Synnyin vuonna 1993
Pohjois-Korean pohjoisosassa,
kylässä nimeltä Hyesan,
mikä on lähellä Kiinan rajaa.
Minulla oli rakastavat vanhemmat
ja yksi vanhempi sisko.
Ennen kuin olin edes 10-vuotias,
isäni lähetettiin työleirille,
koska hän osallistui
laittomaan kaupankäyntiin.
Tämä "laiton kaupankäynti"
oli puukenkien, sokerin, riisin
ja myöhemmin kuparin myymistä
ruokkiakseen meidät.
Vuonna 2007 siskoni ja minä
päätimme paeta.
Siskoni oli 16-vuotias ja minä 13.
Haluan, että ymmärrätte,
mitä sana "pako" tarkoittaa
Pohjois-Korean kontekstissa.
Olimme nälkiintyneitä
ja nälkä on yhtä kuin kuolema
Pohjois-Koreassa.
Pako oli ainoa vaihtoehtomme.
En edes ymmärtänyt paon käsitettä,
mutta öisin näin Kiinan valot,
ja mietin, jos menen sinne,
missä on valoa,
saatan löytää kulhon riisiä.
Meillä ei ollut suurta pakosuunnitelmaa
tai karttoja.
Emme tienneet, mitä tulisi tapahtumaan.
Kuvittele, että asuntosi syttyy tuleen.
Mitä tekisit?
Jäisitkö asuntoosi tulen armoille
vai hyppäisitkö ikkunasta ulos
ja katsoisit, mitä tapahtuu?
Niin me teimme.
Hyppäsimme ulos talosta.
Pohjois-Korea on käsittämätön.
On vaikea selittää,
kun ihmiset kysyvät,
millaista siellä on elää.
Ollakseni rehellinen,
et voi edes kuvitella sitä.
Minkään kielen sanat
eivät kykene kuvailemaan sitä,
sillä se on kuin vieras planeetta.
Samoin kuin sinä et kykene
kuvittelemaan elämää Marsissa.
Esimerkiksi "rakkaus" tarkoittaa
vain yhtä asiaa:
Rakastettua johtajaa.
Pohjois-Koreassa ei ole käsitettä
romanttiselle rakkaudelle.
Jos et tiedä sanoja,
et tiedä käsitettä,
ja et siksi näe sitä edes mahdollisena.
Kerron toisen esimerkin.
Pohjois-Koreassa kasvaneena
me todella uskoimme Rakastetun johtajan
olevan kaikkivaltias jumala,
joka voi lukea ajatuksiamme.
Pelkäsin jopa ajattelemista.
Kerrotaan, että hän näkee
puolestamme nälkää
ja että hän tekee väsymättömästi töitä,
ja sydämeni särkyi ajatellessani tätä.
Kun pakenin Etelä-Koreaan,
ihmiset kertoivat,
että hän on oikeasti diktaattori.
Että hänelle on autoja,
useita loma-asuntoja ja ylellinen elämä.
Muistan katsoneeni kuvia hänestä
ja tajunneeni ensimmäistä kertaa,
että hän on kuvissa suurikokoisin.
Silloin ymmärsin.
Vihdoinkin ymmärsin,
ettei hän ole nälkiintynyt.
En kyennyt näkemään sitä aikaisemmin,
kunnes joku kertoi minulle,
että hän on lihava.
(Naurua)
Oikeasti, minulle täytyi opettaa,
että hän on lihava.
Jos et ole koskaan harjoitellut
kriittistä ajattelua,
uskot sen, mitä sinulle kerrotaan.
Minulta usein kysytään:
"Miksei Pohjois-Koreassa
synny vallankumousta?
Olemmeko me tyhmiä?
Miksei 70 vuotta kestäneen sorron aikana
ole syntynyt vallankumousta?"
