Hei kaikille. Hassua, kun kirjoitin, että ihmisistä tulee digitaalisia, en vain ajatellut, että se tapahtuisi näin nopeasti, ja että se tapahtuisi minulle. Mutta tässä olen digitaalisena avatarina, ja te olette siinä, joten aloitetaan. Aloitetaan kysymyksellä. Kuinka monta fasistia yleisössä on tänään? (Naurua) No, vaikea sanoa, koska olemme unohtaneet, mitä fasismi on. Nykyisin sanaa "fasisti" käytetään merkitsemään jonkinlaista yleistä väärinkäyttöä. Tai sitten fasismi sekoitetaan nationalismiin. Käytetään muutama minuutti selventääksemme, mitä fasismi tarkoittaa, ja miten se eroaa nationalismista. Nationalismin lievemmät muodot kuuluvat ihmisten luomuksista kaikkein hyväntahtoisimpiin. Kansat muodostuvat miljoonista toisilleen vieraista ihmisistä. Minä en esimerkiksi tunne niitä kahdeksaa miljoonaa ihmistä, jotka myös ovat Israelin kansalaisia. Mutta kiitos kansallistunteen, voimme huolehtia toisistamme, ja toimia tehokkaasti yhdessä. Se on tosi hyvä. Jotkin ihmiset, kuten John Lennon, kuvittelevat, että ilman kansallistunnetta maailma olisi rauhallinen paratiisi. Mutta paljon todennäköisemmin olisimme eläneet eri heimojen kaaoksessa ilman kansallistunnetta. Jos katsot tänään maailman valtioista vauraimpia ja rauhanomaisimpia, kuten Ruotsia, Sveitsiä ja Japania, huomaat, että niissä vallitsee hyvin vahva kansallistunne. Sitä vastoin maat, joiden kansallistunne on heikko, kuten Kongo, Somalia ja Afganistan, ovat taipuvaisia väkivaltaan ja köyhiä. Mitä fasismi sitten on, ja kuinka se eroaa kansallisuusaatteesta? Kansallistunne kertoo minulle, että kotimaani on ainutlaatuinen, että minulla on tiettyjä velvoitteita kansaani kohtaan. Sitä vastoin fasismi kertoo minulle, että kansani on kaikkien yläpuolella, että minulla on erikoisvelvoitteita sitä kohtaan. Minun ei tarvitse pitää huolta kenestäkään tai mistään kansani ulkopuolisesta. Tavallisesti ihmisillä tietysti on useita identiteettejä, ja he ovat lojaaleja monille eri ryhmille. Voin esimerkiksi olla hyvä patriootti, uskollinen maalleni, ja samaan aikaan voin olla uskollinen perheelleni, naapureilleni, ammattikunnalleni, ihmiskunnalle kokonaisuudessaan, totuudelle ja kauneudelle. Kun minulla on erilaisia identiteettejä ja sitoumuksia, se luo joskus ristiriitoja ja ongelmia. Mutta kuka on sanonut, että elämä olisi helppoa? Elämä on monimutkaista. Koeta pärjätä. Fasismi nostaa päätään, kun ihmiset sivuuttavat monimutkaisuuden, ja tekevät elämästään liian helppoa. Fasismi kieltää kaikki muut identiteetit, paitsi kansallisidentiteetin, ja väittää, että minulla on velvollisuuksia ainoastaan omaa kansaani kohtaan. Jos maani vaatii, että uhraan perheeni, niin sitten uhraan perheeni. Jos kansakuntani vaatii, että tapan miljoonia ihmisiä, niin sitten tapan miljoonia ihmisiä. Jos kansani vaatii, että hylkään totuuden ja kauneuden, sitten minun pitäisi hylätä totuus ja kauneus. Esimerkiksi miten fasisti arvioi taidetta? Millä perusteella fasisti päättää onko elokuva hyvä vai huono? No, se on hyvin, hyvin yksinkertaista. On vain yksi vertailuperuste: Jos elokuva palvelee oman kansakunnan etuja, se on hyvä elokuva; jos se ei palvele oman kansakunnan etua, se on huono elokuva. Ja sillä selvä. Samoin, miten fasisti päättää, mitä opettaa lapsille