Voimmeko kasvattaa uusia
hermosoluja aikuisina?
Vastaus kysymykseen on
vielä hieman epäselvä,
koska tämä on aika uusi tutkimusala.
Esimerkiksi, kun puhuin
Robert-nimiselle kollegalleni,
syöpälääkärille,
hän kertoi minulle:
"Sandrine, tämä on hämmentävää.
Jotkut potilaistani, joille on kerrottu,
että heidän syöpänsä on parantunut,
saavat silti depression oireita."
Vastasin hänelle:
"Minun näkökulmastani
tuossa on järkeä."
Syöpäsolujen jakaantumista estävä lääke,
jota annat potilaillesi
estää myös uusien hermosolujen
syntymisen heidän aivoissaan.
Sitten Robert katsoi minua
kuin hullua ja sanoi:
"Sandrine,
nämä potilaat ovat aikuisia --
aikuiset eivät kasvata uusia
hermosoluja."
Hän yllättyi vielä enemmän, kun sanoin:
"Itse asiassa kyllä me kasvatamme."
Tätä ilmiötä kutsutaan
neurogeneesiksi.
[Neurogeneesi]
Robert ei ole hermotutkija.
Kun hän opiskeli lääketieteellisessä,
hänelle ei opetettu, mitä tiedämme nyt --
aikuisen aivoissa
voi kehittyä uusia hermosoluja.
Joten Robert,
hyvä lääkäri kun on,
halusi tulla laboratoriooni
ymmärtääkseen aihetta
vähän enemmän.
Vein hänet kierrokselle
yhteen aivojen jännittävimmistä osista --
mitä neurogeneesiin tulee --
ja tämä osa on hippokampus.
Se on tuo harmaa alue
aivojen keskellä.
Olemme tienneet jo aika pitkään,
että se on tärkeä alue oppimisen, muistin,
mielialan ja tunteiden kannalta.
Mutta viime aikoina olemme oppineet,
että se on yksi ainutlaatuisista
aivoalueista aikuisen aivoissa,
missä uusia hermosoluja voi muodostua.
Jos halkaisemme hippokampuksen
ja tarkennamme,
se mikä näkyy tässä sinisenä,
on vastasyntynyt hermosolu
aikuisen hiiren aivoissa.
Mitä ihmisaivoihin tulee
kollegani Jonas Frisén
Karoliinisesta Instituutista,
on arvioinut, että tuotamme
700 uutta hermosolua päivässä,
hippokampuksessa.
Saatat ajatella,
ettei se ole paljon
verrattuna miljardeihin neuroneihin,
joita meillä on.
Mutta noin viisissäkymmenissä
olemme vaihtaneet kaikki syntymähetken
neuronimme
aikuisella iällä syntyneisiin neuroneihin.
Miksi nämä uudet hermosolut ovat
tärkeitä ja mikä niiden tehtävä on?
Ensiksikin tiedämme, että ne ovat
tärkeitä oppimisessa ja muistamisessa.
Laboratoriossa olemme osoittaneet,
että jos estämme aikuisia aivoja
tuottamasta hippokampuksessa
uusia hermosoluja,
estyvät myös tietyt kyvyt muistaa.
Etenkin kyvyt, jotka liittyvät
avaruudelliseen tunnistamiseen --
esimerkiksi kuinka suunnistaa
reitti kaupungissa.
Meillä on vielä paljon opittavaa,
ja hermosolut eivät ole tärkeitä
vain muistin kapasiteetille,
vaan myös muistin laadun suhteen.
Ne lisäävät muistin kestoa
ja ne auttavat samankaltaisten
muistojen erottamisessa, kuten:
kuinka löydät polkupyöräsi,
jonka olet pysäköinyt joka päivä
samalle alueelle,
mutta vähän eri paikkaan?
Robert-kollegastani
on vielä mielekiintoisempaa
tutkimus, jota olemme tehneet
neurogeneesistä ja depressiosta.
Eläinkokeissa masentuneisuus
vähentää neurogeneesiä.
Ja jos annamme antidepressantteja,
uusien hermosolujen tuotanto
lisääntyy
ja vähennämme masennusoireita.
Selvä linkki neurogeneesin ja depression
välillä todentuu.
Mutta lisäksi, jos estää
neurogeneesin,
estää myös antidepressanttien tehoa.
Joten Robert oli ymmärtänyt,
että todennäköisesti hänen potilaansa
kärsivät masennuksesta,
vaikka heidän syöpänsä oli parantunut,
koska syöpälääkkeet olivat estäneet
uusien neuronien syntymisen.
Ja vie aikaa tuottaa uusia hermosoluja,
jotka saavuttavat normaalit toimintonsa.
Niinpä ajattelemme,
että meillä on tarpeeksi näyttöä
voidaksemme sanoa, että neurogeneesi
on valittava kohdealue,
jos haluamme parantaa
muistitoimintoja tai mielialaa
tai jopa estää ikääntymiseen liittyvää
tai stressiin littyvää rappeutumista.
Seuraava kysymys kuuluu:
voimmeko ohjata neurogeneesiä?
Vastaus on kyllä.
Nyt pidämme pienen visailun.
Luettelen joukon toimintoja,
ja te kerrotte minulle, ajatteletteko
niiden lisäävän neurogeneesiä
vai vähentävän sitä.
Olemmeko valmiit?
OK, aloitetaan.
Mitä sanotte oppimisesta?
Lisää?
Kyllä.
Oppiminen lisää näiden hermosolujen
tuotantoa.
Entäs stressi?
Kyllä, stressi vähentää neuronituotantoa
hippokampuksessa.
Entäpä unenpuute?
