Onko meillä huomista? (2012)

Incubatepictures.comin ensimmäinen teos http://www.incubatepictures.com:

Puolituntinen animoitu dokumentti resurssien vähenemisestä ja ikuisen kasvun mahdottomuudesta rajallisella planeetalla.

There's No Tomorrow (Onko meillä huomista?)

Tämä on maa,

sellaisena kuin se näytti 90 miljoonaa vuotta sitten.

Geologit kutsuvat tätä aikakautta myöhäiseksi liitukaudeksi.

Se oli äärimmäisen lämpimän ilmaston aikaa,

kun dinosaurukset vielä hallitsivat maailmaa.

Ne elelivät elämäänsä

turvattuina ruoka-ketjun huipulla,

ilman aavistustakaan ympärillä tapahtuvista muutoksista.

Mannerlaatat olivat erkanemassa toisistaan

avaten valtavia repeämiä maan kuoreen.

Ne tulvivat ja niistä tuli meriä.

Levät viihtyivät ja lisääntyivät lämpimässä ilmastossa

ja myrkyttivät veden.

Levät kuolivat

ja upposivat biljoonittain repeämien pohjiin.

Joet huuhtoivat sedimenttejä meriin

kunnes ne hautasivat alleen levien orgaaniset jäänteet.

Paine ja lämpötila kasvoivat

kunnes kemiallinen reaktio muutti orgaanisen aineen

hiilivedyiksi eli fossiilisiksi polttoaineiksi:

Öljyksi ja maakaasuksi

Samantyyppinen prosessi tapahtui maalla,

joka tuotti kivihiiltä.

Luonnolta kesti 5 miljoonaa vuotta

tuottaa fossiilisia polttoaineita ihmiskunnalle yhden vuoden tarpeisiin.

Moderni elämäntyyli

on riippuvainen fossiilisesta auringonvalosta,

joskin yllättävän monet pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

Vuodesta 1860 alkaen geologit ovat löytäneet yli 2 biljoonaa tynnyriä öljyä.

Sen jälkeen siitä on käytetty noin puolet.

Ennenkuin öljyn voi tuottaa, se pitää löytää.

Aluksi sitä oli helppo löytää ja halpaa tuottaa.

Ensimmäinen suuri Yhdysvaltalainen öljykenttä oli Spindletop,

joka löydettiin vuonna 1900.

Monia muita seurasi.

Geologit etsivät ympäri Amerikkaa.

Ja löysivät valtavia öljy-, maakaasu- ja kivihiiliesiintymiä.

Yhdysvallat tuotti enemmän öljyä, kuin mikään muu maa,

joka mahdollisti sen nousemisen teolliseksi supervallaksi.

Kun öljykenttä alkaa tuottaa öljyä,

on vain ajan kysymys, kunnes tuotanto alkaa taas laskea.

Yksittäisillä kentillä on erilaiset tuotantovauhdit.

Kun useita kenttiä yhdistetään,

näyttää yhdistetty kaavio kello-käyrältä.

Yleensä

kestää 40 vuotta löytöjen huipusta siihen,

että kyseinen maa pääsee tuotantonsa huippuun,

jonka jälkeen tuotanto alkaa laskea pysyvästi.

1950 -luvulla

Shellin geofyysikko M. King Hubbert ennusti,

että Yhdysvaltojen öljyntuotanto olisi huipussaan vuonna 1970,

eli 40 vuotta öljylöytöjen huipun jälkeen.

Vain harvat uskoivat häntä.

Kuitenkin vuonna 1970

Yhdysvaltojen öljyntuotanto oli huipussaan

ja siirtyi lopulliseen laskuun.

Hubbert oli ollut oikeassa.

Tästä eteenpäin

Yhdysvallat tulisi aina vain riippuvaisemmaksi tuontiöljystä.

Tämä teki Yhdysvalloista haavoittuvaisen tuontihäiriöille

ja vahvisti vuoden 1973 taloudellista sekasortoa,

sekä vuoden 1979 öljykriisiä.

1930-luvulla oli USA:n öljylöytöjen huippu.

Kehittyneestä tekniikasta huolimatta

öljykenttiä löytyy säälimättömästi aina vain vähemmän.

Äskettäiset löydökset, kuten ANWAR

tuottaisivat parhaimmillaan öljyä 17 kuukaudeksi.

Jopa uusi Meksikonlahden "Jack2" -kenttä

tuottaisi maalle öljyä vain muutaman kuukauden kysynnän verran.

Vaikka ovatkin suuria, kumpikaan kenttä ei pysty lähimainkaan tyydyttämään

Yhdysvaltojen energiantarvetta.