koulussa? Jälleen, hyvin yksinkertaisesti. On vain yksi mittapuu: opetat lapsille sitä, mikä palvelee kansakunnan etuja. Totuus ei merkitse mitään. Toisen maailmansodan kauhut ja holokausti muistuttavat meille tällaisen ajatteutavan hirvittävistä seurauksista. Kun puhumme fasismin pahuudesta, teemme sen yleensä tuloksettomasti, koska kuvaamme fasismin kammottavana hirviönä, selittämättä, mikä siinä niin viettelee. Vähän kuten Hollywood-elokuvissa, jotka kuvaavat pahoja tyyppejä -- Voldemort tai Sauron tai Darth Vader -- rumana, katalana ja julmana. He ovat julmia jopa omille tukijoilleen. Kun katson näitä elokuvia, en koskaan ymmärrä -- miksi kukaan haluaa seurata Voldemortin kaltaista iljettävää hyypiötä. Tosielämässä ongelmana on, ettei paholainen välttämättä näytä rumalta. Se voi olla hyvin kaunis. Kristinuskossa tämä tiedetään hyvin, koska kristillisessä taiteessa, toisin kuin Hollywoodissa, Saatana esitetään usein komeana adoniksena. Siksi on niin vaikea vastustaa Saatanan viettelyksiä, ja siksi on myös vaikea vastustaa fasismin houkutuksia. Fasismi saa ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuutta maailman kauneimman ja tärkeimmän asian kanssa -- kansakunnan. Sitten ihmiset ajattelevat, "He opettivat meille, että fasismi on rumaa. Mutta kun katson peiliin, näen jotain hyvin kaunista, joten en voi olla fasisti, eikö niin?" Väärin. Juuri tämä on fasismin ongelma. Kun katsot fasismin peiliin, näet itsesi kauniimpana kuin oikeasti olet. Kun saksalaiset katsoivat fasismin peiliin 1930-luvulla, he näkivät Saksan kauneimpana asiana maan päällä. Tänään, kun venäläiset katsovat fasismin peiliin, he näkevät Venäjän maailman kauneimpana asiana. Ja kun israelilaiset katsovat fasismin peiliin, he näkevät Israelin kaikkein kauneimpana maailmassa. Tämä ei tarkoita, että olemme nyt palaamassa 1930-luvulle. Fasismi ja diktatuurit saattavat tulla takaisin, mutta ne palaavat uudessa muodossa, relevantimmassa muodossa ajatellen 2000-luvun teknologista todellisuutta. Muinaisina aikoina maa oli tärkein omaisuus maailmassa. Sitä vastoin politiikka oli valtataistelua maan hallitsemiseksi. Diktatuuri merkitsi, että kaiken maan omisti yksittäinen hallitsija tai pieni valtaeliitti. Uudella ajalla koneista tuli maata tärkeämpiä. Politiikasta tuli valtataistelua koneiden ohjaamiseksi. Ja diktatuuri tarkoitti, että liian monet koneet keskittyivät hallituksen tai pienen eliitin hallintaan. Nyt tieto on tärkeämpää kuin maa ja koneet. Politiikasta tulee taistelua tietovirtojen hallitsemiseksi. Ja yksinvaltius tarkoittaa nyt sitä, että liian paljon dataa keskitetään hallitusten tai pienen eliitin käsiin. Nyt liberaalin demokratian suurin uhka on, että tietotekniikan vallankumous tekee diktaruureista tehokkaampia kuin demokratiat. 1900-luvulla demokratia ja kapitalismi voittivat fasismin ja kommunismin, koska demokratia oli parempi tiedon käsittelyssä ja päätöksenteossa. Kun otetaan huomioon 1900-luvun teknologia, oli yksinkertaisesti tehotonta yrittää keskittää liikaa tietoa ja liikaa valtaa yhteen paikkaan. Mutta ei ole luonnonlaki, että keskitetty tiedonkäsittely olisi aina tehottomampaa kuin hajautettu tiedonkäsittely. Tekoälyn ja koneoppimisen nousun myötä voi olla mahdollista käsitellä valtavia tietomääriä