Neil Gaiman Addresses the University of the Arts Class of 2012

Kiitos.

[naurua]

En koskaan odottanut löytäväni itseäni jakamasta neuvoja

ihmisille, jotka valmistuvat korkeamman koulutuksen laitoksesta.

Itse en koskaan valmistunut kyseisestä koulusta.

En koskaan edes aloittanut yhdessäkään.

Pakenin koulusta niin pian kuin vain pystyin,

kun ajatus vielä neljästä vuodesta pakollista oppimista,

ennen kuin voisin tulla kirjailijaksi joka halusin olla, vaikutti tukahduttavalta.

Menin ulos maailmaan, kirjoitin,

ja tulin paremmaksi kirjailijaksi mitä enemmän kirjoitin.

Ja kirjoitin hieman lisää,

eikä kukaan koskaan tuntunut välittävän,

että keksin kaiken mennessäni.

He vain lukivat mitä kirjoitin ja maksoivat minulle siitä,

tai sitten eivät.

[naurua]

Ja usein he työllistivät minut

kirjoittamaan heille jotain muuta, mikä on jättänyt minuun

terveen kunnioituksen ja kiintymyksen korkeampaa koulutusta kohtaan,

josta ne ystäväni ja perheenjäseneni jotka kävivät yliopistoa

ovat parantuneet aikoja sitten.

Takaisin katsottuna tämä on ollut merkittävä reissu.

En ole varma voinko kutsua sitä uraksi,

sillä ura viittaa siihen että minulla olisi ollut jonkinlainen urasuunnitelma,

eikä minulla koskaan ollut.

Lähin asia oli lista jonka tein ollessani noin 15-vuotias,

joka sisälsi kaiken minkä halusin tehdä.

Halusin kirjoittaa aikuisten novellin,

lastenkirjan,

sarjakuvan, elokuvan,

äänittää äänikirjan,

kirjoittaa Dr. Who jakson, ja niin edelleen.

Ei minulla uraa ollut,

tein vain seuraavan asian listalta.

Joten ajattelin kertoa teille kaiken minkä olisin itse toivonut tietäväni aloittaessani,

ja muutamia asioita jotka näin jälkeenpäin mietittynä

taisinkin tietää.

Ja annan teille myös parhaan neuvon jonka itse olen koskaan saanut

ja onnistunut täysin olla noudattamatta.

Ensiksikin,

kun aloitatte uran taiteidenalalla,

teillä ei ole aavistustakaan siitä mitä olette tekemässä.

Tämä on hyvä.

Ihmiset jotka tietävät mitä ovat tekemässä tietävät säännöt,

ja he tietävät mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta.

Te ette tiedä, eikä teidän tule tietää.

Säännöt mahdollisesta ja mahdottomasta taiteiden suhteen keksivät

ihmiset jotka eivät olleet testanneet mahdollisen rajoja

menemällä niiden yli.

Ja te voitte.

Jos ette tiedä sen olevan mahdotonta,

se on helpompi tehdä.

Ja koska kukaan ei ole ennen tehnyt sitä,

he eivät ole keksineet sääntöjä

estämään ketään tekemästä sitä tiettyä asiaa uudestaan.

[aploodeja]

Toiseksi, jos sinulla on aavistustakaan siitä mitä haluat tehdä,

mitä sinut laitettiin tänne tekemään,

niin mene ja tee se.

Ja se on paljon vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa,

ja toisinaan, loppujen lopuksi, niin paljon helpompaa kuin mitä voisit kuvitella.

Koska normaalisti on asioita joita sinun täytyy tehdä

ennen kuin voit päästä sinne missä haluat olla.

Minä halusin kirjoittaa sarjakuvia ja novelleja ja tarinoita ja elokuvia,

joten minusta tuli journalista,

koska journalistien on sallittua esittää kysymyksiä

ja vain mennä ja selvittää miten maailma toimii.

Ja, lisäksi, tehdäkseni noita asioita minun piti kirjoittaa,

ja kirjoittaa hyvin.

