The Last Star in the Universe – Red Dwarfs Explained

Jonakin päivänä, viimeinen tähti kuolee ja
universumi pimenee iäisyydeksi.

Se varmaan tulee olemaan punainen kääpiö,
joka on erittäin pieni tähti,

mutta joka on parhaita keinoja
löytää Maan ulkopuolista elämää,

ja luultavasti on ihmisten viimeinen koti, ennen
kuin universumi muuttuu asumiskelvottomaksi.

Mitä tiedämme niistä ja miksi
ne ovat viimeinen toivomme?

Vähintään 70% universumin tähdistä
on punaisia kääpiöitä.

Ne ovat kaikkein pienimpiä tähtiä, jotka ovat
kooltaan vain 7-50% Aurinkomme massasta.

Se ei ole paljoa Jupiteria suurempi,
mutta silti valtavia kuitenkin.

Ne ovat myös todella himmeitä.

Niitä on mahdotonta
nähdä paljaalla silmällä.

Et ole koskaan nähnyt
yhtäkään yötaivaalla.

Jopa kaikella teknologiallamme,

voimme havaita vain lähistöllä
olevia punaisia kääpiöitä.

Arviolta 20 tähteä 30 tähdestä Maan
lähellä ovat punaisia kääpiöitä.

Kuten kaikki tähdet, punaiset kääpiöt
tuottavat heliumia vedystä fuusioreaktiossa,

mutta suurissa tähdissä fuusioitunut
helium kerääntyy niiden ytimiin,

kun taas punaisissa kääpiöissä
konvektiovirtaukset sekoittavat heliumia ja vetyä,

jolloin ne käyttävät niiden vetyä erittäin
hitaasti, ennen kuin ne sammuvat.

Punaiset kääpiöt palavat niin hitaasti,

että niiden tavallinen elinikä vaihtelee yhden
ja kymmenen biljoonan vuoden välillä.

Vertailuksi, Aurinko selviää vielä
toiset viisi miljardia vuotta.

Koska universumi on vain 13,75
miljardia vuotta vanha,

yksikään punainen kääpiö ei ole
saavuttanut myöhäisempiä elinvaiheita.

Jokainen biljoonista punaisista
kääpiöistä on yhä vielä vauva.

Vauvoista puheen ollen,
pienin tähti koko universumissa

on myös punainen kääpiö, koska ne ovat
vain juuri ja juuri tähtiä ollenkaan.

Vain hiukan vähemmän vetyä ja niistä
tulee pelkkiä ruskeita kääpiöitä,

epäonnistuneita tähtiä, jotka eivät pysty
ylläpitämään fuusioreaktiota pitkään.

Entäs sitten avaruusoliot tai
uusi koti ihmiskunnalle?

Koska Aurinkomme kuolee jonakin päivänä,
meidän täytyy lopulta etsiä uusi koti

ja siellä missä on asuttavia planeettoja,
voi olla myös ulkopuolista elämää.

Avaruusteleskooppi Kepler sai selville, että
ainakin puolella kaikista punaisista kääpiöistä

on kiviplaneettoja, jotka ovat kooltaan
puolesta neljään kertaa Maan massaisia.

Monet niistä ovat elinkelpoisella alueella,
jossa vettä voi esiintyä nestemäisenä,

mutta koska punaiset kääpiöt palavat
suhteellisen pienillä lämpötiloilla,

planeetan tulisi olla todella lähellä,
jotta se voisi olla asuinkelpoinen.

Luultavasti yhtä lähellä tai lähempänä
kuin Merkurius on Aurinkoamme,

mikä tuottaa kaikenlaisia ongelmia.

Esimerkiksi, planeetta näin lähellä tähteä
olisi luultavasti vuorovesilukkiutunut,

eli sama puoli osoittaa aina tähteä päin.

Kyseinen puoli olisi erittäin kuuma,
kun taas varjopuoli olisi jäässä,

jolloin elämän olisi vaikeaa kehittyä.

Toisaalta, jos planeetalla on tarpeeksi suuri
meri, se voisi jakaa tähden energiaa

ja luoda jonkinlaista tasapainoa.

