Michelle Obaman vetoomus koulutuksen puolesta

Michelle Obama puhuu lontoolaisella tyttökoululla ja vetoaa tunteikkaassa ja henkilökohtaisessa puheessaan oppilaisiin, jotta nämä ottaisivat koulunkäynnin vakavasti. Hänen mukaansa tämä uusi, loistava sukupolvi tulee tekemään maailmasta sellaisen kuin sen pitäisi olla.

Tämä on ensimmäinen matkani.

Ensimmäinen ulkomaanmatkani Yhdysvaltain ensimmäisenä naisena.

Voitteko uskoa sitä?

(Aplodeja)

Ja vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen vierailuni Iso-Britanniassa,

täytyy sanoa, että olen iloinen, että tämä on ensimmäinen virallinen vierailuni.

Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välinen erityinen suhde

ei perustu ainoastaan hallitustemme väliseen suhteeseen

vaan myös yhteiseen kieleemme ja arvoihimme.

Se muistuu mieleeni kun katselen teitä täällä tänään.

Vierailuni aikana minulla on ollut erityinen kunnia

saada tavata joitakin Britannian hienoimmista naisista.

Nämä naiset raivaavat tietä teille kaikille.

Ja minulle on kunnia tavata teidät,

Ison-Britannian ja tämän maailman tulevat johtajat.

Ja vaikka elämäntilanteemme vaikuttavatkin kovin erilaisilta,

minun seistessäni täällä Yhdysvaltain presidentin puolisona,

ja teidän ollessanne vain koululaisia,

haluan teidän tietävän, että meillä on silti paljon yhteistä.

Sillä mikään elämäni alkuvaiheilla

ei ennustanut, että seisoisin tänään täällä

Yhdysvaltain ensimmäisenä tummaihoisena

ensimmäisenä naisena.

Mikään elämäntarinassani ei viitannut siihen, että päätyisin tänne.

Minua ei kasvatettu varakkuuden tai rikkauksien keskellä,

eikä minulla ollut mainittavaa yhteiskunnallista asemaa.

Kasvoin Chicagon eteläpuolella.

Se on todellista Chicagoa.

Minä olin työväenluokkaisen yhteisön tuote.

Isäni oli koko ikänsä kaupunkityöläinen

ja äitini oli kotiäiti,

joka pysyi kotona huolehtimassa minusta ja isoveljestäni.

Kumpikaan vanhemmistani ei käynyt yliopistoa.

Isälläni todettiin MS-tauti hänen ollessaan

elämänsä kukoistusvaiheessa.

Mutta silloinkin, kun isäni oli vaikea kävellä

ja pukeutua aamulla,

-- näin hänen kärsivän yhä enemmän --

hän ei koskaan valittanut ongelmistaan.

Hän oli kiitollinen siitä, mitä hänellä oli.

Hän vain heräsi hieman aiemmin kuin tavallisesti ja teki kovemmin töitä.

Minut ja veljeni kasvatettiin kaikella sillä, mitä ihminen tarvitsee:

rakkaudella, vahvoilla arvoilla

ja uskolla, että hankkimalla hyvän koulutuksen

ja tekemällä ahkerasti töitä

maailmassa ei olisi mitään, mitä emme pystyisi tekemään.

Minä olen esimerkki siitä, mikä on mahdollista,

kun tytöt saavat elämänsä varhaisesta vaiheesta lähtien

rakkautta ja hoivaa läheisiltään.

Minulla oli elämässäni upeita naisia.

Isoäitejä, opettajia, tätejä, serkkuja ja naapureita,

jotka opettivat minulle lujuutta ja arvokkuutta.

Ja äitini, elämäni tärkein roolimalli,

joka asuu kanssamme Valkoisessa talossa

ja auttaa hoitamaan kahta pientä tytärtämme,

Maliaa ja Sashaa.

Hän on aktiivisesti läsnä heidän elämässään, kuten minunkin,

ja juurruttaa heihin

niitä samoja arvoja, joita hän opetti minulle ja veljelleni.

Sellaisia arvoja kuin myötätunto, oikeudenmukaisuus,

varmuus ja sinnikkyys.

Kaikki se käärittynä ehdottomaan rakkauteen,

jota vain isoäiti voi antaa.

