Tiedän, mitä ajattelette. Ajattelette, että olen eksynyt, ja kohta joku tulee lavalle ja ohjaa minut hienotunteisesti takaisin paikalleni. (Aplodeja) Dubaissa minulle käy aina niin. "Täällä lomalla olet, ystäväiseni?" (Naurua) "Tulitko katsomaan lapsia?" "Kuinka pitkään aiot olla täällä?" Itse asiassa toivon, että vielä hieman pitempään. Olen asunut ja opettanut Persianlahden maissa yli 30 vuoden ajan. (Aplodeja) Ja sinä aikana olen nähnyt monen asian muuttuneen. Ja nämä lukemat ovat aika hätkähdyttäviä. Haluan puhua teille tänään kielten katoamisesta ja englannin kielen globalisoitumisesta. Haluan kertoa teille ystävästäni, joka opetti aikuisille englantia Abu Dhabissa. Eräänä kauniina päivänä hän päätti viedä heidät puutarhaan ja opettaa heille luontoon liittyviä sanoja. Mutta kävikin niin, että hän itse tuli oppineeksi kaikki paikallisten kasvien arabiankieliset nimet ja niiden käyttötavat -- lääkkeinä, kosmetiikkana, ruoanlaitossa ja yrtteinä. Kuinka oppilaat olivat saaneet kaiken sen tiedon? Tietysti isovanhemmiltaan ja jopa isoisovanhemmiltaan. Te itsekin ymmärrätte varsin hyvin, kuinka tärkeää on, että eri sukupolvet pystyvät kommunikoimaan keskenään. Mutta valitettavasti nykyään kieliä kuolee ennennäkemättömään tahtiin. Yksi kieli 14 päivässä. Samaan aikaan englanti on kiistaton maailmankieli. Voiko näillä asioilla olla yhteys? Enpä tiedä. Mutta selvää on, että moni asia on muuttunut. Tullessani ensi kertaa Persianlahdelle, tulin Kuwaitiin aikana, jolloin se oli vielä ankea paikka. Oikeastaan siitä ei ole niin kauan. Tämä on hieman liian aikaisin. Joka tapauksessa, British Council palkkasi minut ja 25 muuta opettajaa sinne. Olimme ensimmäiset ei-muslimit, jotka opettivat Kuwaitin kouluissa. Meidät tuotiin opettamaan englantia, koska hallitus halusi nykyaikaistaa maan ja parantaa kansalaisten elinoloja koulutuksen kautta. Ja tietysti britit hyötyivät ihanista öljyrikkauksista. No niin. Tämä on suurin näkemäni muutos -- kuinka englannin kielen opetus on kokenut muodonmuutoksen yleishyödyllisestä toiminnasta laajamittaiseksi kansainväliseksi liiketoiminnaksi. Englanti ei ole enää vain yksi vieras kieli koulun opetussuunnitelmassa. Eikä enää Äiti Englannin yksityisomaisuutta. Siitä on tullut maailman kaikkien englanninkielisten maiden lempilapsi. Ja miksipä ei? Tuoreimman maailman yliopistojen vertailun mukaan parasta opetusta saa nimenomaan Britannian ja Yhdysvaltojen yliopistoissa. Britannian ja Yhdysvaltojen yliopistoissa. Tietysti kaikki haluavat englanninkielisen koulutuksen. Mutta jos ei ole äidinkielinen puhuja, on läpäistävä koe. Voiko kuitenkaan olla oikein hylätä opiskelija ainoastaan kielitaidon perusteella? Kyseessä voi olla tietotekniikkanero. Kyseessä voi olla tietotekniikkanero. Tarvitseeko hän samaa kieltä kuin esimerkiksi juristi? Enpä usko. Me englannin opettajat hylkäämme heidät jatkuvasti. Me annamme stop-merkin ja jätämme heidät sille tielleen. He eivät voi edetä kohti unelmaansa ennen kuin osaavat englantia. Asian voisi ilmaista näin: jos tapaisin kielitaidottoman hollanninkielisen, jolla olisi parannuskeino syöpään, estäisinkö häntä menemästä brittiläiseen yliopistooni? En varmasti. Mutta todellisuudessa juuri niin me teemme. Me englanninopettajat olemme portinvartijoita. Hakijan on ensin saatava meidät vakuuttuneiksi englannin taitojensa riittävyydestä. Voi olla vaarallista antaa liikaa valtaa pienelle ryhmälle yhteiskunnassa. Esteestä voi tulla liian yleispätevä. No niin. Kuulen teidän sanovan: "No entä tutkimus?" "Se tapahtuu kokonaan englanniksi." Kirjat ovat kyllä englanniksi, tiedejulkaisut toimitetaan englanniksi, mutta se on itseään toteuttava ennuste. Se ruokkii englannin kielen vaatimusta. Ja niin se jatkuu. Kysynpä vain: mitä kävi kääntämiselle? Jos ajatellaan islamin kulta-aikaa, silloin käännettiin paljon. Käännettiin latinasta ja kreikasta arabiaan, persiaan, ja sitten edelleen Euroopan germaanisille ja romaanisille