisista draamoista

scifi-seikkailuihin.

Eikä ole harvinaista, että videopelit

antavat pelaajalle mahdollisuuden
interaktiiviseen

tirkistelyyn.

"Katso tätä, tule tänne."

"Vastapäätä on alaston nainen."

"Missä?"

"Toiseksi ylin kerros,

ikkuna vasemmalla."

"Vau."

Tämä trooppi on ollut myös tukipilarina

tv-tilannekomedioissa.

"Hyvä luoja, tuossa on Rachel
alastomana!"

Yleensä kertaluonteisena vitsinä

muutamissa jaksoissa.

"Olisitko avannut oven,

jos olisit tiennyt sen olevan minä?"

"En, sain selville,

että antamassasi nallessa

oli webkamera!"

Vaikka saatamme ajatella

tirkistelijän olevan vieras

ihminen puskissa,

vakoilu voi näyttää monenlaiselta.

"Menikö minulta jotain ohi?"

"Voi luoja."

"Oh!"

"Voi kiitos Luoja tästä ihanasta,

ihanasta päivästä."

Toisinaan vakoilu kuvataan

osana miehen työtä.

Kuin poliisi tarkkailutyössä.

" Oh vau, oh yeah"

Mutta harmiton tirkistelijä -trooppi

silti pätee monissa näistä tapauksista.

"Suojatakseni ja palvellakseni..."

"Uuh, uu,h uuh, rakastan työtäni niin
paljon, uuh"

Vakoiluteemaisessa mediassa

miehellä voi olla saatavillaan

huipputeknisiä vakoilulaitteita.

"9 erilaista tehostettua visiotilaa,

jokaisen pikkupojan unelma:

läpäisevä moodi."

"Katsopa tuota!"

Supersankaritarinoissa

tai yliluonnollisissa juonissa

miehen voimia voidaan käyttää

tapana päästä käsiksi

naisen kehoon.

(nainen huutaa)

"Ja hän näki, että se oli hyvä!"

Esimerkiksi Teräsmiestä

pidetään usein hyvän, kunnollisen

miehyyden esikuvana,

ja silti hänkin vilkaisee

silloin tällöin.

Harmittomat tirkistelijät

eivät aina ole sankareita.

Mutta he eivät ole pahiksiakaan.

"Päädyn näkemään paljon enemmän
Avaa

kuin luulin."

Vaikka päähenkilöllä olisi,
sanotaan vaikka,

kyseenalaiset moraalit

tai hän olisi mukana

muissa rikollisissa toimissa,

vakoilua ei itsessään kuvata iskuna

häntä vastaan.

Ja olennaisimpana

yleisön on silti tarkoitus

samaistua tirkistelijään teon aikana.

"Mitä?"

Ei ole epätavallista,

että yksityisyyden häiritseminen

kuvataan hellyttävänä.

"Anteeksi?"

"Oh!"

"Taidat olla kylvyssäni..."

"Sulje silmäsi!"

Tai ihastuneen miehen

harmittomana toimintana.

Jopa silloin, kun tirkistelyä arvostellaan

säälittäväksi, ärsyttäväksi tai vähän
pelottavaksi,

"Se oli vahinko."

"Olet kusipää!"

miehen toimet yleensä

annetaan pian anteeksi ja unohdetaan.

Hyvä keino havainnollistaa

syvempää ongelmaa on

"älä kurki" -cliché.

"Miten näit sen?

"Sanoit, ettet katsoisi!"

"Anteeksi, kuten sanoin, sankari

kurkistaa aina."

Asetelma on tuttu: naisen

on vaihdettava jostain syystä vaatteensa.

Mutta hänen miespuolinen ystävänsä
seisoo vieressä.

"Et häiritse minua."

Joten luonnollisesti, nainen pyytää
miehen kääntyvän ympäri

tai sulkevan silmänsä, kun hän riisuutuu.

"Voisitko kääntyä ympäri?"

"Miksi?"

"Käänny nyt vain."

"Katso-.

katso tuonne hetki."

"Joo."

"Käänny ympäri ja katso

vesiputouksia, Skippy kiltti?"

"Hyvä on."

"Pysy vahdissa, älä kurki."

Kunnioittaako päähenkilömme
naisen toiveita?

Ei tietenkään.

"Älä katso!"

"Sanoin, että silmät tuohon suuntaan!"

Yleensä, hän kurkistaa siitä huolimatta.

"Käänny ympäri!"

"Nyt!"

"Käänny ympäri."

Ja naisen luottamuksen rikkominen

johtaa harvoin seuraamuksiin.