erittäin tehokkaasti yhdessä paikassa, tehdä päätöksiä yhdessä paikassa, ja niin keskitetty tietojenkäsittely olisi tehokkaampaa kuin hajautettu tietojenkäsittely. Siten autoritääristen hallintojärjestelmien 1900-luvun suurimmasta viasta -- yrityksestä keskittää tieto yhteen paikkaan -- tuleekin niiden tärkein etunsa. Toinen teknologian vaara, joka uhkaa demokratian tulevaisuutta, on tietotekniikan ja bioteknologian yhteensulautuminen, mikä voi johtaa sellaisten algoritmien luomiseen, jotka tuntevat minut paremmin kuin minä itse. Kun sinulla kerran on tällainen algoritmi ulkoinen järjestelmä, kuten hallitus, ei vain voi ennustaa päätöksiäni vaan se voi lisäksi manipuloida tunteitani ja tunnereaktioitani. Diktaattori ei ehkä pysty järjestämään minulle hyvää terveydenhuoltoa, mutta hän saa minut rakastamaan itseään, ja vihaamaan vastustajiaan. Demokratian on vaikea selviytyä tällaisesta kehityksestä, koska loppujen lopuksi demokratia ei perustu ihmisten rationaalisuuteen; se perustuu inhimillisiin tunteisiin. Vaalien ja kansanäänestysten aikana sinulta ei kysytä, "Mitä mieltä olet?" Sen sijaan sinulta kysytään, "Miltä sinusta tuntuu?" Kun joku onnistuu manipuloimaan tunteitasi tehokkaasti, demokratiasta tulee tunteellista nukketeatteria. No mitä me voimme tehdä estääksemme fasismin paluun ja uusien diktatuurien nousun? Tärkein kysymys on: kuka hallitsee tietoa? Jos olet insinööri, etsi tapoja estää suurien tietomäärien keskittyminen vain harvojen käsiin. Etsi myös tapoja varmistaa, että hajautettu tietojenkäsittely on vähintään yhtä tehokasta kuin keskitetty tietojenkäsittely. Tämä on paras suojakeino demokratialle. Meille muille, jotka emme ole insinöörejä, tärkein kysymys on, kuinka välttää tietoa hallitsevien manipulaatio. Liberaalin demokratian vihollisilla on menetelmänsä. He murtautuvat tunteisiimme. Ei sähköpostiimme, ei pankkitileillemme -- he hakkeroituvat pelkoihimme, vihaamme ja turhamaisuuteemme, ja käyttävät sitten näitä tunteitamme polarisoimaan ja tuhoamaan demokratian sisältä päin. Tämä on itse asiassa menetelmä, jota Piilaakso edelläkävijänä käytti myydäkseen meille tuotteita. Mutta nyt demokratian viholliset käyttävät tätä menetelmää myydäkseen meille pelkoa, vihaa ja turhamaisuutta. He eivät osaa luoda näitä tunteita tyhjästä. Niinpä he opettelevat tuntemaan meidän olemassa olevat heikkoutemme. Ja käyttävät sitten niitä meitä vastaan. Siksipä meidän jokaisen vastuulla on oppia tuntemaan omat heikkoutemme ja varmistaa ettei niistä tule aseita demokratian vihollisten käsiin. Omien heikkouksiemme tunteminen auttaa meitä myös välttämään fasistisen peilin ansan. Kuten aiemmin totesimme, fasismi käyttää hyväkseen turhamaisuuttamme. Se saa meidät näkemään itsemme paljon todellista kauniimpina. Se on viettelevää. Mutta jos todella tunnet itsesi, et sorru tällaiseen imarteluun. Jos joku laittaa eteesi peilin, mikä peittää kaikki rumat osasi ja saa sinut näkemään itsesi paljon kauniimpana ja paljon tärkeämpänä kuin oikeasti olet, yksinkertaisesti riko se peili. Kiitos. (Suosionosoituksia) Chris Anderson: Yuval, thank you. Hyvänen aika. Onpa niin mukava nähdä sinut uudestaan. Jos ymmärsin oikein, olet varoittamassa täällä meitä kahdesta suuresta vaarasta. Fasismin uudesta tulemisesta