"Kaikessa on ihmeensä, myös pimeydessä ja hiljaisuudessa..." –Helen Keller
Miltä tulevaisuus näyttää?
Kuinka universumi tulee loppumaan?
Emme ehkä koskaan tiedä varmasti.
Mutta tieteen avulla on pystytty luomaan uskomaton kuva siitä, miten tulevaisuudessa saattaa käydä.
Aloitetaan matkamme aikojen loppuun.
Kuljemme ajan läpi kaksinkertaistaen nopeutemme joka viides sekunti.
Tietomme tulevaisuudesta tulevat vielä muuttumaan, kun uusia havaintoja tehdään. Mutta yksi asia on varma:
Universumin historia on vasta alkanut.
Holoseeni on päättynyt.
Se, mitä teemme nyt ja seuraavien vuosien aikana,
vaikuttaa syvästi seuraaviin vuosituhansiin.
Ainoat elinolot jotka nykyihmiset tuntevat ovat muuttumassa.
Ja nopeasti.
Mikään ei pysy samana tällä planeetalla,
kaikki muuttuu koko ajan.
Maapallo on muuttumassa nopeasti,
emmekä tiedä mihin tuo muutos johtaa.
[Maan magneettikenttä kääntyy]
Maa on aina muutoksessa.
[Hale-Boppin komeetta palaa aurinkokuntaan]
Asiat liikkuvat tällä planeetalla! [Voimakas merenpinnan nousu]
Asiat eivät pysy paikoillaan!
Kaikki liikkuu. [30-metrisen asteroidin törmäys]
[Antares räjähtää supernovana]
[Sahara muuttuu trooppiseksi]
[Tähtikuviot alkavat siirtyä]
[Voyager I ohittaa läheisen tähden]
[Jääkausien välinen aika päättyy]
[Supertulivuori purkautuu]
[Uusi Havajin saari ilmestyy]
[Uusia saariketjuja syntyy]
[Apollo 11 -jalanjäljet haalistuvat pois]
[Betelgeuse räjähtää supernovana]
[Kivimuodostelmat kuluvat pois]
[Tappava gammasädepurkaus]
[Marsin kuu muuttuu renkaaksi]
[Saturnuksen renkaat katoavat]
[Etelämanner sulaa]
[Merkittävä asteroidin törmäys]
[Uusi supermaanosa]
[Aurinko kirkastuu]
Auringon kuluttaessa loppuun voimavaransa, [Aurinko kirkastuu]
se ei vain katoa pois. [Fotosynteesi alkaa loppua]
se ei vain katoa pois. [Kaikki kasvit kuolevat]
[Kaikki kasvit kuolevat]
Sen ydin romahtaa, [Valtameret höyrystyvät]
ja tämän luoma lisäkuumuus saa sen ulommat kerrokset laajenemaan.
[Kaikki elämä Maassa kuolee]
[Aurinko laajenee]
[Auringosta tulee punainen jättiläinen]
[Kuoleva Aurinko tuhoaa Maapallon]
[Auringosta tulee valkoinen kääpiö]
Aurinko on nyt kuollut.
Se viilenee hitaasti
avaruuden jäätävässä kylmyydessä.
Muut tähdet jakavat auringon kohtalon.
Ne kaikki kuolevat joskus,
jolloin kosmos syöksyy ikuiseen yöhön.
Kaikki tähdet kuluttavat loppuun polttoaineensa. [Tähdet alkavat kuolla]
Universumin lämpötila laskee.
Yksi kerrallaan, yötaivaan tähdet sammuvat.
Eikä uusia tähtiä enää synny.
Ja niin universumi loppuu, ei paukahtaen vaan kitisten.
[Viimeiset punaiset kääpiöt kuolevat]
Ei tulessa vaan jäässä. [Viimeiset punaiset kääpiöt kuolevat]
Viimeisen auringon kuoleman myötä tähtien aika päättyy. [Rappeutumisen aikakausi]
Universumista tulee kosminen hautausmaa täynnä kuolleiden tähtien jäänteitä.