Olin onnekas, sillä minulla oli myös vahvoja miespuolisia roolimalleja

ympärilläni hellimässä ja rohkaisemassa minua.

Sellaisia kuten isäni, veljeni, setäni ja isoisäni.

Elämäni miehet opettivat minulle myös paljon tärkeitä asioita.

He opettivat minulle miltä miehen ja naisen välisen,

kunnioittavan parisuhteen pitäisi näyttää.

He opettivat minulle miltä vahva avioliitto näyttää.

Että se perustuu luottamukseen ja sitoutumiseen

ja toinen toisensa ainutlaatuisen lahjakkuuden ihailuun.

He opettivat minulle mitä isänä oleminen

ja perheen kasvattaminen

tarkoittavat.

Ja ettei pidä vain satsata omaan perheeseensä

vaan auttaa myös koko laajempaa yhteisöä

lastenkasvatuksessa.

Näitä samoja ominaisuuksia

edellytin omalta aviomieheltäni,

Barack Obamalta.

Kun tapasimme ensimmäistä kertaa,

muistan hänen vieneen minut treffeille.

Hänen treffinsä olivat sellaiset, että menimme yhteisötapaamiseen.

(Naurua)

Tiedän -- tosi romanttista!

(Naurua)

Mutta kun tapasimme, Barack oli yhteisöorganisoija.

Hänen työnsä oli auttaa ihmisiä löytämään töitä

ja auttaa hankkimaan voimavaroja kaupunginosiin, joissa oli ongelmia.

Kun hän puhui asukasyhdistyksessä,

hän puhui kahdesta käsitteestä:

Hän puhui "maailmasta sellaisena kuin se on" ja "maailmasta sellaisena kuin sen pitäisi olla".

Minä puhuin tästä koko hänen presidenttikampanjansa ajan.

Hän sanoi, että aivan liian usein

me hyväksymme noiden kahden käsitteen välillä vallitsevan etäisyyden.

Ja joskus tyydymme maailmaan sellaisena kuin se on,

vaikka se ei vastaisikaan arvojamme ja päämääriämme.

Mutta tuona päivänä Barack muistutti meitä,

kaikkia siinä huoneessa olleita,

siitä, miltä meidän maailmamme pitäisi näyttää.

Me tiedämme, miltä reiluus, oikeus ja mahdollisuus näyttävät.

Me kaikki tiedämme.

Hän yllytti kaikkia tapaamisessa olleita

yhteisön jäseniä

omistautumaan niiden kahden käsitteen

välisen eron umpeenkuromiselle

ja tekemään yhteistyötä, jotta maailma, sellaisena kuin se on,

ja maailma, sellaisena kuin sen pitäisi olla, olisivat sama asia.

Ajattelen sitä tänään täällä, koska

te muistutatte ja vakuutatte minua siitä, että te kaikki tässä koulussa

olette tärkeitä tekijöitä sen eron umpeenkuromisessa.

Te olette niitä naisia, jotka tekevät maailmasta sellaisen kuin sen pitäisi olla.

Te kirjoitatte historian seuraavan kappaleen.

Ette vain itsellenne, vaan koko sukupolvellenne

ja tuleville sukupolville.

Ja siksi hyvän koulutuksen hankkiminen

on todella tärkeää.

Siksi tämä kaikki, mitä käytte juuri läpi --

alamäet ja ylämäet, opettajat, joita rakastatte ja opettajat, joista ette pidä --

on erittäin tärkeää.

Sillä yhteisöt, maat ja lopulta koko maailma

ovat vain niin vahvoja kuin niiden naisten terveys.

Se on tärkeätä muistaa.

Siihen terveyteen sisältyy korkea koulutus.

Ongelmaisen ja terveen perheen ero on

usein siinä, kuuluuko ydinperheeseen

vahva nainen tai vahvoja naisia.

Rikkinäisen yhteisön ja hyvinvoivan yhteisön ero

on usein siinä, vallitseeko yhteisön miesten ja naisten välillä terve kunnioitus

ja arvostus toinen toistensa yhteiskunnallista panosta kohtaan.

Kuihtuvan ja kukoistavan kansan

ero on sen tiedostamisessa, että

kaikki, niin pojat kuin tytötkin, ansaitsevat tasapuolisen

mahdollisuuden koulutukseen.