Ja minulle maksettiin siitä että opin kirjoittamaan

ekonomisesti, raikkaasti, toisinaan epäsuotuisissa oloissa

ja aikarajan sisällä.

Toisinaan tie siihen mitä haluat tehdä on kristallinkirkas.

Ja toisinaan on melkein mahdotonta päättää

oletko tekemässä oikeaa ratkaisua,

koska sinun täytyy tasapainottaa tavoitteesi ja toiveesi

itsesi ruokkimisen kanssa,

lainojen maksamisen, töiden löytämisen

tyytyä siihen mitä on saatavilla.

Jokin mikä toimi minulle

oli kuvitella missä halusin olla

- mikä oli kirjailija, pääsääntöisesti fiktion,

tekemässä hyviä kirjoja, tekemässä hyviä sarjakuvia,

tekemässä hyvää draamaa

ja kannustamassa itseäni sanojeni kautta -

tuon kuvitteleminen oli vuori,

kaukainen vuori, maaliviivani.

Ja tiesin, että niin kauan kuin jatkaisin kävelemistä vuorta kohden

tulisin olemaan kunnossa.

Ja kun en todella ollut varma siitä mitä tehdä,

saatoin pysähtyä ja miettiä

johdattiko se minua lähemmäs vai kauemmas siitä

- vuoresta.

Kieltäydyin editointi hommista lehdissä

- kunnon töistä joista olisi saanut kunnon rahaa -

koska tiesin että, houkuttelevuudestaan huolimatta, minulle

ne olisivat olleet vuoresta poispäin kävelemistä.

Ja jos nuo työtarjoukset olisivat tulleet aiemmin,

niin olisin saattanut hyväksyä ne,

koska ne olisivat silti olleet lähempänä vuorta,

kuin mitä itse olin siihen aikaan.

Opin kirjoittamaan kirjoittamalla.

Tapasin tehdä mitä vain niin kauan kuin se tuntui seikkailulta,

ja lopettaa kun se tuntui työltä,

mikä tarkoitti että elämä ei tuntunut työltä.

Kolmanneksi, kun aloitat, sinun täytyy käsitellä epäonnistumisen tuomia ongelmia.

Sinun täytyy olla paksunahkainen oppiaksesi,

etteivät kaikki projektit selviä.

Freelancerin elämä, elämä taiteissa,

on toisinaan kuin lähettäisi pullopostia autiolta saarelta

ja toivoisi, että joku löytää yhden pulloistasi

ja avaisi sen ja lukisi sen

ja laittaisi jotain pulloon joka rantautuisi takaisin luoksesi

- arvostusta tai työtehtävä tai rahaa tai rakkautta.

Ja sinun täytyy hyväksyä että saatat lähettää satoja asioita

yhtä pulloa vastaan joka ajautuu tulemaan takaisin.

Epäonnistumisen ongelmat, lannistumisen ongelmat,

epätoivon, nälän.

Tahdot kaiken tapahtuvan, ja tahdot sen heti,

ja asioita menee vikaan.

Ensimmäinen kirjani, journalistinen pätkä jonka tein vain rahasta

jonka ennakosta ostin sähköisen kirjoituskoneen,

olisi pitänyt olla best seller.

Sen olisi pitänyt tuoda minulle paljon rahaa,

jos kustantaja ei olisi joutunut vastahakoiseen vararikkoon

ensimmäisen painoksen myydessä loppuun

ja toisen painoksen vain jäädessä tapahtumatta,

ja ennen kuin yhtään tekijänpalkkijoita voitiin maksaa.

Se olisi tuottanut.

Ja minä kohautin olkapäitäni

ja minulla oli yhä sähköinen kirjoituskoneeni

ja tarpeeksi rahaa parin kuukauden vuokraan.

Ja päätin tulevaisuudessa tekeväni parhaani

ollakseni kirjoittamatta kirjoja vain rahasta.

Jos et saanut niin rahoja niin sinulla ei ollut mitään.