Kasvavan todistusaineiston mukaan näyttää siltä,

että maailman öljyntuotanto on huipussaan, tai lähellä sitä.

Maailmanlaajuinen uusien kenttien löytyminen oli huipussaan 1960-luvulla.

Yli 40 vuotta myöhemmin näyttää siltä,

että uusien öljylähteiden löydöt

ovat peruuttamattomasti vähenemässä.

54 valtiota 65:stä isoimmasta öljyntuottajamaasta

on jo ohittanut tuotantonsa huipun.

Monien jäljellä olevien odotetaan ohittavan omat huippunsa lähitulevaisuudessa.

Maailman täytyy tuoda Saudi-Arabian tuotantoa

vastaava määrä uutta kapasiteettia tuotantoon

jotta korvaamme nykyisten öljykenttien tuotannon laskun.

1960-luvulla

löysimme kuusi tynnyriä jokaista käyttämäämme kohden.

Neljä vuosikymmentä myöhemmin,

ihmiskunta kuluttaa 3-6 tynnyriä öljyä

jokaista löytämäänsä kohden.

Kun öljyntuotannon huippu saavutetaan,

öljyn kysyntä ohittaa tarjonnan

ja bensiinin hinta alkaa heittelehtiä rajusti,

joka vaikuttaa paljon muuhunkin kuin tankkaamisen hintaan.

Modernit kaupungit ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista.

Jopa tiet on tehty asfaltista,

joka on öljyjaloste,

kuten talojen huopakatteetkin.

Monilla alueilla asuminen olisi lähes mahdotonta

ilman lämmitystä talvisin tai ilmastointia kesäisin.

Omakotilähiöt rohkaisevat ihmisiä ajamaan runsaasti

töihin, kouluun ja kauppoihin.

Suurien kaupunkien kaavoitus on erottanut asuinalueet

ja kaupat kauaksi toisistaan,

joten ihmisten on pakko ajaa autoillaan.

Omakotilähiöt ja monet muutkin alueet

suunniteltiin runsaan öljyn ja energian ehdoilla.

Fossiilisista polttoaineista valmistetut kemikaalit,

tai petrokemikaalit

ovat olennaisia monien tuotteiden valmistuksessa.

Moderni tehomaatalous on käytännössä

täysin riippuvaista fossiilisista polttoaineista,

kuten myös sairaalat,

lentoliikenne,

vesi-, ja viemärijärjestelmät,

ja Yhdysvaltojen armeija,

joka yksin kuluttaa noin 140 miljoonaa tynnyriä öljyä vuosittain.

Fossilisista polttoaineista valmistetaan myös muoveja sekä polymeerejä,

jotka ovat olennaisia materiaaleja tietokoneissa, viihdelaitteissa ja vaatteissa.

Globaali talousjärjestelmä on riippuvainen loputtomasta kasvusta,

joka vaatii jatkuvasti enemmän halpaa energiaa.

Olemme niin riippuvaisia öljystä ja muista fossiilisista,

että pienikin häiriö saatavuudessa

voi aiheuttaa kauas-kantoisia vaikutuksia kaikilla elämänalueilla,

ENERGIA

Energia on kyky tehdä työtä.

Keskiverto Yhdysvaltalaisella on 150 orjan työpanosta vastaava määrä energiaa käytössään kellon ympäri.

Aineita, jotka tätä energiaa säilövät, kutsutaan polttoaineiksi.

Jotkin polttoaineet sisältävät enemmän energiaa kuin toiset.

Tätä kutsutaan energiatiheydeksi.

Näistä polttoaineista öljy on tärkein.

Ihmiskunta kuluttaa 30 miljardia tynnyriä vuodessa,

joka on noin yksi kuutiomaili öljyä (4,2 kuutiokilometriä),

joka sisältää yhtä paljon energiaa,

kuin 52 ydinvoimalan tuotanto

seuraavan 50 vuoden aikana.

Vaikka öljyllä tuotetaan vain 1,6% Yhdysvaltojen sähköstä,

se siirtää 96 % kaikesta liikenteestä.

Vuonna 2008 2/3 Yhdysvaltojen öljystä oli tuontitavaraa.

Suurimmat tuojat olivat Kanada,

Meksiko,

Saudi-Arabia,

Venezuela,

Nigeria, Irak ja Angola.

Muutama ominaisuus tekee öljystä ainutlaatuista:

Sillä on suuri energiatiheys.

Yhdessä öljytynnyrissä (159 l) on saman verran energiaa,

kuin melkein kolmen vuoden ihmistyössä.