Auringostamme tulee valkoinen kääpiö - pieni, kuuma, tiheä tähtijäännös.
Ilman polttoainetta valkoisen kääpiön sammuneen uunin
jäljellejäävästä lämmöstä tulee vain heikko hehku.
Jos ajatellaan nykyisen Maapallon näkökulmasta,
kääpiö tuottaisi vain yhtä paljon valoa kuin täysikuu pilvettömältä taivaalta.
Kuolleiden tähtien ja mustien aukkojen täyttämässä pimeässä tyhjiössä
ainoa valo tulee valkoisten kääpiöiden heikosta hehkusta.
Se on tavallaan kuin aaveuniversumi - nuo jäänteet, "zombitähdet", vievät meidät tulevaisuuteen.
Ajan kuluessa painovoiman vaikutuksesta kuolleita taivaankappaleita sinkoutuu galakseistaan kylmään tyhjiöön.
On mahdollista, että jotkut ruskeat kääpiöt törmäävät ja muodostavat vahingossa uusia tähtiä.
Törmäävät neutronitähdet läpäisevät pimeyden ultrakirkkaina supernovina.
[Neutronitähtien törmäys]
Selviytyneet elämänmuodot saattavat löytää turvapaikan ikääntyvien valkoisten kääpiöiden ympäriltä.
Mutta ajan kuluessa jopa valkoiset kääpiöt haalenevat ja kuolevat.
[Tähdistä tulee mustia kääpiöitä]
Näiden viimeisten tähtien lopullinen kohtalo on musta kääpiö. [Tähdistä tulee mustia kääpiöitä]
Ne ovat valkoisia kääpiöitä, joista on tullut niin kylmiä, etteivät ne enää juuri säteile lämpöä tai valoa.
Mustat kääpiöt ovat pimeitä, tiheitä, rappeutuneita materiapalloja.
Kuin ne olisivat tähtien tuhkia,
niiden atomit ovat niin puristuneita
että mustat kääpiöt ovat miljoona kertaa tiheämpiä kuin aurinkomme.
Tähdillä menee niin kauan päästä tähän pisteeseen
että nykytiedon mukaan tällä hetkellä universumissa ei ole lainkaan mustia kääpiöitä.
Materia, joka ei pysty pakenemaan galaksistaan, imeytyy sen keskustan supermassiiviseen mustaan aukkoon.
[Mustat aukot nielevät harhailevaa materiaa]
Pitkään uinuneet mustat aukot leimahtavat kirkkaudessaan.
Mustien aukkojen pyörimisenenergiasta tulee viimeinen luotettava voimanlähde tulevaisuuden eksootisille sivilisaatioille.
Elämäntahtimme perustuu meille saatavilla olevaan energiaan.
Voit kuvitella eläviä, tietoisia järjestelmiä joilla olisi hyvin erilainen tahti ja siten
voisivat säilyä paljon pidempään kuin muuten voisi kuvitella.
Elävä järjestelmä voisi
ajatella kerran 10 triljoonassa vuodessa ja se olisi normaalia.
Vaikka meidän [hiilipohjainen] elämämme kuolisi pois,
joskus järjettömän kaukana tulevaisuudessa
vaihtelun myötä älyllistä elämää voisi olla olemassa, vaikkakin vain lyhyen aikaa.
Ajassa voisi siis olla eräänlaisia älyllisyyden saaria.
[Aika-avaruus laajenee]
Universumin laajentumisen kiihtyessä se alkaa laajentua jopa valon nopeutta nopeammin.
Tässä vaiheessa kaukaiset galaksit loittonevat niin nopeasti että niiden valoa ei enää voi havaita.
Kosmoksen salaisuudet ovat ikuisesti piilossa.