Todellakin, se vähentää neurogeneesiä.
Entäs seksi?
Oho, wau!
(Naurua)
Kyllä, olette oikeassa, se lisää
neuronien tuotantoa.
Kysymys on kuitenkin tasapainosta.
Emme halua juuttua tilanteeseen.
(Naurua)
Liika seksi johtaa unenpuutteeseen.
(Naurua)
Entäs vanheneminen?
Neurogeneesin taso laskee,
kun vanhenemme,
mutta sitä tapahtuu vielä.
Ja lopuksi, mitä sanotte juoksemisesta?
Annan teidän arvioida sen yksin.
Tämä on yksi ensimmäisistä tutkimuksista,
jonka teki yksi mentoreistani,
Rusty Gage Salk-instituutista,
osoittaen, että ympäristöllä
voi olla vaikutusta
uusien neuronien tuotantoon.
Tässä näette osion sellaisen hiiren
hippokampuksesta,
jolla ei ollut juoksupyörää häkissään.
Pienet mustat pisteet ovat
syntymässä olevia neuroneita.
Ja nyt näette osion sellaisen hiiren
hippokampuksesta,
jolla oli häkissään juoksupyörä.
Voitte nähdä valtavan lisäyksen
mustissa pisteissä, jotka edustavat
syntymässä olevia neuroneita.
Toiminta vaikuttaa neurogeneesiin,
mutta siinä ei ole vielä kaikki.
Sillä, mitä syöt, on myös vaikutusta
hippokampuksen neuronituotantoon.
Tässä meillä on esimerkkejä dieeteistä --
ruoka-aineista, joilla on osoitettu
olevan tehoa.
Nyt aion näyttää teille muutaman:
Kalorien saannin rajoittaminen 20 - 30 %
lisää neurogeneesiä.
Ajoittainen paasto --
aterioiden välillä --
lisää neurogeneesiä.
Flavonoidien nauttiminen,
joita on tummassa suklaassa
tai mustikoissa,
lisää neurogeneesiä.
Omega-3 rasvahapot,
jota on rasvaisessa kalassa,
kuten lohessa,
lisäävät näiden hermosolujen tuotantoa.
Toisaalta paljon tyydyttyneitä rasvoja
sisältävällä ruokavaliolla
on kielteinen vaikutus
neurogeneesiin.
Etanoli -- alkoholin nauttiminen --
vähentää neurogeneesiä.
No kaikkea ei ole menetetty;
reservatrolin, jota on punaviinissä,
on osoitettu edistävän näiden
uusien neuronien selviytymistä.
Seuraavilla päivälliskutsuilla,
kannattaa kurkotella tätä mahdollisesti
"neurogeneesi-neutraalia" juomaa.
(Naurua)
Ja lopuksi, haluaisin osoittaa
vielä viimeisen --
omituisen.
Japanilaisia tutkimusryhmiä on kiehtonut
ruuan rakenne,
ja he ovat osoittaneet, että pehmeä
ruoka heikentää neurogeneesiä,
toisin kuin ruoka, joka vaatii pureskelua
-- jauhamista -- tai rapea ruoka.
Kaikki tämä tieto,
jota olemme tarkastelleet
solutasolla,
on peräisin elämillä
tehdyistä tutkimuksista.
Mutta tällaista ruokaa annettiin
myös ihmisille,
ja pystyimme havaitsemaan, että
se muuntaa muistia ja mielialaa
samaan suuntaan
kuin se muuntaa neurogeneesiä,
kuten: kalorien rajoittaminen
parantaa muistikapasiteettia,
kun taas runsasrasvainen ruokavalio
pahentaa masennusoireita --
toisin kuin omega-3 rasvahapot,
jotka lisäävät neurogeneesiä,
ja auttavat myös vähentämään
masennuksen oireita.
Joten uskomme, että ruokavalion vaikutus
mielenterveyteen, muistiin ja mielialaan
johtuu itse asiassa uusien hermosolujen
muodostumisesta hippokampuksessa.
Eikä kyse ole vain ruuasta,
vaan merkitystä on myös ruuan
rakenteella, milloin syöt
ja sillä, kuinka paljon syöt.
Meidän neurogeneesistä kiinnostuneiden
hermotutkijoiden kannalta
meidän täytyy ymmärtää paremmin
näiden uusien neuronien toimintaa
ja sitä, miten voimme hallita niiden
eloonjäämistä ja tuotantoa.
Meidän täytyy myös löytää keino suojella
Robertin potilaiden neurogeneesiä.
Ja sinä --
jätän sinut vastuuseen
omasta neurogeneesistäsi.
Kiitos!
(Aplodeja)
Margaret Heffernan:
Suurenmoinen tutkimus, Sandrine.
Muutit elämäni --
syön nyt paljon mustikoita.
ST: Oikein hyvä.
MH: Olen kiinnostunut tuosta
juoksemis-jutusta.
Pitääkö minun alkaa juosta?
Vai onko kyse vain jostain
aerobisesta harjoittelusta,
että aivot saavat happea?
Voisiko se olla mitä tahansa liikuntaa?
ST: Tällä hetkellä
emme pysty sanomaan onko kyse
juuri juoksemisesta itsestään,
mutta luulemme, että mikä tahansa,
mikä lisää tuotantoa --
tai lisää aivoverenkiertoa,
olisi hyödyllistä.
MH: Eli en tarvitse
juoksupyörää toimistooni?
ST: Ei tarvitse!
MH: Voi mikä helpotus! Sepä ihanaa!
Sandrine Thuret, kiitos paljon.
ST: Kiitos Margaret.
(Aplodeja)