Mikä on koronavirus? - Elizabeth Cox

Katso koko luento: https://ed.ted.com/lessons/what-is-a-coronavirus-elizabeth-cox

Lähes vuosikymmenen ajan tutkijat jahtasivat uuden tappavan viruksen lähdettä halki Kiinan korkeimpien vuorien ja syrjäisimpien luolien. Lopulta he löysivät sen Shitou-luolan lepakoista. Kyseinen virus aiheutti äkilllisen vakavan hengitysoireyhtymäepidemian eli SARS:in vuonna 2003. Mikä siis on koronavirus ja miten se leviää? Elizabeth Cox selittää.

Luento: Elizabeth Cox, ohjaus: Anton Bogaty

Lähes vuosikymmenen tutkijat ajoivat
takaa uuden tappavan viruksen lähdettä

halki Kiinan korkeimpien vuorien
ja syrjäisimpien luolien.

He löysivät sen lopulta täältä:
Shitou-luolan lepakoista.

Kyseinen virus oli koronavirus,

joka aiheutti äkillisen vakavan
hengitystieoireyhtymäepidemian

eli SARSin vuonna 2003.

Koronavirukset ovat ryhmä viruksia,

joita peittää pienet piikkiproteiinit,
jotka näyttävät kruunulta,

joka on latinaksi corona.

Koronaviruksia tunnetaan satoja.

Seitsemän niistä tarttuu ihmisiin,
ja ne voivat aiheuttaa taudin.

Koronavirus SARS-CoV aiheuttaa SARSin,
MERS-CoV aiheuttaa MERSin

ja SARS-CoV-2 aiheuttaa
COVID-19 taudin.

Seitsemästä ihmisten koronaviruksesta
neljä aiheuttaa nuhakuumetta,

heikkoja, hyvin tarttuvia
suun ja kurkun tulehduksia.

Kahteen liittyy keuhkotulehdus
ja vakavampia tauteja.

Seitsemännellä, joka aiheuttaa COVID-19:n,
on ominaisuuksia kaikilta:

se leviää helposti,
mutta voi vaikuttaa vakavasti keuhkoihin.

Kun tartunnan saanut yskii,
virusta sisältäviä pisaroita leviää.

Virus voi tartuttaa uuden ihmisen, kun
pisarat päätyvät suuhun tai nenään.

Koronavirukset leviävät parhaiten
suljetuissa tiloissa,

joissa ihmiset ovat lähekkäin.

Kylmä ilma estää niiden herkkää
kuorta kuivumasta,

joten virukset selviävät pitempään
isäntien välillä,

kun taas auringonvalon UV-säteily
voi vahingoittaa sitä.

Nämä kausiluontoiset vaihtelut merkitsevät
enemmän tavallisille viruksille.

Koska kukaan ei kuitenkaan ole
immuuni uudelle virukselle,

sillä on monia mahdollisia isäntiä, joten
se ei tarvitse ihanneoloja levitäkseen.

Elimistössä piikkiproteiinit uppoutuvat
isännän soluihin ja sulautuvat niihin

mahdollistaen virukselle solun
koneiston kaappamisen

omien geeniensä kopioimiseen.

Koronavirukset varastoivat geeninsä
RNA:ssa.

Kaikki virukset ovat joko RNA-viruksia
tai DNA-viruksia.

RNA-virukset ovat yleensä pieniä ja
niillä on vähemmän geenejä,

jolloin ne voivat tartuttaa monia isäntiä
ja kopioitua isännissä nopeasti.

Yleisesti RNA-viruksilta puuttuu
oikolukumekanismi,

joka taas DNA-viruksilla on.

Joten kun RNA-virus kopioituu,

siinä on paljon todennäköisemmin
virheitä eli mutaatioita.

Monet näistä mutaatioista ovat
hyödyttömiä tai vahingollisia.

Mutta osa tekee viruksesta paremmin
sopivan tiettyyn ympäristöön—

kuten uusiin isäntälajeihin.

Epidemiat esiintyvät usein, kun virus
siirtyy eläimestä ihmiseen.

Tämä on pätee RNA-viruksiin,
jotka aiheuttivat

Ebola-, Zika- ja SARS-epidemiat
sekä COVID-19 pandemian.

Ihmiseen päästyään virus ei enää mutatoidu

riittävästi uuden viruksen syntymiseksi,

mutta riittävästi, jotta syntyy
uusia muunnelmia.

Koronavirukset eroavat olennaisesti
useimmista RNA-viruksista.

Ne ovat suurimpia, mikä tarkoittaa,
että niillä on eniten geenejä.

Tämä luo enemmän mahdollisuuksia
vahingollisille mutaatioille.

Ehkäistäkseen tätä riskiä
koronaviruksilla on uniikki ominaisuus:

entsyymi, joka tarkistaa kopioiden
virheet ja korjaa ne.

Tämä tekee koronaviruksesta
huomattavasti vakaamman,

muita RNA-viruksia vähemmän
muuntuvan.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa
pelottavalta,

pieni mutaatioiden määrä on itse asiassa
lupaava merkki,

mitä tulee vaarattomaksi tekemiseen.

Infektion jälkeen immuunijärjestelmämme
pystyy tunnistamaan patogeenit

ja tuhoamaan ne nopeammin,
jos saamme uuden tartunnan,

jolloin emme sairastu.

Mutaatiot voivat silti tehdä viruksen
vaikeasti tunnistettavaksi —

Ja siksi hankalammaksi torjua.

Ne voivat tehdä viruslääkkeistä
ja rokotteista vähemmän tehokkaita,

koska ne on räätälöity
tarkasti tietylle virukselle.

Sen takia tarvitsemme uuden
flunssarokotteen joka vuosi—

influenssavirus mutatoituu niin nopeasti,
että uusia kantoja ilmestyy jatkuvasti.

Koronaviruksien pienempi mutaatioiden
määrä tarkoittaa,

että immuunijärjestelmämme, lääkkeet
ja rokotteet

voivat pystyä tunnistamaan ne
pitkään infektion jälkeen

ja siksi suojaamaan meitä paremmin.

Emme tiedä vielä, miten pitkään kehomme
pysyvät immuunina eri koronaviruksille.

Hyväksyttyä hoitoa tai rokotusta
koronavirukseen ei vielä ole.

Emme ole pyrkineet hoitamaan
lieviä nuhakuumeviruksia,

ja vaikka tiedemiehet alkoivat kehittää
hoitoa SARS:iin ja MERS:iin,

epidemiat päättyivät ennen kliinisten
kokeiden valmistumista.

Kun me jatkamme muiden eläinten
elinympäristöihin tunkeutumista,

osa tutkijoista pitää uuden koronaviruksen
siirtymistä ihmiseen vääjäämättömäksi,

mutta jos jatkamme virusryhmän
tutkimista, voimme välttyä tuholta.