Punaisen kääpiön gravitaatiovoimat
voisivat puristaa planeettaa

ja kuumentaa sitä niin, että se menettäisi
kaiken vetensä ajan myötä.

Tällaiset planeetat voisivat päätyä samanlaisiksi
kuin Venus, polttaviksi pätseiksi.

Toinen ongelma on, että monien punaisten
kääpiöiden energian tuotto vaihtelee.

Niissä voi olla auringonpilkkuja, jotka vähentävät
valon määrää jopa 40% kuukausien ajaksi,

joka saisi planeetan meret
jäätymään kauttaaltaan.

Muulloin, ne voivat lähettää
voimakkaita soihtuja,

jotka ovat erittäin voimakkaita
energian purkauksia.

Tällaiset punaiset kääpiöt pystyvät
tuplaamaan kirkkautensa minuuteissa,

mikä voisi hävittää suuria osia planeetan
ilmakehästä ja polttaa sen,

tehden siitä steriilin.

Toisaalta, niiden äärimmäisen pitkä
elinaika on suuri etu.

Vain kohtalaisekin aktiivinen
punainen kääpiö

voisi olla uskomaton paikka
asutulle planeetalle.

Elämä Maassa on ollut olemassa
noin neljä miljardia vuotta

ja meillä on noin miljardi vuotta jäljellä,
kunnes Auringosta tulee niin kuuma,

että kehittynyt elämä maapallolla
tulee mahdottomaksi.

Me joko kuolemme tai lähdemme
Maasta ja etsimme uuden kodin.

Me voisimme rakentaa sivilisaation,
mahdollisesti biljooniksi vuosiksi

sopivan punaisen kääpiön kiertoradalle.

Noin 5% Linnunradan punaisista kääpiöistä pystyy ylläpitämään
asuttavia, suunnilleen Maan kokoisia planeettoja.

Se tarkoittaa yli neljää miljardia
tähteä yhteensä,

mutta elämä ei välttämättä
tarvitse Maan kaltaista planeettaa.

Elämälle sopivia punaisten kääpiöiden kiertolaisia
ovat vaikka kaasujättiläisten kuut,

joita kutsutaan myös supermaapalloiksi,
eli erittäin suuriksi kiviplaneetoiksi.

Kaiken kaikkiaan on olemassa arviolta
60 miljardia asumiskelpoista planeettaa

punaisten kääpiöiden kiertoradoilla
pelkästään Linnunradassa.

Joten punaiset kääpiöt saattavat olla erittäin
tärkeitä selviytymiseemme tulevaisuudessa,

mutta kaiken täytyy kuolla joskus,
jopa punaisten kääpiöiden.

Biljoonien vuosien jälkeen, viimeisen punaisen
kääpiön elämä on juuri loppumassa,

eikä se tule olemaan kovin
vaikuttava näytös.

Kun sen vety loppuu, se kutistuu, muuttuen
siniseksi kääpiöksi, palaen kokonaan loppuun.

Kun kaikki vety on käytetty,
se muuttuu valkoiseksi kääpiöksi,

joka on suunnilleen Maan kokoinen
hyvin tiheä kappale,

joka koostuu hajonneista kaasuista,
suurimmaksi osaksi helium-4 -ytimistä.

Energianlähteen kadottua, valkoinen
kääpiö jäähtyy erittäin hitaasti

biljoonien vuosien aikana, kunnes se saavuttaa
viimeisen muotonsa: kylmä, musta kääpiö.

Valkoiset ja mustat kääpiöt ovat niin kiehtovia,
että ne ansaitsevat oman videonsa.

On kuitenkin vielä paljon aikaa kunnes
viimeistet tähdet universumissa katoavat.

Se antaa jonkinlaista lohtua, että jos ihmiskunta
onnistuu pääsemään avaruuteen,

meillä on runsaasti aikaa, ennen kuin
universumi sammuttaa valot.

Videomme on tehty sinun tukesi avulla Patreon.com:ssa.

Jos haluat auttaa meitä tekemään niitä
lisää, me arvostamme tukeasi.