Vastaan heille:
Jot et tiedä olevasi orja, jos et tiedä
olevasi eristetty ja sorrettu,
kuinka taistelet vapautesi puolesta?
Jos tiedät olevasi eristetty,
se tarkoittaa, ettet ole.
Tietämättömyys on eristämisen
oikea määritelmä.
Siksi en koskaan tiennyt olevani
eristetty eläessäni Pohjois-Koreassa.
Uskoin olevani universumin keskellä.
Tässä on minun
levittämisen arvoinen ideani.
Monet uskovat,
että ihmiset luonnostaan
erottavat oikean väärästä,
oikeuden ja epäoikeudenmukaisuuden,
sen, mitä ansaitsemme ja mitä emme.
Sanon heille: roskaa.
(Naurua)
(Aplodeja)
Kaikki,
kaikki täytyy opettaa,
myös myötätunto.
Jos näen jonkun kuolemaisillaan kadulla,
teen kaikkeni hänen pelastamisekseen.
Mutta kun olin Pohjois-Koreassa,
näin ihmisiä kuolemaisillaan
ja kuolleena kaduilla.
En tuntenut mitään.
Ei siksi, koska olen psykopaatti
vaan koska en oppinut myötätuntoa.
Tunsin myötätuntoa, empatiaa
ja sympatiaa sydämessäni,
kun opin sanan "myötätunto"
ja mitä se tarkoittaa,
ja tunnen ne myös nyt.
Asun nyt Yhdysvalloissa vapaana ihmisenä.
(Aplodeja)
Kiitos.
(Aplodeja)
Äskettäin vapaan maan johtaja,
presidenttimme Trump
tapasi entisen jumalani.
Ja hän päätti, etteivät ihmisoikeudet
ole tarpeeksi tärkeitä,
ja siksi hän ei puhunut niistä.
Se pelottaa minua.
Elämme maailmassa,
jossa diktaattori saa kiitosta
setänsä teloittamisesta,
velipuolensa ja tuhansien
pohjoiskorealaisten tappamisesta.
Kaikki tämä oli kehumisen arvoista.
Se sai minut ajattelemaan.
Ehkä meidän kaikkien täytyy oppia
jotain uutta vapaudestamme.
Vapaus on haurasta.
En halua pelotella, mutta näin se on.
Kolmen sukupolven aikana Pohjois-Koreasta
tuli George Orwellin kirja 1984.
Vain kolmen sukupolven aikana.
Jos me, vapaina ihmisinä, emme taistele
ihmisoikeuksien sekä sorrettujen
ja vailla ääntä olevien ihmisten puolesta,
kuka taistelee meidän puolestamme,
kun emme ole vapaita?
Koneet? Eläimet? En tiedä.
Minusta on hienoa,
että välitämme ilmastonmuutoksesta,
eläinten oikeuksista,
sukupuolten tasa-arvosta,
kaikistä näistä.
Se että välitämme eläinten oikeuksista,
kertoo kuinka lämmin sydämemme on.
Välitämme heistä,
jotka eivät voi puhua omasta puolestaan.
Tällä hetkellä pohjoiskorealaiset
eivät voi puhua omasta puolestaan.
Heillä ei ole internetiä 2000-luvulla.
Heillä ei ole sähköä.
Pohjois-Korea on maailman synkin paikka.
Haluan sanoa jotain pohjoiskorealaisille,
jotka elävät siinä pimeydessä.
He eivät ehkä usko minua,
mutta haluan sanoa,
että toisenlainen elämä on mahdollista.
Olkaa vapaita.
Kokemukseni perusteella
kaikki on mahdollista.
Minut ostettiin ja myytiin orjana,
mutta nyt olen täällä
ja siksi uskon ihmeisiin.
Yksi asia, minkä olen oppinut
historiasta on se,
ettei mikään ole ikuista tässä maailmassa.
Siksi meillä on kaikki syyt olla
toiveikkaita.
Kiitos.
(Aplodeja)