houkuttelevassa muodossa, diktatuureista, jotka eivät ihan ole fasistisia, mutta hallitsevat kaikkea tietoa. Mietin onko vielä kolmas huoli, jonka jotkut ovat täällä jo tuoneetkin julki, jossa, paitsi hallitukset, myös suuret yritykset hallitsevat kaiken tietomme. Miksi nimittäisit tuota, ja pitäisikö meidän olla siitä huolissaan? Yuval Noah Harari: Loppujen lopuksi ei ole suurta eroa siinä, onko kyseessä yritykset vai hallitukset, koska, kuten sanoin, kysymys on: kuka hallitsee tietoa? Se on todellinen hallitus. Kutsutpa sitä yhtiöksi tai hallitukseksi -- jos se on yhtiö ja se todella hallitsee tietoa, se on todellinen hallituksemme. Ero on selvempi kuin todellisuus. CA: Mutta ainakin yritysten kohdalla, voidaan kuvitella, että markkinamekanismit voivat kaataa ne. Tarkoitan, että jos kuluttajat päättävät, ettei yritys enää toimi heidän etujensa mukaisesti, se avaa markkinaraon jollekin toiselle. Näyttäisi helpommalta kuvitella, että kansalaiset nousevat kaatamaan hallituksen, joka kontrolloi kaikkea. YNH: Emme ole siellä vielä, mutta jos yritys todella tuntee sinut paremmin kuin sinä itse -- tai ainakin sen verran, että se voi manipuloida syvimpiä tunteitasi ja halujasi, etkä sinä edes huomaa -- luulet, että tämä on aito itsesi. Teoriassa kyllä, voit nousta yhtiötä vastaan, aivan kuten, teoriassa, voit nousta diktatuuria vastaan. Mutta käytännössä, se on äärimmäisen vaikeaa. CA: "Homo Deus" -kirjassasi väität, että tämä olisi vuosisata, jolloin ihmisistä tulee ikäänkuin jumalia, joko keinoälyn kehittämisen tai geeniteknologian avulla. Vaikuttaako tämä poliittisen järjestelmän muutoksen, romahtamisen, tulevaisuudennäkymä tähän mahdollisuuteen? YNH: Luulen, että se tekee siitä entistä todennäköisemmän, ja nopeamman, koska kriisiaikoina, ihmisillä on tapana ottaa riskejä, joita he eivät muuten ottaisi. Ihmiset ovat valmiita kokeilemaan kaikenlaisia korkean riskin huipputeknologioita. Tämän tyyppiset kriisit saattavat palvella samaa asiaa kuin kaksi maailmansotaa 1900-luvulla. Maailmansodat kiihdyttivät voimakkaasti uusien ja vaarallisten teknologioiden kehitystä. Sama saattaa tapahtua 2000-luvulla. Juostaksesi liian lujaa, sinun tulee olla vähän hullu, esimerkiksi geenitekniikassa. Nyt maailmassa on entistä enemmän hulluja ihmisiä eri maiden johdossa, joten näiden muutosten mahdollisuus kasvaa, ei vähene. CA: Lopuksi Yuval, kun sinulla on tämä ainutlaatuinen visio. Kääntäisitkö kelloa eteenpäin 30 vuotta. Mikä on arvauksesi -- selviääkö ihmiskunta nipin napin, katsoo taakseen ja sanoo, "Vau, läheltä piti, mutta teimme sen!" Vai ei? YNH: Tähän mennessä olemme selviytyneet kaikista aiemmista kriiseistämme. Erityisesti liberaalissa demokratiassa, ja jos ajattelet, että asiat ovat nyt huonosti, muistelepa miten huonosti ne olivat vuonna 1938 tai 1968. Joten tämä ei oikeastaan ole mitään, vain pieniä kriisejä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, koska historioitsijana tiedän, ettei koskaan pitäisi aliarvioida ihmisen typeryyttä. (Naurua) (Suosionosoituksia) Se on yksi mahtavimmista voimista, mikä muovaa historiaa. CA: Yuval, on ollut suuri ilo kun olet ollut kanssamme. Kiitos virtuaalisesta matkasta. Pidä hauska ilta Tel Avivissa. Yuval Harari! YNH: Kiitos paljon. (Suosionosoituksia)