Synnyin Den Boschin kaupungissa,
jonka nimen Hieronymus Bosch otti itselleen.
Olen aina pitänyt tästä taidemaalarista,
joka eli ja työskenteli 1400-luvulla.
Mielenkiintoiseksi hänen suhteensa moraaliin
tekee se,
että hän eli uskonnon vaikutusvallan
hiipumisen aikana.
Hän tavallaan pohti,
miten yhteiskunnan kävisi,
jos uskontoa ei olisi olemassa tai sitä olisi vähemmän.
Hän teki kuulun maalauksensa "Maallisten ilojen puutarha",
jonka on tulkittu esittävän
ihmiskuntaa ennen syntiinlankeemusta,
tai vailla koko syntiinlankeemusta.
Mitähän olisi tapahtunut,
jos emme olisi maistaneet tiedon hedelmää,
ja millainen moraali meillä olisi?
Opiskeluaikoinani kävin
hyvin erilaisessa puutarhassa,
Arnhemin eläintarhassa,
missä on simpansseja.
Tässä olen nuorena simpanssivauvan kanssa.
(Naurua)
Siellä huomasin
simpanssien kovan vallanhalun ja kirjoitin siitä kirjan.
Tuolloin moni eläintutkimus keskittyi
aggressioon ja kilpailuun.
Kuvailin koko eläinkuntaa,
ihmisineen,
pohjimmiltaan kilpaileviksi,
aggressiivisiksi,
oman edun hamuajiksi.
Kirjani julkaisu.
En ole varma, kuinka tarkasti simpanssit lukivat sen,
mutta ne näyttivät selvästi kiinnostuneilta.
Kirjoittaessani
voimasta ja valta-asemasta,
aggressiosta jne.
huomasin, että simpanssit sopivat riitansa.
Tässä kaksi urosta, jotka ovat tapelleet.
Ne päätyivät puun latvukseen, ja toinen ojentaa kätensä toiselle.
Sekunnin kuluttua kuvan ottamisesta ne kohtasivat puunhaarassa
ja suutelivat ja halivat toisiaan.
Hyvin mielenkiintoista,
koska silloin puhuttiin aina kilpailusta ja aggressiosta,
eikä sopimisessa olisi mitään järkeä.
Vain voitolla tai tappiolla oli merkitystä.
Miksi kannattaisi tehdä sopu tappelun jälkeen?
Ei siinä ole mitään tolkkua.
Näin bonobot tekevät. Ne hoitavat kaiken
seksin avulla,
myös sovinnon.
Mutta periaate on täsmälleen sama.
Periaatteessa on kyse
arvokkaasta suhteesta,
jonka ristiriita tuhoaa,
ja jotakin on tehtävä.
Käsitykseni koko eläinkunnasta,
ihmiset mukaan lukien,
alkoi muuttua tuohon aikaan.
Valtio- ja taloustieteissä,
humanistisissa tieteissä ja
filosofiassa ajatellaan:
Ihminen on ihmiselle susi.
Niinpä perusluonteemme on itse asiassa ilkeä.
Hyvin epäoikeudenmukainen käsitys sudesta.
Loppujen lopuksi susi on
hyvin yhteistyökykyinen eläin.
Siksi monilla on koira,
jolla on myös kaikki nämä luonteenpiirteet.
Se on todella epäoikeudenmukaista ihmiskunnalle,
koska ihmiset ovat yhteistyökykyisempiä ja empaattisempia
kuin tunnustetaan.
Aloin kiinnostua noista kysymyksistä
ja tutkia niitä muissa eläimissä.
Tässä moraalin peruspilarit.
Kysyypä keneltä tahansa: "Mihin moraali perustuu?"
Nämä kaksi seikkaa tulevat aina esille.
Toinen on vastavuoroisuus,
ja siihen liittyvä oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden taju.
Toinen on empaattisuus ja myötätunto.
Ihmisen moraaliin kuuluu muutakin,
mutta jos nämä kaksi pilaria poistettaisiin,
ei paljoa jäisi jäljelle.
Ne ovat ehdottoman välttämättömiä.
Otan pari esimerkkiä.
Vanha video Yerkes Primate Centeristä,
missä simpansseille opetetaan yhteistoimintaa.
Jo satakunta vuotta sitten
tehtiin kokeita yhteistyöstä.
Tässä kaksi nuorta simpanssia, joilla on laatikko,
joka on liian raskas yksin vedettäväksi.
Laatikon päällä on tietenkin ruokaa.
Muutoin ne eivät vetäisi niin lujaa.
Ne vetävät laatikon lähelleen.
Ne toimivan yhtäaikaisesti.