Se on nestemäistä huoneenlämmössä,

helppoa kuljettaa

ja sopii polttoaineeksi pieniin moottoreihin.

Saadaksesi energiaa, pitää käyttää energiaa.

Tarkoitus on käyttää vähän energiaa löytääkseen ja tuottaakseen enemmän energiaa.

Tätä kutsutaan EROEI:ksi.

Saatu energia sijoitettuun energiaan verrattuna.

Tavanomainen öljy on hyvä esimerkki.

Helposti saatavilla oleva korkealaatuinen raaka-öljy pumpattiin ensin.

Öljyn tuottajat käyttivät yhden öljytynnyrin energian löytääkseen ja tuottaakseen 100 tynnyriä.

Joten öljyn EROEI oli 100:1.

Kun helppo öljy oli pumpattu,

etsinnät siirtyivät syviin vesiin,

tai kaukaisiin maihin,

johon kului jatkuvasti enemmän energiaa.

Usein nykyisin löydetty öljy on raskasta tai hapanta

ja siten kallista jalostaa.

Tänä päivänä öljyn EROEI on niinkin alhainen kuin 10.

Jos käytetään enemmän energiaa polttoaineen hankkimiseen, kuin mitä se sisältää,

se ei ole vaivan arvoista.

On mahdollista muuttaa yksi polttoaine toiseksi.

Joka kerta kun näin tehdään,

osa polttoaineen energiasta menetetään.

Otetaan esimerkiksi epätavanomainen öljy,

kuten öljyhiekka ja öljyliuske.

Öljyhiekkaa löytyy pääasiassa Kanadasta.

2/3 maailman öljyliuskeesta on Yhdysvalloissa.

Näistä molemmista voidaan syntetisoida raakaöljyä.

Tämä kuitenkin kuluttaa suuria määriä lämpöä ja makeaa vettä,

joka alentaa niiden EROEI:ta,

joka vaihtelee 5 ja 1½ välillä.

Öljyliuske on erityisen heikkolaatuinen polttoaine,

sillä sen energiatiheys on vain kolmannes

aamiaismurojen energiatiheydestä.

Kivi- ja ruskohiiltä on valtavia määriä

ja sillä tuotetaankin melkein puolet ihmiskunnan sähköstä.

Ihmiskunta käyttää melkein kaksi kuutiomailia kivihiiltä vuosittain (8,3 kuutiokilometriä).

Globaali kivihiilentuotanto voi kuitenkin saavuttaa huippunsa ennen vuotta 2040.

Väite, että Yhdysvalloilla on kivihiiltä vuosisatojen tarpeeseen on hämäävä,

sillä se ei ota huomioon kasvavaa kysyntää, eikä kivihiilen heikentyvää laatua.

Korkealaatuinen "antrasiitti" on jo lähes loppu

ja jäljellä on vain energiatiheydeltään huonompaa kivihiiltä.

Tuotantoon tulee ongelmia, kun lähellä maan pintaa olevat esiintymät on hyödynnetty

ja tuotanto joudutaan viemään syvemmälle ja vaikeammille alueille.

Monet käyttävät tuhoisia menetelmiä, kuten vuorten huippujen räjäyttämistä,

joka aiheuttaa mittavia ympäristötuhoja.

Maakaasua löytyy usein öljyn yhteydessä.

Pohjois-Amerikan tavanomaisen kaasun löydökset olivat huipussaan 1950-luvulla,

ja tuotantohuippu oli 1970-luvun alussa.

Jos siirrämme löydösten kaaviota 23 vuotta eteenpäin,

selviää Pohjois-Amerikan tavanomaisen maakaasun

mahdollinen tulevaisuus.

Viimeaikaiset läpimurrot ovat mahdollistaneet epätavanomaisen maakaasun tuotannon,

kuten liuskekaasun, joka voi loiventaa tulevien vuosien tuotannon laskua.

Epätavanomainen maakaasu on ristiriitaista,

sillä sen tuotanto vaatii korkeita hintoja ollakseen tuottavaa.

Epätavanomaisesta maakaasusta huolimatta

globaali maakaasun tuotantohuippu voi tulla ennen vuotta 2030.

Ydinvoimassa käytetyn uraanin varat ovat vielä mittavat.

Jos korvaisimme fossiilisten polttoaineiden tuottaman 10 terawattia ydinvoimalla,

tarvitsisimme 10 000 ydinvoimalaa.

Tällöin uraanin tunnetut varat kestäisivät vain 10-20 vuotta.

Plutoniumia käyttävien nopeiden hyötö-reaktoreiden testit

esimerkiksi Ranskassa ja Japanissa

ovat olleet kalliita epäonnistumisia.

