Kun matkasimme kauemmas ja kauemmas, Maa pieneni. Lopulta se kutistui marmorikuulan kokoiseksi. Kauneimmaksi marmorikuulaksi, jonka voit kuvitella... Sen näkemisen on pakko muuttaa miestä. - James Irwin, Apollo 15

Jos etsit käsiisi kuvan Maasta ja Kuusta,

ne näytetään hyvin lähellä toisiaan.

Näin.

Mutta todellisuudessa Maa ja Kuu ovat...

näin kaukana toisistaan. Nyt Maa ja Kuu ovat oikeassa mittakaavassa.

Sama koskee aurinkokuntaa:

Kuvat aurinkokunnasta eivät ole mittakaavassa.

Jos piirrät kiertoradat paperille mittakaavaan,

planeetat kutistuvat mikroskooppisen pieniksi, näkymättömiin.

Ei ole olemassa kuvaa,

joka näyttäisi sen, miltä todellisuus näyttää.

Ainut tapa nähdä mittakaavaan tehty malli aurinkokunnasta on rakentaa sellainen.

Mittakaavaan: Aurinkokunta

Tervetuloa Black Rock -aavikolle.

Tämä on Alex. Minä olen Wylie. Hän tulee olemaan kameran takana...

Tulen varmaan tekemään paljon virheitä kuvauksissa....

Meillä on 36 tuntia aikaa etäisyyksien mittaamiseen,

planeettojen kiertoratojen merkitsemiseen ja säätää läheisen vuoren päälle tuleva kamera ajastettua kuvausta varten.

Jotta voimme luoda mittakaavamallin marmorikuulan kokoiselle Maalle,

tarvitsemme 12 km tyhjää tilaa.

Siksi olemme täällä.

Miksi te tulitte?

Minulla ei ole työpaikkaa...

Tässä mittakaavassa Aurinko on 1,5 m, joten halkaisija on suunnilleen näin... suuri.

Ajamme nyt Merkuriuksen luo...

...ja olemme perillä.

MERKURIUS

AURINKO

MERKURIUS

Venus on samankokoinen kuin Maa...

VENUS

Minulla on maailma taskussani täällä jossain...

Ja... Maa.

MAA

Ja tämä... on Mars.

Sen pinnallahan pyörii pari robottia.

Kunhan kamera on valmis, ajamme jokaista kiertorataa pitkin valon kanssa.

Toivottavasti pystyt näkemään, miten suuria kiertoradat oikeasti ovat.

Eteenpäin kohti kauimmaisia planeettoja.

Jupiter

Saturnus

Tuo pieni valo tuolla on oma Aurinkomme, yli 1,5 kilometrin päässä.

Uranuksen kiertorata

Aurinko on nyt kaukana, kaukana tuolla.

Tässä se on, aurinkokunnan raja.

NEPTUNUS

Neptunuksen kiertorata

Juuri nyt kello on noin... 7 aamulla.

Heräsimme juuri ennen auringonnousua.

Olemme Maan kiertoradalla,

Wylie on tuolla, hän pitelee Aurinkoa.

Nyt: Dramaattinen auringonnousun musiikki.

Joten jos olemme tehneet mallimme oikein,

näkymä Maasta mallissamme,

vastaa näkymää oikean Maan pinnalta.

Joten jos katsot kohti Aurinkoa,

näet, että Auringon malli ja oikea Aurinko näyttävät täsmälleen samankokoisilta.

Näin tiedät, että mittasuhteet ovat oikein.

Koko ihmislajin historiassa on 24 ihmistä,

jotka ovat omin silmin nähneet Maan kokonaisuudessaan.

"Aamupalansa jälkeen astronautit siirtyivät pukeutumishuoneeseen, missä he pukeutuivat avaruuspukuihinsa."

"Tämä on ihmisen yritys päästä Kuuhun."

"Laukaisu onnistui!"

Maan kiertoradalla horisontti on vain hieman kaareva.

Kun suuntaat kohti Kuuta,

horisontti kaartuu hitaasti ympyräksi,

ja yhtäkkiä näet jotain, joka on yhtä aikaa hyvin outo,

mutta myös hyvin hyvin tuttu...

"Hyvä tavaton, katso tuota näkymää...!"

"Vau! Kaunista!"

Voit nostaa peukalosi,

ja piilottaa Maan sen taakse.

Kaikki tuttu.

Kaikki peukalosi alla.

Ei sen isompi, tuolla kaukana.

Se on todella kaunista.

Tarkoitan, että saatat itkeä.

Se on se, mitä halusin yrittää vangita.

Olemme marmorikuulalla, leijumassa keskellä ei-mitään.

Kun kohtaat sen kasvotusten, se on...

Se on pysäyttävää.