Ne työskentelevät yhdessä; ne vetävät samalla hetkellä.
Iso etu verrattuna moniin muihin eläimiin,
jotka eivät siihen pysty.
Tässä vielä mielenkiintoisempi kuva,
koska toinen simpanssi on jo ruokittu.
Tehtävä ei enää juurikaan
kiinnosta sitä.
(Naurua)
(Naurua)
(Naurua)
Huomatkaa, mitä tapahtuu ihan lopussa.
(Naurua)
Se vie käytännössä kaiken.
(Naurua)
Tässä on kaksi mielenkiintoista osaa.
Toisaalta oikeanpuoleinen simpanssi
tajuaa täysin tarvitsevansa kumppanin --
ymmärtäen täysin yhteistyön tarpeen.
Toisaalta kumppani on halukas työhön,
vaikkei olekaan kiinnostunut ruoasta.
Miksiköhän? Se saattaa liittyä vastavuoroisuuteen.
Monet todisteet kertovat kädellisten ja muiden eläinten
tekevän vastapalveluksia.
Toinen saa vastapalveluksen
joskus tulevaisuudessa.
Näin kaikki toimii.
Elefantit saavat saman tehtävän.
Elefantit ovat vaaralisia työkavereita.
Toinen ongelma on se,
ettei voi tehdä laitetta,
joka on liian raskas yhdelle elefantille.
Ehkä sen voi tehdä,
mutta siitä tulisi melkoinen hökötys.
Tällä kertaa --
tutkimme tätä Thaimaassa Josh Plotnikin kanssa --
laitteen ympäri kulkee
yksi ainoa köysi.
Jos köyttä vetää toiselta puolelta,
toinen pää katoaa.
Elefanttien on tartuttava köyteen ja vedettävä
täsmälleen samalla hetkellä.
Muutoin ei tapahdu mitään,
köysi vain häviää.
Ensiksi näette
kahden elefantin tulevan yhtä aikaa
laitteen luo.
Laite ruokineen on vasemmalla puolella.
Ne tulevat yhdessä,
tarttuvat köyteen ja vetävät yksin tuumin.
Itse asiassa aika helppo juttu niille.
Sieltä tullaan.
Näin ne vetävät laatikon luokseen.
Mutta vaikeutetaan tehtävää.
Kokeen koko tarkoitus on nähdä,
kuinka hyvin ne ymmärtävät yhteistyön.
Ymmärtävätkö ne sen yhtä hyvin kuin
esimerkiksi simpanssit?
Seuraavaksi päästämme
ensin vain toisen elefantin paikalle,
ja sen pitää olla olla riittävän nokkela
ja odotella vetämättä köydestä --
jos se vetää, köyden toinen pää häviää,
ja koko koe on ohi.
Toinen elefantti tekee sääntöjen vastaisesti jotain,
mitä sille ei opetettu.
Mutta tämä ilmentää sen ymmärrystä,
koska se laskee ison jalkansa köydelle,
seisoo sen päällä ja odottaa toista,
joka sitten tekee koko homman sen puolesta.
Tuollaista pidetään siipeilynä.
(Naurua)
Mutta se on osoitus elefanttien älykkyydestä.
Ne kehittelevät useita vaihtoehtotekniikoita,
joita emme välttämättä katsoneet hyvällä silmällä.
Nyt toinen elefantti tulee
ja vetää laitteen lähelle.
Katsokaa toista. Se ei tietenkään unohda syödä.
(Naurua)
Tämä oli yhteistyön vastavuoroisuusosio.
Nyt jotain empatiasta.
Empatia on pääaiheeni tutkimuksen tässä vaiheessa.
Empatiaa on tavallaan kahta laatua.
Toinen koskee ymmärtämistä, joka tavanomaisesti
määritellään kyvyksi ymmärtää ja jakaa toisen tunteita.
Ja emotiaalinen puoli.
Empatiaan kuuluu kaksi peruskanavaa.
Toinen on kehon kanava.
Jos puhut surullisen ihmisen kanssa,
otat surullisen ilmeen ja asennon,
ja ennen kuin huomaatkaan, tunnet itsesi surulliseksi.
Tuo on empatian kehollinen kanava,
joka on monilla eläimillä.
Ihan tavallisella koirallakin.
Siksi nisäkkäitä itse asiassa pidetään kotieläiminä,
eikä kilpikonnia tai käärmeitä,
joilta tuollainen empatia puuttuu.
Kognitiivinen kanava tarkoittaa pikemminkin,
että voi asettua jonkun toisen asemaan.
Siihen ei moni eläin pysty.
Jotkut eläimet -- elefantit ja apinat --
mutta vain hyvin harvat pystyvät siihen.