Fuusio-voimallla on massiivisia teknisiä esteitä.

Sitten meillä on vielä uusiutuvat.

Tuulivoimalla on korkea EROEI, mutta se on epäluotettavaa.

Vesivoima on luotettavaa,

mutta sopivat kohteet kehittyneessä maailmassa on jo rakennettu.

Tavanomaiset geotermiset voimalat

käyttävät olemassaolevia kuumia kohtia lähellä maan pintaa.

Mutta ne ovat rajattuja näihin kohteisiin.

Kokeellisessa EGS-järjestelmässä

porataan kaksi 6 mailin syvyistä kaivoa.

Toiseen pumpataan vettä, joka lämpenee maaperän halkeamissa

ja nousee sitten ylös toisesta kaivosta tuottaen sähköä.

MIT:n tuoreen raportin mukaan

tällä teknologialla voitaisiin tuottaa 10% Yhdysvaltojen sähköstä vuoteen 2050 mennessä.

Aaltovoimaloita voidaan rakentaa vain rannikoille.

Aaltojen energiatiheys vaihtelee alueittain.

Aalloista saadun sähkön siirto maalle on haasteellista.

Tämän lisäksi suolavesi syövyttää turbiineja.

Biopolttoaineita kasvatetaan.

Puulla on matala energiatiheys ja se kasvaa hitaasti.

Ihmiskunta käyttää 3,7 kuutiomailia (noin 15,4 kuutiokilometriä) puuta vuosittain.

Biodieseliä ja etanolia tehdään kasveista,

joita kasvatetaan öljyä käyttävän tehomaatalouden toimesta.

Näistä polttoainesta saatava energiatuotto jää hyvin pieneksi.

Eräät poliitikot haluavat tehdä maissista etanolia.

Jos etanolilla tuotettaisiin kymmenys Yhdysvaltojen öljynkäytöstä vuonna 2020,

se vaatisi 3 % Yhdysvaltojen maa-alasta.

Kolmanneksen tuottamiseen menisi kolme kertaa nykyisen USA:n ruoantuotannon käyttämä ala.

Jos Yhdysvaltojen kaikki vuonna 2020 käyttämä öljy korvattaisiin maissietanolilla,

se vaatisi kaksi kertaa enemmän maata, kuin kaikkeen ruoantuotantoon nyt käytetty ala.

Vety pitää erottaa maakaasusta, hiilestä tai vedestä,

johon kuluu enemmän energiaa, kuin mitä vedystä saamme.

Tämä tekee vetytaloudesta epätodennäköisen.

Kaikki maailman aurinkosähköpaneelit tuottavat saman verran energiaa,

kuin kaksi hiilivoimalaa.

Yhden aurinkosähköpaneelin valmistamiseen

käytetään 1-4 kivihiilitonnia vastaava energiamäärä.

Aurinkosähköpaneeleilla pitäisi peittää 140 000 neliömailin ala, (362 598 neliökilometriä)

jotta saisimme vastattua ihmiskunnan kysyntään.

Vuonna 2007 aurinkosähköpaneeleita oli noin 4 neliömailia (10 neliökilometriä)

Keskittävän aurinkovoiman, tai aurinkolämpövoiman potentiaali on suuri,

joskin tällä hetkellä tuotantolaitoksia on toiminnassa vain kourallinen.

Ne ovat myös rajoitettu lämpimiin ilmastoihin

ja pitkillä matkoilla sähkön siirtohäviöt

ovat merkittäviä.

Kaikki öljyn vaihtoehdot ovat riippuvaisia öljykäyttöisestä koneistosta,

tai vaativat materiaaleja, kuten muoveja, joita tehdään öljystä.

Kun tutustut uusiin mullistaviin keksintöihin tai polttoaineisiin,

kysy:

Onko keksijällä toimivaa, kaupallista mallia keksinnöstään?

Mikä on sen energiatiheys?

Voiko sitä säilyttää tai kuljettaa helposti?

Onko se luotettavaa vai ajoittaista?

Voiko sen tuotantoa kasvattaa riittävän suureksi?

Onko siinä piilotettuja teknisiä haasteita?

Mikä on sen EROEI?

Mitkä ovat sen ympäristövaikutukset?

Muista, että suuret numerot voivat olla hämääviä.

Esimerkiksi miljardi tynnyriä öljyä

tyydyttää globaalin kysynnän vain 12 päiväksi.

Siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista olisi valtava haaste.

Vuonna 2007 kivihiilellä tuotettiin 48,5% USA:n sähköstä,

21,6% maakaasulla,

1,6% öljyllä,

19,4% ydinvoimalla

ja 5,8% tuotettiin vesivoimalla.

