Voimmeko kasvattaa uusia hermosoluja aikuisina? Vastaus kysymykseen on vielä hieman epäselvä, koska tämä on aika uusi tutkimusala. Esimerkiksi, kun puhuin Robert-nimiselle kollegalleni, syöpälääkärille, hän kertoi minulle: "Sandrine, tämä on hämmentävää. Jotkut potilaistani, joille on kerrottu, että heidän syöpänsä on parantunut, saavat silti depression oireita." Vastasin hänelle: "Minun näkökulmastani tuossa on järkeä." Syöpäsolujen jakaantumista estävä lääke, jota annat potilaillesi estää myös uusien hermosolujen syntymisen heidän aivoissaan. Sitten Robert katsoi minua kuin hullua ja sanoi: "Sandrine, nämä potilaat ovat aikuisia -- aikuiset eivät kasvata uusia hermosoluja." Hän yllättyi vielä enemmän, kun sanoin: "Itse asiassa kyllä me kasvatamme." Tätä ilmiötä kutsutaan neurogeneesiksi. [Neurogeneesi] Robert ei ole hermotutkija. Kun hän opiskeli lääketieteellisessä, hänelle ei opetettu, mitä tiedämme nyt -- aikuisen aivoissa voi kehittyä uusia hermosoluja. Joten Robert, hyvä lääkäri kun on, halusi tulla laboratoriooni ymmärtääkseen aihetta vähän enemmän. Vein hänet kierrokselle yhteen aivojen jännittävimmistä osista -- mitä neurogeneesiin tulee -- ja tämä osa on hippokampus. Se on tuo harmaa alue aivojen keskellä. Olemme tienneet jo aika pitkään, että se on tärkeä alue oppimisen, muistin, mielialan ja tunteiden kannalta. Mutta viime aikoina olemme oppineet, että se on yksi ainutlaatuisista aivoalueista aikuisen aivoissa, missä uusia hermosoluja voi muodostua. Jos halkaisemme hippokampuksen ja tarkennamme, se mikä näkyy tässä sinisenä, on vastasyntynyt hermosolu aikuisen hiiren aivoissa. Mitä ihmisaivoihin tulee kollegani Jonas Frisén Karoliinisesta Instituutista, on arvioinut, että tuotamme 700 uutta hermosolua päivässä, hippokampuksessa. Saatat ajatella, ettei se ole paljon verrattuna miljardeihin neuroneihin, joita meillä on. Mutta noin viisissäkymmenissä olemme vaihtaneet kaikki syntymähetken neuronimme aikuisella iällä syntyneisiin neuroneihin. Miksi nämä uudet hermosolut ovat tärkeitä ja mikä niiden tehtävä on? Ensiksikin tiedämme, että ne ovat tärkeitä oppimisessa ja muistamisessa. Laboratoriossa olemme osoittaneet, että jos estämme aikuisia aivoja tuottamasta hippokampuksessa uusia hermosoluja, estyvät myös tietyt kyvyt muistaa. Etenkin kyvyt, jotka liittyvät avaruudelliseen tunnistamiseen -- esimerkiksi kuinka suunnistaa reitti kaupungissa. Meillä on vielä paljon opittavaa, ja hermosolut eivät ole tärkeitä vain muistin kapasiteetille, vaan myös muistin laadun suhteen. Ne lisäävät muistin kestoa ja ne auttavat samankaltaisten muistojen erottamisessa, kuten: kuinka löydät polkupyöräsi, jonka olet pysäköinyt joka päivä samalle alueelle, mutta vähän eri paikkaan? Robert-kollegastani on vielä mielekiintoisempaa tutkimus, jota olemme tehneet neurogeneesistä ja depressiosta. Eläinkokeissa masentuneisuus vähentää neurogeneesiä. Ja jos annamme antidepressantteja, uusien hermosolujen tuotanto lisääntyy ja vähennämme masennusoireita. Selvä linkki neurogeneesin ja depression välillä todentuu. Mutta lisäksi, jos estää neurogeneesin, estää myös antidepressanttien tehoa. Joten Robert oli ymmärtänyt, että todennäköisesti hänen potilaansa kärsivät masennuksesta, vaikka heidän syöpänsä oli parantunut, koska syöpälääkkeet olivat estäneet uusien neuronien syntymisen. Ja vie aikaa tuottaa uusia hermosoluja, jotka saavuttavat normaalit toimintonsa. Niinpä ajattelemme, että meillä on tarpeeksi näyttöä voidaksemme sanoa, että neurogeneesi on valittava kohdealue, jos haluamme parantaa muistitoimintoja tai mielialaa tai jopa estää ikääntymiseen liittyvää tai stressiin littyvää rappeutumista. Seuraava kysymys kuuluu: voimmeko ohjata neurogeneesiä? Vastaus on kyllä. Nyt pidämme pienen visailun. Luettelen joukon toimintoja, ja te kerrotte minulle, ajatteletteko niiden lisäävän neurogeneesiä vai vähentävän sitä. Olemmeko valmiit? OK, aloitetaan. Mitä sanotte oppimisesta? Lisää? Kyllä. Oppiminen lisää näiden hermosolujen tuotantoa. Entäs stressi? Kyllä, stressi vähentää