kielille. Ja niin lankesi valo Euroopan pimeän keskiajan ylle. Älkää ymmärtäkö minua väärin, te kaikki englanninopettajat siellä, en vastusta englannin opettamista. Minusta on hienoa, että meillä on maailmankieli. Tänä päivänä tarvitsemme sellaista enemmän kuin koskaan. Mutta minä vastustan sen käyttöä esteenä. Haluammeko todella, että meille jää 600 kieltä, ja pääkieli on englanti tai kiina? Se ei riitä. Mihin raja vedetään? Meidän järjestelmässä älykkyys on yhtä kuin englannin kielen taito. Se on aika mielivaltaista. (Aplodeja) Ja haluaisin muistuttaa teitä jättiläisistä, joiden harteilla nykypäivän sivistyneistö seisoo. Heidän ei tarvinnut oppia englantia eikä läpäistä englannin koetta. Esimerkkinä voi olla Einstein. Hänen muuten katsottiin tarvitsevan erityisopetusta, ja itse asiassa hänellä olikin lukihäiriö, mutta maailman kannalta onneksi hänen ei tarvinnut läpäistä englannin koetta. Sillä ne alkoivat vasta vuonna 1964. Ensimmäisenä tuli TOEFL, amerikkalainen englannin kielikoe. Nyt ilmiö on paisunut. Englannin kokeita on valtavasti. Ja miljoonat ja taas miljoonat opiskelijat osallistuvat niihin joka vuosi. Ehkä saatatte kuvitella, te ja myös minä, että niiden osallistumismaksut ovat sopivia, mutta ne ovat este monille miljoonille köyhille. Me siis hylkäämme heidät suoralta kädeltä. (Aplodeja) Siitä tulee mieleeni hiljattain näkemäni otsikko: "Koulutus: Suuri jako." Nyt käsitän sen. Ymmärrän, miksi englantiin halutaan panostaa. Lapsille halutaan antaa elämään parhaat mahdollisuudet. Ja niitä varten tarvitaan länsimainen koulutus. Koska luonnollisesti parhaat työpaikat menevät aiemmin näyttämistäni länsimaisista yliopistoista valmistuneille. Ilmiö ruokkii itseään. No niin. Kerronpa teille tarinan kahdesta tieteilijästä, kahdesta englantilaisesta tieteilijästä. He olivat tekemässä koetta, joka liittyi genetiikkaan ja eläinten etu- ja takaraajoihin. He eivät saaneet haluamiaan tuloksia. He eivät tienneet mitä tehdä, kunnes joukkoon liittyi saksalainen tieteilijä, joka huomasi heidän käyttäneen kahta sanaa eturaajasta ja takaraajasta, kun taas genetiikka ei tee niille eroa eikä myöskään saksan kieli. Bingo, ongelma oli ratkaistu. Jos ideaa ei pysty ajattelemaan, on jumissa. Mutta jos toinen kieli pystyy hahmottamaan sen, silloin yhteistyöllä voimme saavuttaa ja oppia paljon lisää. Tyttäreni tuli Kuwaitista Englantiin. Tyttäreni tuli Kuwaitista Englantiin. Hän oli oppinut luonnontieteitä ja matematiikkaa arabiaksi. Hän oli käynyt arabiankielistä keskikoulua. Uudessa koulussa hänen piti kääntää kaikki englantiin. Ja hän oli luokkansa paras niissä oppiaineissa. Tämä osoittaa meille, että kun ulkomailta tulee meille opiskelijoita, emme ehkä anna heille riittävästi tunnustusta siitä, mitä he osaavat, minkä he osaavat omalla kielellään. Kun kieli kuolee, me emme tiedä, mitä sen kielen mukana menetämme. Mahdoittekohan nähdä tämän CNN:llä äskettäin -- Sankarien palkinto myönnettiin pienelle kenialaiselle paimenpojalle, joka ei voinut opiskella kylässään öisin kuten muut kylän lapset, koska hänen kerosiinilamppunsa savutti ja vahingoitti hänen silmiään. Ja kerosiinia ei edes ollut koskaan riittävästi, sillä mitä dollarilla päivässä saisi ostettua? Hän keksi aurinkoenergialampun, josta ei synny kuluja. Ja nyt kylän lapset saavat koulussa samat arvosanat kuin ne lapset, joilla on kotona sähköt. (Aplodeja) Kun hän vastaanotti palkintonsa, hän lausui seuraavat ihanat sanat: "Lapset voivat muuttaa Afrikan pimeästä maanosasta, jollainen se on nyt, kirkkaaksi maanosaksi." Yksinkertainen ajatus, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ihmiset, joilla ei ole valoa, joko fyysisesti tai vertauskuvallisesti, eivät voi läpäistä kokeitamme, emmekä me voi koskaan tietää, mitä he osaavat. Emme saa pitää heitä emmekä itseämme pimeässä. Ylistäkäämme monimuotoisuutta. Pitäkää huolta kielestänne. Levittäkää sillä suuria ideoita. (Aplodeja) Paljon kiitoksia. (Aplodeja)