Itse asiassa miehen rikos

todennäköisesti palkitaan.

Joskus nainen pyytää selvästi,

ettei häntä katsottaisi,

joskus taas annetaan ymmärtää,

ettei miehen pitäisi tuijottaa.

On hyvin harvinaista, että mies ei

käytä mahdollisuutta kurkistaa.

"Älä katso."

"Selvä."

Jos kyseessä on romanttinen tarina, rikos
kuvataan usein merkkinä, että mies tykkää naisesta.

Mutta todellisuudessa

miehen, joka osoittaa tahallista 
välinpitämättömyyttä naisen suostumusta kohtaan,

pitäisi olla suuri punainen lippu.

"Painu helvettiin, paskiainen!"

Vaikka lainvalvojat pitävä usein
tunkeilevaa vakoilemista vain pikkurikoksena,

vakoilun kohteelle se ei ole
vain pieni rasite.

"Hei?"

Se voi aiheuttaa todellista,
pitkäaikaista henkistä vahinkoa.

"Onko täällä joku?"

"No niin, voin melkein nähdä sen."

Joskus tirkistelykohtaukset on
kuvattu perheystävällisesti,

"Siinä hän on."

joskus taas ne voivat olla
paljon eksplisiittisempiä.

Itseasiassa koko videon aikana

minun on täytynyt käyttää luovaa
editointia ja strategisia sumennuksia,

jotta materiaali olisi
Youtubeen sopivaa.

"Senkin riiviö. Tässähän on alastomuutta!"

Toisin kuin jotkin konservatiiviryhmät
haluaisivat uskottavan,

ongelma ei ole seksin tai
alastomuuden ruudulla kuvaaminen.

Seksiä ja alastomuutta voidaan kuvata
monin eri tavoin riippuen esityskeinoista.

"Pitäisi kelvata."

Todellinen ongelma
"harmiton" tirkistelijä -troopissa

on suostumuksen puute

tarinan henkilöiden välillä

ja se, miten loukkaukset
kuvataan pikkujuttuna.

"Näitkö, kun riisuin vaatteeni 
porealtaalla?"

"Luulin, että olit katatoninen."

On yleinen väärinkäsitys, että voyeurismi
on määritelmällisesti katsomista ilman lupaa.

Mutta se ei ole totta.

Voyeurismi voi, ja minusta pitäisi, olla
suostumukseen perustuvaa.

On tietenkin mahdollista kuvata
voyeuristisiakin kohtauksia siten,

että hahmot katsovat toisiaan
suostumuksellisesti.

"Steve..."

Mutta kuvaukset
suostumuksellisesta katselusta

eivät ole läheskään yhtä yleisiä kuin
kohtaukset, joista suostumus puuttuu.

Tähän asti olemme käsitelleet
ruudulla olevien hahmojen perspektiiviä,

mutta on toinenkin kriittinen näkökulma,
josta emme ole vielä puhuneet:

kameran kuvakulma.

Palataan hetkeksi aiempaan
"normaalin" pojan makuuhuoneeseen.

Vaikka eihän se ole normaali makuuhuone.

Se on oikeasti elokuvan lavaste.

Eikä kyseessä ole myöskään normaali poika,

vaan näyttelijä, joka toteuttaa
käsikirjoitusta.

Oikeastaan kaikki on elokuvantekijöiden
tietoisesti valitsemaa.

Nainen laitetaan näytille
ohjaajan toimesta,

joka on asemoinut naisen kehon
niin, että päähenkilö näkee sen hyvin.

Lisäksi nämä otokset on suunniteltu
siten, että myös katsoja pääsee kurkistamaan.

"Herra Bishop, saanko minä katsoa?"

"Carl..."

Tämä tekee katsojasta osallisen.

Meidät laitetaan epäsuorasti osallistumaan
ei-luvalliseen katselemiseen.

"Todellako, 007?"

Tämä on muuten totta myös,
kun tirkistelevä henkilö

kuvataan selvästi hyypiönä.

Tärkeä aihe on myös elokuvateoreetikko
Laura Mulveyn nimeämä

"mieskatse",

etenkin sen suhteen, miten kamera liikkuu
ja kehystää naisten vartalot seksualisoidusti

riippumatta päähenkilön kuvakulmasta.

Mutta tässä keskitymme lähinnä
tarinan hahmoihin.

Elokuvien katsojakuntaan kuuluu
tietenkin kaikkien sukupuolien edustajia,

mutta katsoja jakaa mieshahmon
kuvakulman

ja sen myötä katsojan on tarkoitus
samaistua miehen kiihkeään innostukseen.