Ja jos tein työtä josta olin ylpeä, enkä saanut rahoja,

niin ainakin minulla olisi työ.

Aina silloin tällöin

unohdan tuon säännön.

Ja aina kun niin tapahtuu, universumi potkaisee minua lujaa

ja muistuttaa.

En tiedä sen olevan ongelma muille kuin itselleni,

mutta se on totta ja mikään mitä tein,

missä ainoana syynä tehdä se oli raha,

ei koskaan sen ollut sen arvoista

muutoin kuin katkerana kokemuksena.

Yleensä en myöskään saanut rahoja.

[naurua]

Asiat jotka tein koska olin innoissani

ja koska halusin nähdä niiden olemassaolon todellisuudessa,

eivät ole ole pettäneet minua, enkä ole koskaan katunut

aikaa jota käytin yhteenkään niistä.

Epäonnistumisen ongelmat ovat vaikeita.

Onnistumisen ongelmat voivat olla vaikeampia,

koska kukaan ei varoita sinua niistä.

Ensimmäinen ongelma edes minkään sortin rajallisessa menestyksessä

on pois lähtemätön uskomus siitä, että sinut päästetään liian helpolla,

ja että millä hetkellä hyvänsä he pääsevät asiasta perille.

[naurua]

Se on Huijarin Syndrooma,

jotain minkä vaimoni Amanda nimesi "Petkutus Poliisiksi".

Omassa tapauksessani olin vakuuttunut että ovelleni koputettaisiin

ja mies lehtiön kanssa

- en tiedä miksi hänellä oli lehtiö,

mutta kuvitelmissani hänellä oli aina lehtiö -

olisi oven takana kertomassa minulle sen kaiken olevan ohi,

he olivat päässeet minusta jyvälle

ja nyt minun täytyisi mennä ja hankkia oikea työ,

sellaisen joka ei sisältänyt asioiden keksimistä ja niiden ylös kirjoittamista,

eikä niiden kirjojen lukemista jotka halusin lukea.

Ja sitten poistuisin hiljaisesti

ja hankkisin sellaisen työn,

jossa täytyisi herätä aikaisin aamulla

ja käyttää kravattia

ja olla enää keksimättä asioita.

Menestymisen ongelmat, ne ovat todellisia,

ja mikäli onni suosii, te tulette kokemaan ne.

Hetki jolloin lakkaat vastaamasta myöntävästi kaikkeen,

koska nyt pullot jotka heitit mereen ovat kaikki tulossa takaisin

ja sinun täytyy oppia sanomaan "ei".

Tarkkailin kaltaisiani ja ystäviäni ja niitä jotka ovat vanhempia kuin minä

ja näin, kuinka onnettomia jotkut heistä olivat.

Kuuntelin heidän kertovan siitä, kuinka he eivät enää pystyneet kuvittelemaan maailmaa

jossa he tekisivät sitä mitä he ovat aina halunneet tehdä,

koska nyt heidän tarvitsi ansaita tietty summa joka kuukausi

pysyäkseen siinä missä olivat.

He eivät voineet mennä ja tehdä asioita jotka merkitsivät

ja joita he olivat aina halunneet tehdä,

ja se vaikutti aivan yhtä isolta tragedialta kuin mikä tahansa epäonnistumisen ongelma.

Ja sen jälkeen menestyksen suurin ongelma on,

että maailmaa juonittelee

saadakseen sinut lopettamaan tekemästä sitä mitä teet,

koska olet menestyvä.

Oli päivä jolloin havahduin huomaamaan,

että minusta oli tullut joku

joka ammattinsa puolesta vastasi sähköposteihin,

ja hän kirjoitti harjastuksena.

Vähensin sähköposteihin vastaamista

ja olin helpottunut huomatessani kirjoittavani enemmän.

Neljänneksi, toivon että teette virheitä.

Jos teet virheitä, se tarkoittaa että olet tuolla ulkona tekemässä jotain,

ja virheet itsessään voivat olla todella hyödyllisiä.