Muut uusiutuvat tuottivat vain 2,5%

Onko mahdollista vaihtaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuva järjestelämme

eri vaihtoehtojen palapelillä?

Tarvitaan valtavasti teknologista kehitystä,

sekä poliittista tahtoa ja yhteistyötä,

massiivisia investointeja,

kansainvälistä yhteistyötä,

45 biljoonan globaalin talousjärjestelmän perusteiden korjaamista

sisältäen kuljetuksen,

valmistavan teollisuuden

ja ruoantuotannon järjestelmät,

sekä osaavan virkamieskoneiston siirtymää hallitsemaan.

Mikäli saavutamme nämä kaikki tavoitteet,

niin voisiko nykyinen elämäntyylimme jatkua?

KASVU

Nämä bakteerit elävät pullossa.

Niiden määrä kaksinkertaistuu joka minuutti.

Klo 11 bakteereja on yksi.

Ja klo 12 pullo on täynnä.

Klo 11:59 pullo on siis puoliksi täynnä,

joten tilaa on enää yhdelle kaksinkertaistumiselle.

Bakteerit havaitsevat vaaran.

Ne etsivät lisää pulloja ja löytävätkin kolme.

Ne olettavat ongelmansa ratkenneen.

Klo 12 ensimmäinen pullo täyttyy.

Klo 12:01 toinenkin pullo täyttyy.

Klo 12:02 kaikki kolme pulloa ovat täynnä.

Tämä on kohtaamamme ongelma,

johtuen eksponentiaalisen kasvun aiheuttamasta kaksinkertaistumisesta.

Kun ihmiskunta alkoi käyttämään kivihiiltä ja öljyä polttoaineinaan,

se koki ennenkokemattoman kasvun.

Vähäinenkin suhteellinen kasvu johtaa suureen absoluuttiseen kasvuun ajan kuluessa.

Yhden prosentin kasvulla

talous kaksinkertaistuu noin 70 vuodessa.

Kahden prosentin kasvulla 35 vuodessa.

Kymmenen prosentin kasvulla

talous kaksinkertaistuu seitsemässä vuodessa.

Jos talous kasvaa nykyisellä 3 prosentin keskiarvolla,

se kaksinkertaistuu joka 23. vuosi.

Jokaisen kaksinkertaistumisen myötä energian ja luonnonvarojen käyttö

ylittää kaikkien aikaisempien kaksinkertaistumisten yhteenlasketun käytön.

Talousjärjestelmämme on rakennettu kasvun oletuksen varaan,

joka tarvitsee jatkuvasti enemmän energiaa käyttöönsä.

Pankit lainaavat rahaa, jota niillä ei ole,

käytännössä luomalla sen tyhjästä.

Lainaajat käyttävät lainaamansa rahan kasvattaakseen liiketoimintaansa

ja maksaakseen takaisin lainansa,

joka korkojen kanssa vaatii yhä lisää kasvua.

Tämän velkana muodostuneen rahan vuoksi suurin osa

maailmalla olevasta rahasta on itse asiassa velkaa, josta pitää maksaa korkoa.

Mikäli jatkuvasti ei tule suurempia lainaajien sukupolvia

jatkamaan kasvua

ja siten maksamaan pois vanhoja velkoja,

maailman talousjärjestelmä romahtaa.

Aivan kuten Ponzi-huijauksenkin,

myös talousjärjestelmän pitää joko kasvaa tai kuolla.

Osittain tämän velkaraha-järjestelmän vuoksi

talouden kasvun vaikutukset ovat olleet ilmiömäisiä:

Bruttokansantuotteissa,

koskien patoamisina,

makean veden käytössä,

lannoitteiden kulutuksessa,

kaupunkiväestön kasvussa,

paperin kulutuksessa,

moottoriajoneuvojen määrässä,

viestinnässä

ja turismissa.

Maailman väkiluku on kasvanut 7 miljardiin

ja sen oletetaan ylittävän 9 miljardia 2050 mennessä.

Jos maa olisi litteä ja loputon, tämä ei olisi ongelma.

Maapallo on kuitenkin pyöreä ja siinä on rajat,

joten lopulta tulemme löytämään myös kasvun rajat.

Talouden kasvu

on johtanut kasvaneisiin pitoisuuksiin ilmakehän typpioksiduulissa

ja metaanissa,

otsonikatoon,

tulvien yleistymiseen,

valtamerien ekosysteemien vahingoittumiseen,

esimerkiksi typpipäästöinä,

metsien ja sademetsien vähenemiseen,

luonnontilaisen maan vähenemiseen

ja lajien sukupuuttoihin.