Nykyisten teorioiden mukaan atomit itsessään alkaisivat hajota
tuhoten kaiken jäljellä olevan materian maailmankaikkeudessa. [Protonien hajoaminen]
Protoni, yksi atomin tärkeimmistä rakennuspaloista,
voi vain spontaanisti hajota.
Materia joka pystyy välttämään mustat aukot
tuhoutuu lopulta kun sen protonit hajoavat.
Protonihajoaminen on vielä teorian tasolla, joten tämä tulevaisuuden luku saattaa näyttää uudempien löytöjen valossa erilaiselta.
Mustien kääpiöiden materia, ainoa jäljellä oleva aine maailmankaikkeudessa,
haihtuu lopulta pois ja säteilee tyhjyyteen
jättämättä jäljelle mitään.
[Mustien aukkojen aika]
Mustien kääpiöiden tuhouduttua ainoatakaan atomia ei ole jäljellä.
Kaikki mitä kosmoksestamme jää jäljelle on valohiukkasia ja mustia aukkoja.
Mustien aukkojen aika alkaa.
Ei ole planeettoja, tähtiä tai mitään jossa elämä voisi selviytyä.
Ja silti universumin aika on vasta alkanut.
Ihmisen elinikään verrattaessa maailmankaikkeus on vasta syntynyt kohdusta.
Kylmä, pimeä ja tyhjä - tälläinen on suurin osa kosmoksemme elinkaaresta.
Elämällä on universumissamme vain pieni hetki - turvasatama sen tulisen synnyn ja jäisen lopun välissä.
Ajan nuoli luo lyhyen ikkunan universumin nuoruuteen
jonka aikana elämä on mahdollista.
Mutta tuo ikkuna ei pysy auki kauan.
Universumin elämänkaaren aikana mitattuna sen synnystä
viimeisen mustan aukon tuhoon,
meidän tuntemamme elämä on mahdollista vain
prosentin murto-osan ajan.
Mustista aukoista tulee universumin rakennuspalikoita.
Tuossa vaiheessa "galaksi" on vain supermassiivinen musta aukko, jota pienemmät sellaiset kiertävät.
Mustia aukkoja täynnä olevat "zombigalaksit" kehittyvät.
Ne syövät toisiaan, ja kasvavat,
ehkä pudoten joskus supermassiiviseen mustaan aukkoon joka puolestaan kasvaa itse.
Universumi on yhä jännittävä, dynaaminen paikka,
vaikka nyt puhutaankin
triljoonista vuosista tuhansien tai miljoonien sijaan.
Tässä kaukaisessa ajassa mustien aukkojen sulautumisista tulee merkittävimpiä tapahtumia.
[Mustien aukkojen sulautumiset]
Jotkut kasvavat järjettömiin kokoihin, ehkä jopa triljoonia kertoja aurinkomme massaa suurempiin.
Sulautuessaan ne säteilevät voimakkaita painovoima-aaltoja, jotka värähtelevät universumin halki.
Mustat aukot voivat soittaa aika-avaruutta kuin moukarit rumpuja.
Ja niillä voi olla hyvin luonteenomainen ääni.
Kuvittele kaksi mustaa aukkoa jotka ovat eläneet pitkään yhdessä.
Elinkaariensa lopussa ne pyörivät toistensa ympärillä lähentyen tuhansia kilometrejä sekunnin murto-osassa.
Niin tehdessään ne luovat aaltoja aika-avaruuteen.
Avaruus puristuu ja venyy virratessaan näistä mustista aukoista.
Nuo ovat gravitaatioaaltoja, jotka ovat kirjaimellisesti avaruuden ääniä
ja ne kulkeutuvat kauemmaksi noista mustista aukoista
valon nopeudella sulautuessaan yhteen
pyörivään hiljaiseen mustaan aukkoon.
Jos seisoisit riittävän lähellä,
korvasi värähtelisi avaruuden puristumisen ja venymisen tahdissa.
Voisit todella kuulla äänen.
Kuvittele pienempi musta aukko putoamassa paljon suurempaan.