Kerran kirjoitin kirjeeseen väärin Carolinen

sekoittaen A:n ja O:n

ja ajattelin "Coraline,

näyttää melkein oikealta nimeltä".

Muista, mihin koulukuntaan kuulutkin,

olitpa sitten muusikko tai valokuvaaja,

taiteilija tai sarjakuvapiirtejä,

kirjoittaja, tanssija, lauluja, suunnittelija,

mitä ikinä teetkin, sinulla on yksi asia mikä on ainutlaatuinen:

sinulla on kyky tehdä taidetta.

Ja minulle, ja niin monille ihmisille jotka olen tuntenut,

tuo kyky on ollut pelastusrengas.

Äärimmäinen pelastusrengas.

Se johdattaa sinut läpi hyvien aikojen, ja se johdattaa sinut

läpi niistä toisista.

Toisinaan elämä on rankkaa, asiat menevät pieleen

elämässä ja rakkaudessa ja töissä ja ystävyydessä

ja terveydessä ja kaikissa muissa asioissa, joissa elämä voi mennä pieleen.

Ja kun ajat ovat kovat, tätä sinun kuuluisi tehdä.

Tee hyvää taidetta.

Olen tosissani.

[naurua]

Aviomies karkaa politiikon matkaan?

Tee hyvää taidetta.

[naurua]

Jalka murskaantuu ja päätyy mutatoidun kuristaja boan syömäksi?

Tee hyvää taidetta.

Verohallitus on kannoillasi? Tee hyvää taidetta.

Kissa räjähti? Tee hyvää taidetta.

Joku internetissä ajattelee tekemisiesi olevan

tyhmää tai pahaa tai se on kaikki tehty ennenkin?

Tee hyvää taidetta.

Todennäköisesti asiat tulevat luonnistumaan tavalla tai toisella,

lopulta aika poistaa kivun,

eikä sillä ole edes väliä.

Tee mitä vain sinä pystyt parhaiten tekemään.

Tee hyvää taidetta.

Tee sitä huonoina päivinä.

Tee sitä myös hyvinä päivinä.

Ja viidenneksi, kun tässä nyt ollaan,

tee sinun taidettasi.

Tee asiaa jonka voin sinä voit tehdä.

Aloittaessa on hinku kopioida,

eikä se oli paha asia.

Suurin osa meistä löytää oman äänensä

sen jälkeen, kun olemme kuulostaneet monilta muilta.

[naurua]

Mutta yksi asia mikä sinulla on, jota kellään muulla ei ole,

on sinä, sinun äänesi, sinun mielesi, sinun tarinasi, sinun visiosi.

Joten kirjoita ja piirrä ja rakenna ja leiki

ja tanssi ja elä niin kuin vain sinä voit.

Hetki jolloin sinusta tuntuu, että ehkäpä kenties

kävelet katua alasti

paljastaen liikaa sydämestäsi ja mielestäsi

ja siitä mikä on olemassa sisällä, näyttäen liikaa itsestäsi,

se on se hetki jolloin saatat alkaa olemaan oikeilla jäljillä.

Asiat joita olen tehnyt jotka toimivat parhaiten

ovat ne asiat joista olin vähiten varma.

Tarinat joista olin varma, että ne joko toimisivat

tai, todennäköisemmin, päätyisivät noloiksi epäonnistumisiksi

joiden ääreen ihmiset kerääntyisivät ja puhuisivat maailman loppuun asti.

Niillä on aina se yhteistä: katsoessani niitä jälkiketään

ihmiset selittävät miksi ne olivat väistämättömiä menestyksiä,

ja kun tein niitä minulla ei ollut aavistustakaan.

Ei vieläkään ole.

Ja mitä hauskaa olisi tehdä jotain,

minkä tiedät toimivan?

Ja toisinaan asiat jotka tein eivät todellakaan toimineet.

Minulta on tarinoita joita ei ole koskaan uudelleen painettu.

Osa niistä ei ole koskaan edes lehtänyt talosta.

