Okei, on hienoa olla takaisin TED:ssä.
Miksen aloittaisi näyttämällä videon.
(Musiikkia)
(Video) Mies: Okei, lasit, nauhoita video.
Nainen: Nyt se tapahtuu.
Aloitamme kahden minuutin päästä.
Mies 2: Okei, lasit, aloita
"hang-out" lentokerhon kanssa.
Mies 3: Googlaa
"kuvia tiikerin päistä". Hmm.
Mies 4: Oletko valmis? (Haukuntaa)
Nainen 2: Ole siinä.
Okei, lasit, ota kuva.
(Lapsi huutaa)
Mies 5: Nyt mennään!
Mies 6: Voi #&%!? Tuo on mahtavaa!
Lapsi: Wau! Katso tuota käärmettä!
Nainen 3: Okei, lasit, nauhoita video!
Mies 7: Tämän sillan jälkeen
ensimmäisestä ulosajotiestä.
Mies 8: Okei, A12, tuonne!
(Aplodeja)
(Lapset laulavat)
Mies 9: Google, sano
"herkullista" thain kielellä.
- Google lasit: อร่อย
- Mies 9: Mmm, อร่อย
Nainen 4: Googlaa "meduusa"
(Musiikkia)
Mies 10: Se on kaunis.
(Aplodeja)
Sergey Brin: Ai anteeksi.
Sain juuri viestin Nigerian prinssiltä.
Hän tarvitsee apua saadakseen
10 miljoonaa dollaria.
Haluan kiinnittää huomiota näihin,
koska tällä tavoin rahoitimme
alun perin yrityksemme
ja kaikki on mennyt melko hyvin.
Mutta vakavasti puhuen,
tämä asento, jossa juuri näitte minut
katsomassa alas puhelintani,
on yksi syy projektimme
Project Glass takana.
Koska me viime kädessä kyseenalaistimme
onko tämä paras mahdollinen keinomme
olla yhteydessä toisiin
ihmisiin elämässämme,
miten haluamme saada tietoa.
Pitääkö sen olla vain
ympäriinsä kävelemistä alas katsoen?
Se oli visiomme projekti lasien takana
ja siksi olemme kehittäneet
tämän uudenlaisen muodon.
En aio käydä läpi kaikkea
mihin se pystyy ja mihin ei,
mutta haluan kertoa hiukan lisää
niistä perusteista, jotka johtivat tähän.
Sen lisäksi, että kenties
eristäydyt sosiaalisesti,
kun olet ulkona ja katsot puhelintasi,
sitä ajattelee, onko tämä se,
mitä kehon kanssa on tarkoitus tehdä?
Seisot vain siinä
ja hierot
tätä yksioikoista lasinpalaa.
Liikut vain ympäriisi.
Kun kehitimme lasit, mietimme paljon sitä,
voimmeko tehdä jotakin,
joka vapauttaa kädet.
Näitte kaikki asiat,
mitä nuo ihmiset tekivät
äskeisellä videolla.
Heillä kaikilla oli lasit
ja niin saimme tuon kuvamateriaalin.
Sen lisäksi haluat jotakin,
joka vapauttaa silmäsi.
Sen takia laitoimme näytön ylös
näköakselin yläpuolelle,
joten se ei ole se mitä katselet
eikä se ole se minkä kautta luot
katsekontaktin ihmisiin.
Halusimme myös vapauttaa korvat,
joten ääni menee oikeastaan läpi
johdettuna suoraan luihin kallossasi,
mikä on hieman outoa aluksi,
mutta siihen tottuu.
Ja ironisesti, jos haluaa kuulla paremmin
on oikeastaan vain peitettävä korva,
mikä on hieman yllättävää.
Mutta niin se toimii.
Kun perustimme Googlen
15 vuotta sitten, visioin,
että lopulta meidän ei tarvitsisi
enää käyttää lainkaan hakukyselyä.
Saisimme aina tiedon,
kun tarvitsemme sitä.
Ja tässä olemme nyt, 15 vuotta myöhemmin,
tavallaan ensimmäinen sellainen muoto,
joka voi tarjota sen vision,
kun olet vaikkapa ulkona ja kadulla
keskustelemassa ihmisten kanssa.
Tämä projekti on jatkunut
nyt hieman yli kaksi vuotta.
Olemme oppineet uskomattoman paljon.
On ollut hyvin tärkeää tehdä
siitä miellyttävän tuntuinen.
Ensimmäiset rakentamamme
prototyypit olivat valtavia.
Oli kuin kännykkä olisi sidottu päähän.
Se oli hyvin painava ja melko epämukava.
Meidän oli pidettävä se salassa
teolliselta suunnittelijaltamme,
kunnes hän otti työn vastaan.
Hän melkein juoksi karkuun huutaen.
Mutta olemme tulleet pitkän matkan.
Toinen odottamaton yllätys oli kamera.
Alkuperäisissä prototyypeissämme
ei ollut kameraa ollenkaan,
mutta on ollut todella hienoa
voida ottaa kuvia hetkistä
perheeni ja lasteni kanssa.
En olisi onnistunut kaivamaan kameraa
tai kännykkää tai muuta,
jolla olisin voinut ikuistaa ne hetket.
Ja lopuksi, olen tajunnut
testaillessani tätä laitetta,
että minulla on tavallaan
hermostunut pakkoliike.
Kännykkä on -- sinun täytyy
katsoa siihen alas ja kaikkea,
mutta se on myös
tavallaan hermostunut tapa.
Samalla tavalla kuin jos tupakoisin,
tupakoisin kännykkään katsomisen sijasta.
Sytyttäisin vain tupakan.
Se näyttäisi coolimmalta.
Tiedättekö, olisin vain --
Mutta tässä tapauksessa,
otan tämän vain esille
ja katson sitä,
niin kuin minulla olisi jotakin
hyvin tärkeätä tekemistä
tai johonkin menemistä.
Mutta se todellakin auttoi minua
huomaamaan, kuinka paljon elämästäni
käytin vain eristäytyneenä.
Oli kyse sitten sähköpostista,
sosiaalisista viesteistä tai sellaisesta,
vaikkakaan se ei ollut --
siellä ei ole kuitenkaan mitään
niin tärkeää tai kiireistä.
Tämän avulla tiedän,
että saan tietyt viestit,
mikäli todella tarvitsen niitä,
mutta minun ei tarvitse
tarkastaa niitä koko ajan.
Olen todellakin nauttinut
maailman tutkailusta enemmänkin.
Ja olen tehnyt kaikenlaisia
hurjia asioita kuten näittekin videolla.
Kiitos kaikille.
(Aplodeja)