Jos laitamme yhden riisinjyvän

shakkilaudan ensimmäiselle ruudulle

ja kaksi toiselle ruudulle,

neljä kolmannelle ruudulle,

kahdeksan jyvää neljännelle ruudulle

ja jatkamme näin

kaksinkertaistaen jyvien määrän joka ruudussa

edelliseen ruutuun nähden,

niin viimeiseen ruutuun päästessämme

tarvitsemme tähtitieteellisen määrän jyviä:

9 kvintiljoonaa,

223 kvadriljoonaa

372 biljoonaa,

36 miljardia

854 miljoonaa

776 tuhatta jyvää.

Enemmän jyviä kuin mitä ihmiset

ovat kasvattanut viimeisen 10 000 vuoden aikana.

Moderni talous,

kuten shakkilaudan jyvät,

kaksinkertaistuu muutaman vuosikymmenen välein.

Millä shakkilaudan ruuduista olemme nyt?

Energian lisäksi

sivilisaatiomme tarvitsee lukuisia muita olennaisia luonnonvaroja:

makeaa vettä,

ruokamultaa,

ruokaa,

metsiä

ja monenlaisia mineraaleja sekä metalleja.

Kasvu rajoittuu siihen

olennaiseen luonnonvaraan, jota on vähiten.

Tynnyri on valmistettu tynnyripuista,

ja samoin kun veden täyttäessä tynnyriä

kasvukaan ei voi ylittää lyhyintä tynnyripuuta,

eli niukinta olennaista luonnonvaraa.

Ihmiset käyttävät tällä hetkellä

40% maapallon fotosynteesistä.

Vaikka voisimme kenties käyttää siitä 80%,

niin tulemme tuskin koskaan käyttämään 160%.

RUOKA

Globaali ruoan tuotanto

nojaa vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa

kaikki maatalous oli luonnonmukaista.

Fossiilisiin pohjaavien lannoitteiden ja torjunta-aineiden keksimisen myötä

ruoan tuotanto kasvoi valtavasti,

joka puolestaan mahdollisti väestön kasvun.

Keinotekoisten lannoitteiden avulla

on ruokittu paljon suurempi ihmisjoukko,

kuin luonnonmukaisilla menetelmillä olisi voitu ruokkia.

Fossiilisia polttoaineita käytetään maatalouskoneissa,

kuljetuksissa,

kylmäketjuissa,

pakkausmuoveissa

ja ruoan valmistuksessa.

Moderni tehomaatalous käyttää maaperää muuttaakseen fossiilisia ruoaksi,

ja ruokaa ihmisiksi.

Noin 7 kaloria fossiilista energiaa käytetään

tuottamaan yksi kalori ruokaa.

Yhdysvalloissa ruoka matkaa noin 1 500 mailia (2 400km) maatilalta asiakkaalle.

Fossiilisten polttoaineiden hupenemisen lisäksi

on muutama muukin nykyistä ruoan tuotantoa uhkaava seikka:

Halpa energia,

kehittynyt teknologia

ja erilaiset tuet ovat mahdollistaneet valtavat kalansaaliit.

Globaalit kalansaaliit olivat huipussaan 1980-luvun lopulla,

joka pakotti kalastajat siirtymään syvemmille vesille.

Fossiilipohjaisten lannoitteiden aiheuttamat typpipäästöt

myrkyttävät jokia ja meriä, luoden kuolleita vyöhykkeitä.

Jos jatkamme tätä rataa,

kaikki kalapopulaatiot voivat romahtaa

2048 mennessä.

Kaupunkien ja teollisuuden aiheuttamat happosateet liuottavat maaperän ravinteita,

kuten kaliumia,

kalsiumia

ja magnesiumia.

Toinen uhka on veden puute.

Monet maatilat käyttävät kasteluun pohjavesiesiintymiä,

joiden täyttyminen vie tuhansia vuosia,

mutta jotka voidaan tyhjentää muutamassa vuosikymmenessä,

kuten öljykentät.

Pohjois-Amerikan valtava Ogallalan pohjavesialue on madaltunut niin paljon,

että monet viljelijät ovat luopuneet kastelusta, vaikka tuotto kärsiikin.

Lisäksi kastelu ja lannoitteet voivat lisätä

maaperän suolapitoisuutta.

Tämä on merkittävä syy aavikoitumiseen.

Eräs uhka on myös ruokamultakerroksen oheneminen.

200 vuotta sitten

Amerikan preerioilla oli 6 jalkaa (n. 1,8 m) ruokamultaa.