Mutta opin yhtä paljon niistä kuin mitä opin asioista, jotka toimivat.

Selvä, kuudenneksi aion jakaa salaista freelancer tietoa.

Salainen tieto on aina hyväksi ja se on hyödyllistä

kelle tahansa joka koskaan suunnitelee luovansa taidetta muille ihmisille,

astuvansa sisään minkäänlaiseen freelancer maailmaan.

Minä opin sen sarjakuvissa,

mutta se pätee muihin alueisiin myös, ja se on tämä:

Ihmisiä palkataan koska, jotenkin, heidät tullaan palkatuksi.

[naurua]

Omassa tapauksessani tein jotain, mikä nykyään olisi helppo tarkistaa

ja mikä johtaisi minut suuriin ongelmiin,

ja kun aloitin noina ennen-internettiä aikoina,

se vaikutti järkevältä urastrategialta.

Kun päätoimittajat kysyivät kenelle olin kirjoittanut,

valehtelin.

[naurua]

Listasin kourallisen lehtiä jotka vaikuttivat todennäköisiltä

ja kuulostin itsevarmalta ja sain töitä.

[hurrausta]

Sitten tein siitä kunnia-asian että olen kirjoittanut

jotakin jokaiseen niistä lehdistä jotka listasin

saadakseni tuon ensimmäisen työn.

Joten en ollut oikeastaan valehdellut,

olin ollut vain kronologisesti-vammainen.

[naurua]

Mutta hankit töitä miten sitten hankitkin töitä.

Mutta ihmiset jatkavat työskentelyä freelance-maailmassa

- ja yhä enemmän ja enemmän nykyajan maailmasta on freelancea -

koska työ on hyvää,

ja koska heidän kanssaan on helppo tulla toimeen,

ja koska he luovuttavat työn ajallaan.

Etkä edes tarvitse kaikkia kolmea.

Kaksikin kolmesta on hyvä.

[naurua]

Ihmiset sietävät epämiellyttävyyttäsi

jos työsi on hyvää ja toimitat sen ajallaan.

[naurua]

Ihmiset antavat anteeksi työsi myöhästymisen

jos se on hyvää ja he pitävät sinusta.

[naurua]

Eikä sinun tarvitse olla yhtä hyvä kuin kaikki muut

jos olet ajoissa ja sinusta kuuleminen on aina miellyttävää.

[naurua]

[aploodeja]

Joten kun suostuin pitämään tämän puheen

ajattelin, että mikä on paras neuvo jonka olen koskaan saanut

ja tajusin sen olevan neuvo,

jota en ole onnistunut noudattamaan,

ja se tuli Stephen Kingiltä.

Se oli 20 vuotta sitten, Sandmanin menestyksen huipulla

- alkuperäisen menestyksen -

sarjakuvan, jota olin kirjoittamassa.

[aploodeja] Oi, kiitoksia.

Kirjoitin sarjakuvaa jota ihmiset rakastivat

ja he ottivat sen vakavasti

ja Stephen King piti Sandmanista

ja Good Omensista, novellistani Terry Pratchettin kanssa,

ja hän näki hulluuden mikä oli meneillään

- pitkät jonot nimikirjoituksille, kaiken tuollaisen -

ja hänen neuvonsa minulle oli tämä.

Hän sanoi, "tämä on todella loistavaa,

sinun tulisi nauttia tästä".

Mutta en nauttinut.

Paras neuvo jonka koskaan sain, jonka jätin huomiotta.

Sen sijaan murehdin siitä.

Murehdin seuraavasta deadlinesta,

seuraavasta ideasta,

seuraavasta tarinasta.

Seuraavien 14 tai 15 vuoden aikana ei ollut hetkeäkään

etten olisi kirjoittanut jotain päässäni,

tai miettinyt kirjoittamista.

Enkä pysähtynyt ja katsonyt ympärilleni ja sanonut:

"tämä on todella hauskaa".

Toivon että olisin nauttinut siitä enemmän.

