Viime kuukausina olen matkustanut viikkokaupalla kerrallaan mukanani vain matkalaukullinen vaatteita. Sitten minut kutsuttiin tärkeään tapahtumaan ja halusin pukea päälleni jotain erityistä ja uutta. Pengoin laukkuani, mutten löytänyt päällepantavaa. Onnekseni olin sinä päivänä teknologiakonferenssissa ja pystyin käyttämään 3D-tulostinta. Niinpä suunnittelin hameen tietokoneellani ja lähetin tiedoston tulostimeen. Se vain tulosti osat yön mittaan. Seuraavana aamuna otin osat, kokosin ne yhteen hotellihuoneessani, ja itse asiassa päälläni on nyt tuo samainen hame. (Taputuksia) Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun tulostin vaatteita. Vaatesuunnittelukoulun viimeisimpään kokoelmaani päätin yrittää 3D-tulostaa kokonaisen muotikokoelman kotoa käsin. Ongelma oli, etten tiennyt lähes mitään 3D-tulostamisesta, ja oli vain yhdeksän kuukautta aikaa keksiä, kuinka tulostaa muotivaatetteita. Tunsin aina oloni luovimmaksi, kun työskentelin kotoa. Rakastin uusilla materiaaleilla leikittelyä ja yritin aina kehittää uusia tekniikoita, joilla loisin uniikeimmat tekstiilit muotiprojekteihini. Menin vanhoihin tehtaisiin ja outoihin liikkeisiin etsiessäni omituisten jauheiden ja materiaalien jämiä, ja sitten toin ne kotiin testattavaksi. Kuten varmaan arvaattekin, kämppäkaverini eivät olleet riemuissaan. (Naurua) Ajattelin siirtyä isompiin laitteisiin, jotka eivät mahtuneet olohuoneeseeni. Pidän täsmällisestä ja räätälöidystä työstä, jota teen vaatetusteknologialla, kuten neulekoneilla, laserleikkauksella ja silkkipainatuksella. Eräänä kesänä tulin tänne New Yorkiin harjoittelijaksi muotitaloon Chinatownissa. Työstimme kahta uskomatonta mekkoa, jotka olivat 3D-tulostettuja. Ne olivat upeita -- kuten tästä näettekin. Mutta minulla oli muutama ongelma. Ne oli tehty kovista muoveista, ja siksi ne olivat hyvin hauraita. Mallit eivät voineet istuutua, ja muovi joka raapi heitä. 3D-tulostuksen ansiosta suunnittelijoilla oli vapaus tehdä mekoista juuri sennäköisiä kuin he halusivatkin, mutta he olivat riippuvaisia suurista ja kalliista teollisuustulostimista, jotka sijaitsivat labrassa kaukana heidän studioltaan. Myöhemmin sinä vuonna ystäväni antoi minulle 3D-tulostetun kaulakorun, joka oli tulostettu kotitulostimella. Tiesin näiden tulostimien olevan halvempia ja helpommin hyödynnettäviä kuin ne, joita käytin harjoittelussani. Niinpä katselin kaulakorua ja ajattelin: "Jos voin tulostaa kaulakorun kotonani, miksen tulostaisi vaatteitakin kotonani?" Pidin paljon ajatuksesta, ettei tarvitsisi mennä kauppaan ja valita kankaita, jotka joku muu valitsi myydä -- pystyin suunnittelemaan ja tulostamaan ne kotona. Löysin pienen pajan, jossa opin kaiken 3D-tulostamisesta. Ja he heti kirjaimellisesti antoivat avaimen labraan, jotta voisin tehdä kokeita yömyöhään joka yö. Suurin haaste oli löytää oikea kuitu, jolla tulostaa vaatteet. Mitä tarkoitan kuidulla? Kuitu on se materiaali, joka syötetään tulostimeen. Vietin noin kuukauden, kun tutkin PLA:ta, joka on kovaa ja terävää, hajoavaa materiaalia. Läpimurto tuli, kun minulle esiteltiin Filaflex, uudenlainen kuitu. Se on vahvaa mutta taipuisaa. Ja sen avulla pystyin tulostamaan ensimmäisen asun, punaisen takin, jossa oli sana "Liberté" - "vapaus" ranskaksi -- painettuna siihen. Valitsin tämän sanan, koska tunsin itseni voimaantuneeksi, kun pystyin suunnittelemaan asun kotoani ja tulostamaan sen itse. Itse asiassa voit helposti ladata tämän takin ja muuttaa sanan joksikin muuksi. Vaikkapa nimeksesi tai kultasi nimeksi. (Naurua) Tulostimet ovat pieniä, joten minun piti yhdistää asun osaset kuin palapeli konsanaan. Ja halusin ratkaista toisenkin haasteen. Halusin tulostaa tekstiilejä, joita käyttäisin kuin normaalejakin kankaita. Löysin avoimen lähdekoodin tiedoston arkkitehdilta, joka suunnitteli kuviota, jota rakastan. Sen avulla pystyin tulostamaan kauniin tekstiilin, jota käytin kuin normaalia kangasta. Se näyttääkin vähän kuin pitsiltä. Otin siis tiedoston ja muokkasin sitä, leikittelin sillä -- tein siitä monia eri versioita. Ja tarvitsin toiset 1500 tuntia tulostaakseni kokoelmani. Niinpä ostin kotiin kuusi tulostinta ja vain tulostin 24/7. Ja tämä on oikeasti erittäin hidas prosessi, mutta muistetaanpas, että netti oli paljon hitaampi 20 vuotta sitten, joten 3D-tulostus myöskin nopeutuu ja ei aikaakaan, kun voi tulostaa t-paidan kotonaan muutamissa tunneissa, minuuteissakin. Haluattekos nähdä, miltä se näyttää? Yleisö: Joo! (Taputuksia) Danit Peleg: Rebecalla on päällään yksi viidestä asustani. Olen tulostanut kotonani lähes kaiken, mitä hänellä on päällään. Jopa hänen kenkänsä ovat tulostetut. Yleisö: Vau! Yleisö: Siistiä! (Taputuksia) Danit Peleg: Kiitos, Rebecca. (Yleisölle) Kiitos paljon. Uskon, että tulevaisuudessa materiaalit kehittyvät ja ne näyttävät ja tuntuvat kankailta, joita käytämme nyt, kuten puuvillalta tai silkiltä. Kuvitelkaa räätälöidyt vaatteet, jotka ovat juuri sopivat mitoillesi. Musiikki oli joskus aineellinen asia. Piti mennä levykauppaan ja ostaa CD:itä, mutta nykyään voi vain ladata musiikkia -- digitaalista musiikkia -- suoraan kännykkään. Muoti on myös aineellinen asia. Ja pohdin, miltä maailmamme näyttää, kun vaatteemme ovat digitaalisia -- aivan kuten tämä hame. Kiitos erittäin paljon. (Taputuksia) [Kiitos] (Taputuksia)