Kuulemasi ääni tulee tuosta pienestä mustasta aukosta joka "soittaa" avaruutta lähestyessään isompaa.
Lähestyessään sen vauhti kiihtyy ja tuotettu "ääni" on aina vain voimakkaapaa.
Ennen uskottiin että mustat aukot ovat kuolemattomia,
mutta jopa ne kuolevat joskus.
Nyt puhutaan käsittämättömän pitkästä ajasta -
kvadriljoonia [= tuhansia miljardeja] vuosia tulevaisuudessa.
Tuossa vaiheessa jopa mustat aukot alkavat haihtua.
[Hawkingin säteily]
Kvanttimekaniikkojen mukaan avaruus on täynnä virtuaalisia hiukkasia
ja antihiukkasia jotka jatkuvasti aineellistuvat pareissa
erottuvat, palaavat yhteen ja tuhoavat toisensa.
Mustan aukon läheisyydessä
yksi puoli virtuaalihiukkasparista saattaa pudota tuohon aukkoon
jättäen toisen puolen ilman paria jonka tuhota.
Yksin jäänyt hiukkanen vaikuttaisi olevan mustan aukon säteilyä.
Joten mustat aukot eivät ole ikuisia. [Mustien aukkojen höyrystyminen]
Ne höyrystyvät kiihtyvällä nopeudella kunnes tuhoutuvat valtavassa räjähdyksessä.
[Mustat aukot alkavat kuolla]
Kvanttimekaniikkojen ansiosta hiukkaset ja
säteily voivat paeta lopullisesta vankilastaan - mustasta aukosta.
Mustat aukot alkavat höyrystyä, tuhoten universumin viimeiset suuret rakenteet.
Kuollessaan ne valaisevat pimeyden yksi kerrallaan.
Vaikka mustat aukot kuolevat pois, maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan jonkin sellaisen voiman vaikutuksesta jota emme vielä ymmärrä.
[Pimeä energia laajentaa universumia]
Tämä on ihmisten tietämyksen raja - raja joka on valmis tutkimukselle ja löydöille
Filosofit ja runoilijat ovat kysyneet: "tuhoutuuko maailma tulessa vai jäässä?"
Voimme nyt vastata kysymykseen.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan laajeneminen ei ole hidastumassa, vaan kiihtymässä hallitsemattomasti.
Joten uskomme universumin kuolevan jäässä - triljoonien ja triljoonien vuosien päästä nykyhetkestä.
Avaruudella itsellään on energiaa.
Jokaisessa kuutiosenttimetrissä, on siinä jotain tai ei,
on siinä hiukkasia, materiaa, säteilyä, tai ei...
siinä on silti energiaa, jopa avaruudessa itsessään.
Ja Einsteinin mukaan tämä energia laajentaa universumia.
Mikä on tämä juttu joka kiihdyttää laajenemista?
Kutsumme sitä pimeäksi energiaksi.
Se on universumin vallitsevaa energiaa -
melkein kolme neljäsosaa universumin aine-energiasta on tätä pimeää energiaa,
emmekä tiedä mitä se on.
Pimeä energia ei heikkene muun aineen tai säteilyn tavoin universumin laajentuessa.
Tämä on tärkeää tulevaisuuden kannalta.
Joten miten universumin käy tulevaisuudessa?
No, jos pimeä energia jatkuu vallitsevana energiana,
maailmankaikkeuden laajeneminen jatkuu loputtomiin.
Ajan kuluessa yhä nopeammin - kuin karkulaisuniversumi.
70% universumin energiasta on tyhjiössä emmekä tiedä miksi.
Mutta tiedämme mitä tulee tapahtumaan.
Jos tuo energia pysyy tuollaisena, universumista tulee kylmä, pimeä ja tyhjä.
Sellainen on nykykäsityksemme tulevaisuudesta.
Emme tiedä varmaksi, koska emme vielä ymmärrä kunnolla pimeää energiaa.