Tämä on ollut uskomaton matka,

mutta osa matkasta jäi huomaamatta,

koska murehdin liikaa asioiden pieleen menemistä,

liikaa seuraavaksi tulevaa, nauttiakseni hetkestä jossa olin.

Se oli, uskoisin, vaikein opetus minulle:

irti päästäminen, matkasta nauttiminen,

Koska se matka vie sinut joihinkin merkittäviin

ja odottamattomiin paikkoihin.

Ja täällä, tällä korokkeella, tämä päivä

on minulle yksi noista paikoista

ja nautin tästä suunnattomasti.

[aploodeja]

Olin itseasiassa pistänyt tuon sulkuihin.

Siinä tapauksessa etten aikoisi, suostuisi sanomaan sitä.

[naurua]

Kaikille tänään valmistuville:

Toivotan teille onnea, onni on hyödyllistä.

Tulet usein huomaamaan että mitä kovemmin työskentelet,

ja mitä viisaammin työskentelet,

sitä onnekkaampi tulet olemaan.

Mutta on onnea, ja se auttaa.

Olemme tällä hetkellä siirtymävaiheisessa maailmassa

jos olet osana minkäänlaista taiteellista alaa,

koska levittämisen muoto on muuttumassa.

Keinot joilla tekijät saivat työnsä ulos maailmalle

ja joilla he saivat pidettyä katon päittensä päillä

ja joilla he saivat ostettua voileipiä tehdessään sitä,

nämä kaikki ovat muuttumassa.

Puhuin ihmisille ruokaketjun yläpäässä

julkaisussa ja kirjojen myynnissa,

musiikissa, kaikilla noilla aloilla,

eikä kukaan tiedä millaiset näkymät tulevat olemaan

kahden vuoden päästä, puhumattakaan vuosikymmenen päästä.

Jakelekeinot jotka ihmiset ovat luoneet

noin viimeisen sadan vuoden aikana, ovat katkolla

printtaajille, visuaalisille artisteille, muusikoille,

kaikille luoville ihmisille.

Mikä on toisaalta pelottavaa,

ja toisaalta äärimmäisen vapauttavaa.

Säännöt, olettamukset, nyt-meidän-täytyy-tehdä-näin

saadaksesi täysi näkyviin ja mitä teet sen jälkeen,

ne ovat kaikki hajoamassa.

Portinvartijat jättävät porttinsa.

Voit olla niin luova kuin tarpeellista saadaksesi työsi näkyville.

YouTube ja Web, ja mitä tahansa tuleekaan YouTuben ja Webin jälkeen,

voivat antaa sinulle enemmän näkeviä ihmisiä,

kuin mitä televisio koskaan antoi.

Vanhat säännööt ovat sortumassa,

eikä kukaan tiedä mitkä uudet säännöt ovat.

Joten tee omat sääntösi.

Joku kysyi minulta hiljattain miten tehdä

jotain jonka hän ajatteli olevan vaikeaa,

tässä tapauksessa äänikirjan nauhoittaminen.

Ja minä ehdotin, että hänen tulisi kuvitella olevansa joku joka pystyy tekemään sen.

[naurua]

En teeskentelemään tekevänsä, vaan teeskentelemään olemaan joku, joka osaa.

Hän laittoi muistilapun tähän liittyen studion seinälle

ja hän sanoi sen auttaneen.

Joten ole viisas, koska maailma tarvitsee lisää viisautta,

ja jos et voi olla viisas, teeskentele olevasi joku joka on viisas,

ja sitten vain käyttäydy kuten he käyttäytyisivät.

[aploodeja]

Ja nyt menkää, ja tehkää mielenkiintoisia virheitä,

tehkää hämmästyttäviä virheitä,

tehkää loistokkaita ja fantastisia virheitä.

Rikkokaa sääntöjä.

Jättäkää maailma mielenkiintoisemmaksi paikaksi jäljiltänne.

Tehkää hyvää taidetta.

Kiitos.

[aploodeja]