Toistan vielä, tarinan sisässä nämä
naiset eivät tiedä, että heitä katsotaan,

eivätkä siksi voi suostua siihen.

Sanon tämän nyt suoraan,

näiden kohtausten on tarkoitus
kutkuttaa katsojaa juuri sen takia,

että uhria katsellaan
ilman lupaa.

"Ihan kuin näkisimme jotain,
mitä meidän ei ole tarkoitus nähdä,

minkä takia se on niin "v*tun kuumaa."

Kaikki näyttelijät ovat, oletettavasti,

hyväksyneet tavat, joilla heitä
ruudulla kuvataan,

mutta fiktiiviset kuvaukset voivat silti
normalisoida ei-suostumuksellista käytöstä.

"Hyvää iltapäivää!"

On huomionarvoista,
minkä tyyppisille näyttelijöille

elokuvantekijät antavat miehen tirkistelyn
kohteeksi joutuvan roolin:

yleensä nainen on nuori, hoikka, valkoinen
ja tavanomaisella tavalla kaunis.

Tämä on niin vakiintunut
malli Hollywoodissa,

että kun uhri ei täytä
noita tarkkoja odotuksia,

"Sainpas!"

kohtauksessa on yleensä
ällötysvitsi

"Mies!"

tai transfobinen vitsi.

"Tuo mies näyttää naiselta."

"Hei, vau! Katso tuonne ikkunaan!"

Kohtaukset, joissa pojat
vakoilevat salaa tyttöjä tai naisia,

ovat erityisen yleisiä
aikuistumistarinoissa.

Tämäntyyppisissä tarinoissa vakoileminen
kuvataan usein aikuistumisriittinä,

"Jeesus Kristus!"

vääjäämättömänä osana nuorten miesten
seksuaalista heräämistä.

Pojat voidaan alkuun kuvata

ujoina, kömpelöinä tai pelokkaina
naisten suhteen.

Ja tirkistelyn kautta heistä
tulee itsevarmoja.

Elokuvien visuaalisen kielen perusteella

tyttöjen vakoileminen on poiken kehityksen
kannalta niin tärkeää,

että se saa melkein
hengellisen tärkeyden.

Tällä tavoin muutos pojasta mieheksi

on rakennettu naisten kehojen 
loukkaamisen varaan.

"Hän oli syvällä ajatuksissaan, koska
jätti itsensä muutaman kerran vartioimatta,

ja näin puoleenväliin hänen reisiään,
jotka johtivat Himalajan kultaiseen palatsiin.

Joskus pojat kuvataan
melankolisina erakkoina,

mutta joissain tapauksissa
tirkistely on sosiaalinen tapahtuma.

"Hänen kätensä liikkuvat alas."
"Tämä on nähtävä!"

Naisten esineellistämisestä

tulee siten yhdistävä kokemus
nuorille pojille.

Kokemus, joka myös vahventaa heidän
yhteistä kokemustaan miesten valta-asemasta.

"Ottakaa ja läimäiskää, pojat."

"Paska, alas!"

Älkää ymmärtäkö väärin, seksuaalinen
mielenkiinto on täysin normaalia,

mutta ei-suostumuksellista käytöstä

ei pitäisi koskaan sekoittaa
terveeseen seksuaaliseen tutkintaan.

Oletusarvon pitäisi aina olla
yksityisyyden kunnioittaminen.

"Hei, vaihdan vaatteita."

"Ah, anteeksi!"

John Bergerin vuoden 1972 tv-sarjassa
"Ways of Seeing" (Katsomisen tavat)

hän havainnoi, että katsominen
ei ole passiivista toimintaa.

Se on aktiivista.

Miehet haaveilevat naisista,

naiset haaveilevat siitä, että
heistä haaveillaan.

Miehet katsovat naisia,

naiset katsovat, kun heitä katsotaan.

En kiellä, etteikö näkemisellä olisi
seksuaalisuudessa suurta osaa,

mutta sen, että näkee itsensä alastomana

ja sen, että toinen näkee sinut 
sillä tavalla,

laitettuna esille, on suuri ero.

Berger puhui siitä, miten eurooppalaiset
öljymaalaukset heijastelevat yhteiskuntaa,

mutta havainto sopii yhtä
hyvin elokuviin.

Mieshahmot ovat aktiivisia
ja täysin pukeissa,

naiset ovat passiivisia
ja esillä,

eivät valmiita katseille ja
näin ollen näyttävät haavoittuvaisilta.

Tämä muodostaa automaattisen voimaepä-
tasapainon, jossa miehellä on valta.

