Tervehdys. Haluan esitellä sinulle yhden henkilön. Tässä on Jomny. Se on Jonny mutta vahingossa m-kirjaimella kirjoitettuna, jos vaikka ihmettelit, sillä kukaan ei ole täydellinen. Jomny on alieni, joka on lähetetty maahan opiskelemaan ihmisiä. Jomny on eksyksissä ja kaukana kotoa, ihan kuten me kaikki joskus, tai ainakin minä. Kirjoitin tarinan tästä alienista elämäntilanteessa, jossa tunsin itseni vieraaksi ja oudoksi. Olin juuri muuttanut Cambridgeen ja aloittanut tohtorinopintoni ja olin peloissani, eristynyt enkä tuntenut kuuluvani joukkoon. Mutta minulla oli pelastusköysi. Olin kirjoittanut komiikkaa vuosia ja jakanut sitä sosiaalisessa mediassa ja huomasin tekeväni sitä koko ajan enemmän. Monille ihmisille internet on yksinäinen paikka. Se voi tuntua loputtomalta, suunnattomalta tyhjyydeltä jossa voit huutaa ilman että kukaan kuuntelee. Minua kuitenkin lohdutti, kun puhuin ääneen tyhjyydelle. Jakamalla tunteeni tyhjyyden kanssa, huomasin tyhjyyden alkavan vähitellen vastata. Kävi ilmi, ettei tyhjyys olekaan loputon yksinäinen tila vaan täynnä kaikenlaisia muita ihmisiä, jotka myös tuijottavat tyhjyyttä ja haluavat tulla kuulluiksi. Sosiaalisen median mukana on tullut paljon varjopuolia, sitä en lainkaan yritä kiistää. Netissä oleminen tuo aina mukanaan surua, vihaa ja väkivaltaa. Se voi tuntua maailmanlopulta. Samaan aikaan olen tietoinen siitä faktasta, että monet parhaimmista ystävistäni olen tavannut alunperin juuri netin kautta. Tämä johtuu osittain siitä, että uskoutumiset kuuluvat sosiaaliseen mediaan. Tuntuu kuin kirjoittaisit omaa päiväkirjaasi, joka on täysin yksityinen, ja samalla haluat kaikkien maailmassa lukevan sitä. Uskon, että osa tätä iloa on se, että itsekin saamme kokea muiden näkökulmista, täysin erilaisista kuin oma näkökulmamme, ja joskus se on mukava asia. Kun esimerkiksi liityin Twitteriin, huomasin, että monet seuraamistani ihmisistä puhuivat mielenterveydestä ja terapiaan menemisestä ilman tavanomaista stigmaa, joka usein keskusteluissa liittyy teemaan. Heidän ansiostaan puhe mielenterveydestä normalisoitui ja tämä auttoi minua tajuamaan, että terapia voisi auttaa myös minua. Monista ihmisistä kuulostaa pelottavalta puhua kaikista näistä asioista julkisesti ja avoimesti internetissä. Uskon, että monista ihmisistä on pelottavaa ja iso juttu olla netissä, ellei ole jo täydellinen ja valmis. Mutta internet voi olla hyvä paikka olla tietämätön ja uskon, että voimme kaikki suhtautua siihen innolla, sillä minusta on tärkeää jakaa epätäydellisyyttä, epävarmuutta ja haavoittuvuutta muiden kanssa. (Naurua) Jos joku siis kertoo olevansa surullinen tai peloissaan tai vaikkapa yksin, se itse asiassa vähentää yksinäisyyttäni, ei poistamalla sitä vaan osoittamalla etten ole yksin tuntemuksissani. Kirjailijana ja taiteilijana minulle on tärkeää tehdä haavoittuvuuden mukavuudesta yhteinen asia, jotain mitä voimme jakaa keskenämme. Minua innostaa ulkoistaa sisäinen maailma ottamalla esille omat tunteet, joille ei vielä ole sanoja, pitämällä niitä valossa, liittämällä niihin sanat ja sitten jakamalla ne muiden kanssa toivoen, että se ehkä auttaa heitä löytämään sanat omille tunteilleen. Tämä kuulostaa isolta asialta, mutta olen itse asiassa kiinnostunut paketoimaan nämä asiat pienemmiksi paketeiksi, koska kun kätkemme ne pieniin palasiin, niitä on helpompi lähestyä ja ne ovat hauskempia. Ne voivat helpommin auttaa meitä näkemään jaettu ihmisyytemme. Joskus sopiva muoto on lyhyt tarina, joskus esimerkiksi söpö kuvakirja. Joskus kokemus ottaa vitsin muodon, ja vien sen nettiin. Esimerkiksi pari kuukautta sitten julkaisin idean sovelluksesta koiranulkoilutuspalvelusta, jossa koira tulee ovellesi ja sinun on lähdettävä ulos