neuronituotantoa hippokampuksessa. Entäpä unenpuute? Todellakin, se vähentää neurogeneesiä. Entäs seksi? Oho, wau! (Naurua) Kyllä, olette oikeassa, se lisää neuronien tuotantoa. Kysymys on kuitenkin tasapainosta. Emme halua juuttua tilanteeseen. (Naurua) Liika seksi johtaa unenpuutteeseen. (Naurua) Entäs vanheneminen? Neurogeneesin taso laskee, kun vanhenemme, mutta sitä tapahtuu vielä. Ja lopuksi, mitä sanotte juoksemisesta? Annan teidän arvioida sen yksin. Tämä on yksi ensimmäisistä tutkimuksista, jonka teki yksi mentoreistani, Rusty Gage Salk-instituutista, osoittaen, että ympäristöllä voi olla vaikutusta uusien neuronien tuotantoon. Tässä näette osion sellaisen hiiren hippokampuksesta, jolla ei ollut juoksupyörää häkissään. Pienet mustat pisteet ovat syntymässä olevia neuroneita. Ja nyt näette osion sellaisen hiiren hippokampuksesta, jolla oli häkissään juoksupyörä. Voitte nähdä valtavan lisäyksen mustissa pisteissä, jotka edustavat syntymässä olevia neuroneita. Toiminta vaikuttaa neurogeneesiin, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Sillä, mitä syöt, on myös vaikutusta hippokampuksen neuronituotantoon. Tässä meillä on esimerkkejä dieeteistä -- ruoka-aineista, joilla on osoitettu olevan tehoa. Nyt aion näyttää teille muutaman: Kalorien saannin rajoittaminen 20 - 30 % lisää neurogeneesiä. Ajoittainen paasto -- aterioiden välillä -- lisää neurogeneesiä. Flavonoidien nauttiminen, joita on tummassa suklaassa tai mustikoissa, lisää neurogeneesiä. Omega-3 rasvahapot, jota on rasvaisessa kalassa, kuten lohessa, lisäävät näiden hermosolujen tuotantoa. Toisaalta paljon tyydyttyneitä rasvoja sisältävällä ruokavaliolla on kielteinen vaikutus neurogeneesiin. Etanoli -- alkoholin nauttiminen -- vähentää neurogeneesiä. No kaikkea ei ole menetetty; reservatrolin, jota on punaviinissä, on osoitettu edistävän näiden uusien neuronien selviytymistä. Seuraavilla päivälliskutsuilla, kannattaa kurkotella tätä mahdollisesti "neurogeneesi-neutraalia" juomaa. (Naurua) Ja lopuksi, haluaisin osoittaa vielä viimeisen -- omituisen. Japanilaisia tutkimusryhmiä on kiehtonut ruuan rakenne, ja he ovat osoittaneet, että pehmeä ruoka heikentää neurogeneesiä, toisin kuin ruoka, joka vaatii pureskelua -- jauhamista -- tai rapea ruoka. Kaikki tämä tieto, jota olemme tarkastelleet solutasolla, on peräisin elämillä tehdyistä tutkimuksista. Mutta tällaista ruokaa annettiin myös ihmisille, ja pystyimme havaitsemaan, että se muuntaa muistia ja mielialaa samaan suuntaan kuin se muuntaa neurogeneesiä, kuten: kalorien rajoittaminen parantaa muistikapasiteettia, kun taas runsasrasvainen ruokavalio pahentaa masennusoireita -- toisin kuin omega-3 rasvahapot, jotka lisäävät neurogeneesiä, ja auttavat myös vähentämään masennuksen oireita. Joten uskomme, että ruokavalion vaikutus mielenterveyteen, muistiin ja mielialaan johtuu itse asiassa uusien hermosolujen muodostumisesta hippokampuksessa. Eikä kyse ole vain ruuasta, vaan merkitystä on myös ruuan rakenteella, milloin syöt ja sillä, kuinka paljon syöt. Meidän neurogeneesistä kiinnostuneiden hermotutkijoiden kannalta meidän täytyy ymmärtää paremmin näiden uusien neuronien toimintaa ja sitä, miten voimme hallita niiden eloonjäämistä ja tuotantoa. Meidän täytyy myös löytää keino suojella Robertin potilaiden neurogeneesiä. Ja sinä -- jätän sinut vastuuseen omasta neurogeneesistäsi. Kiitos! (Aplodeja) Margaret Heffernan: Suurenmoinen tutkimus, Sandrine. Muutit elämäni -- syön nyt paljon mustikoita. ST: Oikein hyvä. MH: Olen kiinnostunut tuosta juoksemis-jutusta. Pitääkö minun alkaa juosta? Vai onko kyse vain jostain aerobisesta harjoittelusta, että aivot saavat happea? Voisiko se olla mitä tahansa liikuntaa? ST: Tällä hetkellä emme pysty sanomaan onko kyse juuri juoksemisesta itsestään, mutta luulemme, että mikä tahansa, mikä lisää tuotantoa -- tai lisää aivoverenkiertoa, olisi hyödyllistä. MH: Eli en tarvitse juoksupyörää toimistooni? ST: Ei tarvitse! MH: Voi mikä helpotus! Sepä ihanaa! Sandrine Thuret, kiitos paljon. ST: Kiitos Margaret. (Aplodeja)