Nämä kohtaukset lähettävät
naisille ja tytöille viestin,

jonka mukaan vakoilun kohteeksi joutuminen
on kohteliaisuus,

"Eli sinä tarkkailit minua."

"Kauanko? Vain tänään?"

"Viikon, 2 viikkoa muuttoni jälkeen?"

koska miehen seksuaalisen huomion on
aina tarkoitus olla imartelevaa,

riippumatta siitä, jakaako
toinen osapuoli tunteet vai ei.

"Tuo on joko hirvittävin

tai ihanin asia, jonka olen
koskaan kuullut."

"Esseessään "Intrusions" (Tunkeutumiset)
kirjailija Melissa Ferbos selittää:

"Aivan kuten nämä tuotokset kannustavat
miehiä uskomaan vakoilun ja tirkistelyn olevan
hyväksyttäviä kosiskelutapoja,

jotka todennäköisesti toimivat,

ne myös opastavat naisia toivomaan
sellaisen toiminnan kohteena olemista."

"Minun pitäisi varmaan vetää
verho kiinni.

Joku vaikuttaa tuijottavan sinua pihalta."

"Älä tee niin.

Tyttökaverini ja minä emme
koskaan sulje verhoja."

"Me nautimme hänestä."

Käsitellyissä elokuvissa ja tv-sarjoissa

ei ole harvinaista, että vakoilun
kohteena oleva nainen

ilmaisee katsojalle, että
hän salaa nauttii tästä loukkauksesta.

Alla oleva väite on selvä,

miesten halutuksi tuleminen

antaa naiselle hänen arvonsa.

"No, minusta sinun pitäisi
soittaa poliisille!"

"Ei! Se pilaisi kaiken."

"Loppujen lopuksi hän on ollut
niin kärsivällinen,

se tuntuu vain reilulta."

Tuohon vaaralliseen viestiin

liittyy toinen ajatus,
joka esiintyy näissä kohtauksissa:

ajatus, että miehet ja pojat "eivät vain
pysty hallitsemaan" seksuaalisia halujaan.

Aivan kuten miehiä ohjaisi jokin
näkymätön luonnovoima,

joka saa heidät tunkeutumaan
naisten kehoihin.

Tämä myytti ei tietenkään ole totta.

Miehet ja pojat pystyvät hallitsemaan
halujaan.

"Odota!"

Silti media vahvistaa myyttiä,
jonka mukaan

"miehet eivät ole vastuussa omista
teoistaan",

toisinaan muuttamalla
tirkistelijän

naisen viettelevän ansan 
onnettomaksi uhriksi.

Tässä jälleen Melissa Febosin
esseestään “Intrusions”:

"Tämä on myös kertomus,
joka vapauttaa miehet vastuusta.

Mitä mahdollisemmalta se, että
naiset esiintyvät jatkuvasti, vaikuttaa,

sitä vähemmän rikolliselta
katsominen tuntuu."

"Sitten hän alkaa
tarkoituksellisesti riisuutumaan

ikkunan edessä, valot päällä."

"Ihan kuin hän olisi tiennyt
minun katsovan."

Pitäisi olla järjetöntä syyttää

naisia siitä, että miehet vakoilevat
heitä luvatta,

mutta elokuvat tuottavat jatkuvasti
vaikutelman, jonka mukaan

on naisen syytä, että
hän antaa itsensä tulla nähdyksi,

vaikka hän riisuutuisi oman
kotinsa yksityisyydessä.

"Voi luoja. Näit minut?"

"Et yrittänyt vietellä minua
alastomuudellasi?"

"Ei, en!

Ja sinä luulit, oikeasti, että
haluaisin harrastaa seksiä kanssasi?"

Kaikki tässä videossa käsitelty

on osa suurempaa miesten
valta-aseman kulttuuria.

Liian monille miehille yhteiskunnassamme
on opetettu,

että naisten kehojen tulisi olla
heille aina käytetävissä.

Käytettävissä arvioitavaksi,
tuomittavaksi, vertailtavaksi

ja lähteenä miesten fantasioihin.

"Taidan ajatella häntä
ennen kuin menen nukkumaan tänään."

"Jos kukaan häntä ajattelee,
niin minä."

Tämän nurinkurisen logiikan mukaan

nainen, joka ei laita itseään näytille

ottaa miehiltä pois heidän "oikeutensa
katsella".

"Hei, älä nyt. Älä mene
toiseen huoneeseen!

Voi hitsi."

Loppujen lopuksi

"harmiton" tirkistelijä -trooppi 
on kaikkea muuta kuin harmiton,

koska se vahvistaa
miesten oikeuden tunnetta

kertomalla meille uudelleen
ja uudelleen, että