Tänä päivänä maanmuokkauksen ja huonojen maanviljely-käytäntöjen vuoksi

noin puolet siitä on hävinnyt.

Kastelu lisää kararuostesienen, kuten UG-99 kasvua,

joka voi pahimmillaan tuhota 80 % maailman viljasadosta.

Norman Borlaugin mukaan,

joka oli ns. Vihreän Vallankumouksen isä,

kararuosteella on "valtava potentiaali yhteiskunnan ja ihmisten tuhoamiseen".

Biopolttoaineiden käytön myötä vähemmän maata

jää ruoan tuotantoon.

Alueella on rajallinen kantokyky.

Tämä on se määrä eläimiä tai ihmisiä,

jotka voivat asuttaa aluetta pysyvästi.

Jos jokin laji ylittää alueen kantokyvyn,

sen populaatio vähenee takaisin luonnollisiin rajoihinsa.

Ihmiskunta on välttänyt tämän populaation vähenemisen

ottamalla uusia alueita ruoan tuotantoon,

tai lisäämällä niiden tuottavuutta,

joka on ollut mahdollista paljolti öljyn ansiosta.

Kasvun jatkumiseen tarvitaan

enemmän luonnonvaroja, kuin mitä maapallo kykenee antamaan,

eikä uusia planeettoja ole saatavilla.

Näiden haasteiden edessä

globaalin ruoan tuotannon tulisi kaksinkertaistua 2050 mennessä,

jotta kasvava väestö saataisiin ruokittua.

Miljardi ihmistä on jo nyt aliravittuina tai kärsii nälänhätää.

Joten 9 miljardin ihmisen ruokkiminen tulevina vuosina tulee olemaan haasteellista,

kun samalla globaali öljyn ja maakaasun tuotanto vähenee.

ONNELLINEN LOPPU

Maailmantalous kasvaa eksponentiaalisesti

noin 3 % vuodessa

ja kuluttaa kasvavia määriä uusiutumattomia polttoaineita,

mineraaleja ja metalleja,

kuin myös uusiutuvia luonnonvaroja,

kuten makeaa vettä, metsiä, ruokamultaa ja kalaa

nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua.

Vaikka kasvuprosentti olisi vain yhden,

talous kaksinkertaistuisi 70 vuoden välein.

Ongelmaa voimistaa myös muutama muu tekijä:

Globalisaation kehitys sallii yhden mantereen asukkaiden

ostaa toisella mantereella valmistettuja hyödykkeitä ja ruokaa.

Tavaran toimitusketjut ovat pitkiä,

joka kiristää öljyn rajallista saatavuutta.

Olemme nykyään riippuvaisia perustarpeissamme kaukaisista maista.

Nykyaikaiset kaupungit ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista.

Useimmat pankkijärjestelmät ovat riippuvaisia velasta,

joka pakottaa ihmiset lainojen ja takaisinmaksun noidankehään,

joka luo kasvua.

Mitä voimme tehdä näiden ongelmien edessä?

Monet uskovat tämän kriisin olevan estettävissä

energiansäästön,

teknologian,

järkevän kasvun,

kierrätyksen,

sähkö- ja hybridiautojen,

öljynkorvikkeiden,

tai äänestämisen avulla.

Energiansäästö säästää rahojasi,

mutta se ei yksin pelasta planeettaamme.

Jos jotkut vähentävät öljyn käyttöä,

vähentynyt kysyntä tuo hinnat alas,

jolloin muut voivat ostaa sitä halvemmalla.

Samantapaisesti

tehokkaampi ja energiapihimpi moottori

kasvattaa paradoksaalisesti energian käyttöä.

1900-luvulla

Englantilainen ekonomisti William Stanley Jevons

huomasi että paremmat höyrykoneet tekivät hiilestä

kustannustehokkaamman polttoaineen,

joka johti höyrykoneiden käytön lisäämiseen,

joka lisäsi hiilen kokonaiskulutusta.

Täten tehokkuuden parantamisella saatu energian tai resurssin säästö

menetetään lopulta lisääntyneen kulutuksen vuoksi.

Monet uskovat tiedemiesten

ratkaisevan nämä ongelmat uuden teknologian avulla.

Kuitenkaan teknologia ei ole energiaa.

Teknologialla voidaan kanavoida energia työksi,

mutta se ei voi korvata sitä.

Se myös kuluttaa resursseja.

Esimerkiksi;

tietokoneiden valmistuksessa kuluu noin kymmenesosa

energiaa auton valmistukseen verrattuna.

Kehittyneemmät teknologiat

voivat tehdä tilanteen pahemmaksi,

sillä usein tarvitaan harvinaisia mineraaleja,

jotka myöskin lähestyvät tuotannon rajojaan.