Ennen kuin ymmärrämme sitä, emme voi tietää varmaksi tulevaisuutta tai tuntea edes omaa alkuperäämme,
ja siksi haluamme tutkia tätä energiaa.
Jos tajuaisimme pimeän energian oikean luonteen, käsityksemme tulevaisuudesta voisi muuttua dramaattisesti.
Jos laajentuminen heikkenisi, maailmankaikkeus voisi myös romahtaa omaan painovoimaansa ("loppurysäys").
Jos taas voimistuisi, se voisi repiä maailmankaikkeuden liitoksistaan ("loppurepeämä").
Yhä useammat fyysikot uskovat, että omamme lisäksi on olemassa muita universumeita, joilla kaikilla on omat fysiikan lakinsa.
Joillain voisi olla oikeat olosuhteet elämän synnylle. Toiset voisivat romahtaa tai revetä.
Jotkut taas voisivat olla eksoottisempia kuin voimme kuvitella.
Uusia palapelin paloja on vielä odottamassa löytäjäänsä.
Ennusteena näyttää olevan kylmempi ja tyhjempi universumi.
Mutta täytyy myös kysyä, voisiko loppu johtaa uuteen alkuun.
Ja jotkut epäilevätkin, että meidän universumimme tuho
voisi johtaa uuden uuden universumin syntyyn.
Jotkut jopa epäilevät, että voisimme mahdollisesti paeta universumistamme ennen kuin entropia tuhoaa kaiken.
Että voisimme luoda virtuaaliuniversumeita, ja riittävällä energialla jopa toisen samanlaisen kuin omamme.
Olemme tehneet laskelmia, ja niiden mukaan hiukkaskiihdyttimellä,
joka voisi puristaa valtavan määrän energiaa yhteen pisteeseen,
pystyisi ehkä avaamaan portin -
"vauvauniversumin".
Tämä on ehkä ainoa mahdollisuutemme paeta kaiken loppua.
Tästä nousee myös mielenkiintoinen mahdollisuus -
ehkä kaikki universumit joissa on älyllistä elämää
voivat luoda vauvauniversumeja "pelastusveneiksi" elämänmuodoilleen.
[Viimeinen musta aukko höyrystyy]
Joten multiversumissa voisi tapahtua eräänlaista universumien evoluutiota,
ehkä jopa kelpoisimman eloonjääntiä.
Joten niillä universumeilla, joissa ei ole älyllistä elämää, ei olisi lapsiuniversumeita.
Mutta omamme kaltaisissa voisi
kehittyä sivilisaatioita jotka voisivat luoda lapsiuniversumeita.
Jos universumista ei voi paeta, entropia jatkuu ja tuhoaa lopulta viimeisetkin mustat aukot.
Viimeisen räjähtäessä universumi kylpee sen valossa vielä viimeistä kertaa.
Järjettömän pitkän ajan päästä jopa mustat aukot ovat poissa,
ja universumi on vain joukko fotoneja
jotka hiljalleen viilenevät
laajenemisen vaikutuksesta absoluuttiseen nollapisteeseen.
Viimeisten tähtien vihoviimeisten jäänteidenkin kadottua,
ja kaiken jäähdyttyä samaan lämpötilaan, maailmankaikkeuden tarina saa päätöksensä.
AJALLA EI OLE ENÄÄ MERKITYSTÄ
Ensimmäistä kertaa elinkaarensa aikana, universumi on pysyvä ja muuttumaton.
Entropia loppuu sillä kosmos ei voi enää tulla sekalaisemmaksi.
Mitään ei tapahdu, eikä tule enää koskaan tapahtumaankaan.
"Kaikessa on ihmeensä, myös pimeydessä ja hiljaisuudessa... ja millaisena olenkin, opin olemaan siinä tyytyväinen." –Helen Keller
Videon luonut: MELODYSHEEP
(Videon soundtrack on saatavilla Spotifyssa nimellä "The Arrow of Time")