Synkronointi,
osana koko empatiamekanismia,
on hyvin vanha eläikunnassa.
Ihmisillä sitä voidaan tutkia
haukotuksen tarttumisen kautta.
Ihminen haukottelee toisten haukotellessa.
Se liittyy empatiaan.
Se aktivoi samoja aivoalueita.
Haukotustartunnalle alttiit ihmiset ovat
hyvin empaattisia.
Empatiaongelmaiset ihmiset,
kuten autistiset lapset,
eivät saa haukotustartuntaa.
Yhteys on olemassa.
Simpansseillamme tutkimme sitä esittämällä
piirrosanimaation päästä.
Vasemmassa yläkulmassa näette
haukottelevan pään.
Ihan oikea simpanssi
tarkkailee tietokonenäytöltä
esitettävää animaatiota.
(Naurua)
Haukotuksen tarttuminen,
varmaan kaikille tuttu asia --
saatatte haukotella ihan kohta --
on meille ja muille eläimille yhteistä.
Se liittyy koko kehon synkronointikanavaan,
johon empatia perustuu,
ja se on periaatteessa yhteinen kaikille nisäkkäille.
Myös monimutkaisempia ilmaisukeinoja tutkitaan.
Tässä lohdutetaan.
Simpanssiuros parkuu hävittyään tappelun,
ja nuorukainen kietoo kätensä sen ympärille
ja rauhoittaa sitä.
Hyvin samanlaista lohdutusta kuin ihmisen antama.
Lohdutuskäyttäytyminen
pohjaa empatiaan.
Itse asiassa ihmislasten empatiatutkimuksissa
neuvotaan perheenjäsentä toimimaan ahdistuneesti,
jotta nähtäisiin, mitä pienet lapset tekevät.
Se liittyy empatiaan,
ja juuri sellaisia ilmentymiä me tarkastelemme.
Äskettäin julkaisimme kokeen,
josta olette ehkä kuulleet.
Se koskee altruismia ja simpansseja.
Siinä pohditaan, välittävätkö simpanssit
jonkun toisen hyvinvoinnista.
Vuosikymmeniä oli otaksuttu
vain ihmisten pystyvän
huolehtimaan jonkun toisen hyvinvoinnista.
Teimme yksinkertaisen kokeen simpansseille,
jotka asuvat Lawrencevillessä,
Yerkesin tutkimusasemalla.
Näin ne asustelevat.
Ne kutsutaan huoneeseen kokeita varten.
Tässä tapauksessa kaksi simpanssia
laitetaan vierekkäisiin kammareihin.
Toisella on ämpärillinen täynnä pelimerkkejä,
joilla on eri merkitykset.
Toinen antaa ruokaa vain valitsevalle osapuolelle,
toinen ruokkii molemmat.
Tämän tutkimuksen teimme Vicky Hornerin kanssa.
Merkit ovat kahta eri väriä.
Niitä on koko ämpärillinen.
Simpanssien on valittava jompi kumpi.
Kuinka mahtaa käydä?
Jos tämä simpanssi valitsee itsekkäästi,
eli tässä tapauksessa punaisen merkin,
sen pitää antaa se meille.
Otamme sen, laitamme sen pöydälle,
jolla on kaksi ruokapalkkiota,
mutta tällä kertaa vain oikeanpuoleinen saa ruokaa.
Vasemmanpuoleinen marssii pois, koska se tietää,
ettei tämä koe ole sille suosiollinen.
Seuraavaksi nousee prososiaalinen merkki.
Valitsijalle -- mielenkiintoista kyllä --
sille, joka tekee valinnat
asialla ei ole todellista merkitystä.
Se antaa prososiaalisen merkin
ja molemmat saavat ruokaa.
Valitsija saa aina palkkion.
Sille asia on täysin yhdentekevä.
Itse asiassa sen pitäisi valita umpimähkäisesti.
Mutta käy ilmi,
että prososiaalinen merkki on suositumpi.
Tässä 50 %:n raja, sattumanvaraisen valinnan odotusarvo.
Erityisesti silloin, kun kumppani kärttää huomiota,
valintoja tulee enemmän.
Jos kumppani painostaa valitsijaa --
alkamalla sylkeä vettä ja pelotella --
valinnat vähenevät.
Ikäänkuin ne sanoisivat:
Jos et käyttäydy kunnolla, en ole
prososiaalinen tänään.
Näin tapahtuu kumppanin puuttuessa,
kun kaveri ei istuskele vieressä.
Selvisi, että simpanssit tosiaan välittävät
toisen hyvinvoinnista --
varsinkin, kun on kyse oman ryhmän jäsenistä.