Tämä koulu, joka on nimetty Britannian ensimmäisen naislääkärin mukaan,

ja sitä ympäröivät rakennukset, jotka on nimetty meksikolaisen taiteilijan, Frida Kahlon,

Mary Seacolen,

jamaikalaisen sairaanhoitajan, joka tunnetaan myös "mustana Florence Nightingalena"

sekä englantilaisen kirjailijan Emily Bronten mukaan,

kaikki kunnioittavat naisia, jotka taistelivat seksismiä, rasismia ja tietämättömyyttä vastaan

ja seurasivat kutsumustaan ruokkiakseen sielujaan.

Nämä naiset eivät antaneet minkään vastoinkäymisen estää itseään.

Kuten tuossa kyltissä tuolla lukee, "ilman rajoituksia".

Heille ainoa tapa elää

oli seurata unelmiaan.

Ja niin tehdessään nämä naiset

siirsivät monia esteitä

ja avasivat monia ovia

niille miljoonille naislääkäreille ja -sairaanhoitajille,

naistaiteilijoille ja -kirjailijoille,

jotka ovat seuranneet heidän jalanjäljissään.

Hankkimalla hyvän koulutuksen

te voitte ohjata omaa kohtaloanne.

Muistakaa se.

Jos haluatte tietää syyn, miksi seison täällä,

niin se on koulutus.

En koskaan lintsannut koulusta. Anteeksi, en tiedä lintsaako kukaan täällä.

Minä en koskaan lintsannut.

Rakastin kymppien saamista.

Rakastin älykkyyttä.

Rakastin ajoissa olemista ja työni loppuunsaattamista.

Minusta älykkyys oli siistimpää kuin mikään muu maailmassa.

Ja näiden samojen arvojen avulla tekin

voitte ohjata omaa kohtaloanne.

Tekin voitte raivata tietä.

Tekin voitte toteuttaa unelmanne

ja sen jälkeen velvollisuutenne on

palata auttamaan jotakuta kaltaistanne tekemään samoin.

Historia todistaa, että ei ole väliä

asutko kaupungin vuokra-asunnossa

vai kartanossa.

Menestyksesi määräytyy

oman luonteenlujuutesi,

itsevarmuutesi ja henkilökohtaisen ahkeruutesi mukaan.

Se on totta. Sellainen on todellisuus tässä maailmassa, jossa elämme.

Teillä on valta vaikuttaa omaan kohtaloonne.

Se ei ole helppoa, sen voin sanoa.

Mutta teillä on kaikki mitä tarvitsette.

Teillä on jo kaikki,

mitä tarvitsette menestyäksenne.

Mieheni on töissä suuressa toimistossa.

Sitä kutsutaan Oval Officeksi, soikeaksi toimistoksi.

Valkoisessa talossa on työpöytä, jonka ääressä hän istuu.

Sitä kutsutaan Päättäväisyyden pöydäksi.

Se on rakennettu samasta puusta kuin Hänen majesteettinsa laiva, Resolute (Päättäväisyys),

ja sen on lahjoittanut kuningatar Victoria.

Se on kansakuntiemme välisen ystävyyden kestävä symboli.

Ja sen nimi, Päättäväisyys,

muistuttaa meitä siitä luonteenlujuudesta, jota vaaditaan

ei vain maan johtamiseen

vaan myös merkityksellisen elämän elämiseen.

Minä toivon, että te unelmianne seuratessanne

kulkisitte eteenpäin ilman rajoja

ja käyttäisitte lahjojanne -- koska niitä teiltä löytyy paljon. Olemme nähneet sen.

Teillä on ne, jotta

voitte käyttää niitä ja luoda maailman, joka on sellainen kuin pitäisi.

Luotamme teihin.

Luotamme jokaiseen teistä,

jotta tekisitte kaikkein parhaanne.

Sillä maailma on suuri

ja täynnä haasteita.

Ja me tarvitsemme vahvoja, älykkäitä, itsevarmoja nuoria naisia,

jotka nousevat ja ottavat ohjat käsiinsä.

Tiedämme, että pystytte siihen. Rakastamme teitä. Kiitos paljon.

(Suosionosoituksia)