Esimerkiksi

97% harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa,

pääosin yhdestä kaivoksesta Mongoliassa.

Näitä mineraaleja käytetään katalyyttimuuntajissa,

lentokoneiden moottoreissa,

tehokkaissa magneeteissa ja kiintolevyissä,

hybridiautojen akuissa,

laasereissa,

kannettavissa röntgenlaitteissa,

ydinrektoreiden suojauksessa,

CD-levyissä,

hybridiajoneuvojen moottoreissa,

energiansäästölampuissa,

kuituoptiikassa

ja litteissä näytöissä.

Kiina on alkanut harkitsemaan näiden mineraalien viennin rajoittamista

kysynnän kasvaessa.

Niinsanottu kestävä kasvu tai järkevä kasvu ei auta,

sillä siinäkin käytetään uusiutumattomia metalleja ja mineraaleja

aina vain kasvavassa määrin

sisältäen harvinaiset maametallit.

Kierrätys ei ratkaise ongelmaa,

sillä se vaatii energiaa,

eikä prosessi ole 100% tehokas.

Vain murto-osa kierrätettävästä materiaalista voidaan kierrättää;

iso osa menetetään ikuisiksi ajoiksi jätteenä.

Sähköautot kulkevat sähköllä.

Koska suurin osa sähköstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla,

ei tämäkään ole ratkaisu.

Lisäksi kaikkien autojen valmistuksessa käytetään öljyä.

Pelkästään jokainen rengas vie 7 gallonaa (26l) raakaöljyä.

Vuonna 2010 maailmassa oli noin 800 miljoonaa autoa.

Nykyisellä kasvunopeudella

autojen määrä kasvaa 2 miljardiin vuoteen 2025 mennessä.

On epätodennäköistä, että planeettamme voisi pitkään ylläpitää näin montaa ajoneuvoa

riippumatta niiden voimanlähteestä.

Monet ekonomistit uskovat,

että vapaat markkinat korvaavat yhden energianlähteen toisella,

teknologisten innovaatioiden kautta.

Kuitenkin öljyn korvikkeillakin

on omat tuotannon rajansa.

Korvaamisessa usein unohdetaan siirtymän valmisteluun kuluva aika.

Yhdysvaltojen energiaviraston (DOE) Hirsch-raportissa

ennustetaan, että tarvitaan vähintään kahden vuosikymmenen valmistelut

Öljyhuipun seurauksia varten.

Ongelmat energiantoimituksissa,

luonnonvarojen vähenemisessä,

ruokamullan vähentymisessä

ja saastumisessa ovat kaikki isomman ongelman oireita:

Kasvu.

Niin kauan kuin rahajärjestelmämme vaatii loputonta kasvua,

uudistus tuskin menestyy.

Miltä sitten tulevaisuus näyttää?

Optimistit uskovat kasvun jatkuvan loputtomiin

rajattomasti.

Pessimistien mukaan suuntaamme kohta uutta kivikautta

tai sukupuuttoa.

Totuus lienee näiden ääripäiden välissä.

Voi olla mahdollista, että yhteiskunta palaisi yksinkertaisempaan muotoon,

jossa energiankulutus on paljon pienempi.

Tämä tarkoittaisi useimmille kovempaa elämää.

Enemmän fyysistä työtä,

enemmän maataloustöitä

ja paikallista hyödykkeiden, ruoan ja palveluiden tuottamista.

Mitä ihminen voi tehdä valmistautuakseen mahdolliseen tulevaisuuteen?

Valmistaudu ruoan ja tarvikkeiden tarjonnan vähentymiseen kaukomaista.

Aloita käveleminen tai pyöräly.

Totuttaudu käyttämään vähemmän sähköä.

Vältä velkaantumista.

Yritä välttää pankkeja.

Mammuttimarketeissa asioinnin sijaan

tue paikallisia yrityksiä.

Osta paikallista ruokaa toreilta.

Pihanurmikon sijaan harkitse ruoan kasvattamiseta puutarhassasi.

Opettele säilöntämenetelmiä.

Harkitse paikallisvaluuttojen käyttöä

- ehkä isompi talous lopettaa toimintansa -

ja kehitä omavaraisuuttasi.

Nämä teot eivät estä Romahdusta,

mutta ne voivat parantaa mahdollisuuksiasi energianiukassa tulevaisuudessa,

jossa meidän tulee olla itsenäisempiä,

kuten esi-isämme olivat aikoinaan.

joka kolmas vuosi,

Incubate Pictures esittää

Yhteistyössä Post Carbon Instituten kanssa