Haluan vielä kertoa kokeesta,
jossa tutkitaan tasapuolisuutta.
Se sai paljon huomiota osakseen.
Nyt niitä on tehty lisää,
koska tehtyämme kokeen kymmenisen vuotta sitten,
siitä tuli hyvin tunnettu.
Alunperin käytimme kapusiiniapinoita.
Esittelen ensimmäisen kokeemme.
Nyt se on tehty koirille, linnuille
ja simpansseille.
Sarah Brosnanin kanssa aloitimme kapusiiniapinoista.
Panimme
kaksi apinaa vierekkäin.
Nämä laumaelämet olivat tuttuja keskenään.
Ne erotetaan ryhmästään ja laitetaan koehuoneeseen.
Niiden pitää tehdä
hyvin yksinkertainen tehtävä.
Jos molemmille annetaan kurkkua palkkioksi,
molemmat vieruskaverit
suostuvat ilomielin tekemään sen 25 kertaa peräkkäin.
Kurkku, vaikkakin omasta mielestäni pelkkää vettä,
kelpaa niille ihan mainiosti.
Jos kaverille annetaan viinirypäleitä --
apinoideni ruokamieltymykset
vastaavat täsmälleen supermarketin hintoja --
jos niille antaa rypäleitä -- paljon parempaa ruokaa --
synnyttää epätasa-arvoa niiden välille.
Teimme sellaisen kokeen.
Hiljattain videoimme kokeen uusilla apinoilla,
jotka tekivät tehtävän ensimmäistä kertaa,
odottaen niiden reagoivan voimakkaammin,
missä olimmekin oikeassa.
Vasemmanpuoleinen apina saa kurkkua.
Oikeanpuoleinen saa rypäleitä.
Kurkkua saava apina,
huomatkaa, että ensimmäinen kurkkupala
maittaa ihan hyvin.
Ensimmäisen palasen se syö.
Sitten se huomaa toisen saavan rypäleen,
ja näette, mitä tapahtuu.
Se antaa kiven eli suorittaa tehtävän.
Sille annetaan kurkunpala, jonka se syö.
Toisen pitää antaa kivi.
Niin se tekeekin.
Se saa rypäleen ja syö sen.
Toinen näkee sen.
Nyt se antaa kiven
ja saa taas kurkkua.
(Naurua)
Se kokeilee nyt kiveä seinää vasten.
Sen pitää antaa se.
Taas se saa kurkkua.
(Naurua)
Periaatteessa näette Wall Streetin protestin.
(Naurua)
(Suosionosoituksia)
Minulla on vielä
pari minuuttia aikaa hauskaan tarinaan.
Tutkimuksesta tuli hyvin kuuluisa,
ja saimme paljon kommentteja,
erityisesti antropologeilta, taloustieteilijöiltä
ja filosofeilta.
Tämä ei miellyttänyt heitä lainkaan.
Koska uskoakseni he olivat vakaasti päättäneet,
että tasapuolisuus on hyvin mutkikas kysymys
ja etteivät eläimet voi tajuta sitä.
Yksi filosofi jopa kirjoitti,
ettei apinoilla voisi mitenkään olla käsitystä
tasa-arvosta,
koska se keksittiin Ranskan vallankumouksen aikoina.
(Naurua)
Toinen kirjoitti kokonaisen kappaleen kertoen,
ettei hän uskoisi sillä olevan mitään tekoa
tasa-arvon kanssa,
ellei rypäleitä saanut kieltäytyisi niistä.
Huvittavaa tässä on se, että Sarah Brosnanilla,
joka on tehnyt kokeen simpansseille,
oli muutama sellainen simpanssipari,
joissa tosiaan se, joka sai rypäleen, kieltäytyi siitä,
kunnes kaverikin sai rypäleen.
Olemme pääsemässä hyvin lähelle
ihmisen tasa-arvokäsitystä.
Mielestäni filosofien sopii miettiä filosofiaansa
hetken aikaa uudelleen.
Tiivistettynä.
Uskon, että moraali on kehityksen tulos.
Moraali on paljon muutakin kuin se,
mistä olen puhunut,
mutta sitä ei olisi olemassa ilman muista kädellisistä
löytyviä aineksia:
empatiaa, lohduttamista,
prososiaalisia pyrkimyksiä, vastavuoroisuutta
ja tasapuolisuuden tajua.
Pureudumme erityisesti näihin asioihin
nähdäksemme, voimmeko rakentaa moraalin
alkutekijöistä lähtien,
sotkematta välttämättä jumalaa ja uskontoa mukaan,
ja nähdäksemme, miten moraali on kehittynyt.
Kiitän mielenkiinnostanne.
(Suosionosoituksia)