kävelylle sen kanssa. (Naurua) Jos yleisössä on sovelluskehittäjiä, tulkaa juttelemaan. Tai haluan jakaa ahdistuksen, joka liittyy sähköpostin lähettämiseen. Ilmaisu parhain terveisin on lyhenne siitä, että yritän parhaani, mikä tarkoittaa: ole kiltti äläkä vihaa minua, lupaan yrittää parhaani. Tai vastaukseni klassiseen kysymykseen kenen elävän tai kuolleen kanssa söisin päivällistä; kyllä. Olen hyvin yksinäinen. (Naurua) Olen huomannut, että kun jaan tällaista sisältöä, reaktio on hyvin samanlainen. Ihmiset kokoontuvat yhteen nauramaan, jakamaan tunteitaan ja pyytämään laskua. (Naurua) Niin, taas jäin yksin. Joskus nämä pienet kokoontumiset voivat olla hyvin merkityksellisiä. Kun esimerkiksi valmistuin arkkitehtikoulusta ja muutin Cambridgeen julkaisin tämän kysymyksen: "Kuinka monen ihmisen kanssa olet jo käynyt viimeisen keskustelun?" Ajattelin omia ystäviäni, jotka ovat muuttaneet pois eri kaupunkeihin tai jopa ulkomaille, ja kuinka vaikeaa oli pysytellä kosketuksissa. Mutta ihmiset alkoivat vastata ja jakaa kokemuksiaan. Joku kertoi perheenjäsenestään, jonka kanssa välit olivat menneet. Joku kertoi rakastetusta, joka oli menehtynyt äkkiä ja odottamattomasti. Joku kertoi koulukavereista, jotka olivat muuttaneet pois. Jotakin tosi hienoa alkoi tapahtua. Ihmiset eivät enää vastanneet vain minulle vaan toisilleen ja he alkoivat puhua keskenään, jakaa kokemuksia ja lohduttaa toisiaan, rohkaista lähestymään sitä ystävää, jonka kanssa yhteys oli katkennut, tai perheenjäsentä, jonka kanssa oli riitaa. Lopulta meistä oli muodostunut mikroyhteisö, Tukiryhmä oli muodostunut kaikenlaisista ihmisistä yhdessä. Joka ikinen kerta kun julkaisemme jotain netissä, on mahdollisuus että tällainen mikroyhteisö muodostuu. On mahdollista, että kaikenlaiset oliot kokoontuvat samaan piirrokseen. Joskus internetin sonnan keskeltä löytyy sukulaissielu. Joskus se tapahtuu vastauksia lukiessa, kun löytyy vastaus, joka on erityisen kiltti, oivaltava tai hauska. Joskus se tapahtuu, kun alat seurata jotakuta ja huomaat, että he jo seuraavat sinua. Joskus huomaat jonkun, jonka tunnet oikeassa elämässä, ja katsoessasi omia ja tämän kirjoituksia oivallat, että teillä on paljon samoja kiinnostuksia ja se lähentää teitä. Joskus, jos olet onnekas, kohtaat toisen alienin. [Kun kaksi alienia löytää toisensa oudossa paikassa, se alkaa tuntua enemmän kodilta"] Olen myös huolestunut, sillä kuten tiedämme, internet ei enimmäkseen tunnu tältä. Tiedämme, että enimmäkseen internet tuntuu paikalta, jossa väärinymmärretään, ajaudutaan kiistoihin, jossa on hämmennystä, ja huutamista ja tuntuu, että kaikkea on liikaa. Se tuntuu kaaokselta, enkä tiedä, miten sovittaa yhteen netin huonot ja hyvät puolet, sillä kuten olemme nähneet, huonot jutut oikeasti satuttavat. Minusta tuntuu, että alustat, joilla oleilemme netissä, on tahtoen tai vahingossa suunniteltu sallimaan häirintä ja väärinkäyttö, välittämään valetietoa, mahdollistamaan viha ja vihapuhe ja niistä johtuva väkivalta ja tuntuu kuin yksikään nykyisistä alustoista ei tekisi tarpeeksi korjatakseen tätä. Silti ja ehkä valitettavasti alustat vetävät minua puoleensa kuten muitakin, koska joskus tuntuu, että siellä kaikki ihmiset ovat. Tunnen itseni tyhmäksi ja typeräksi, kun arvostan näitä pieniä inhimillisen yhteyden hetkiä. Mutta olen aina toiminut sen mukaan, että nämä pienet ihmisyyden hetket ovat tarpeellisia. Ne eivät ole pakoa oikeasta elämästä vaan syitä, joiden vuoksi tulemme näihin tiloihin. Ne ovat elintärkeitä ja vahvistavat elämää. Ne ovat pieniä, tilapäisiä rauhoitettuja alueita, jotka näyttävät, ettemme ole niin yksin kuin uskomme. Joten vaikka elämä on karua ja kaikki surullisia, ja vaikka kaikki kuolemme kerran, [Elämä on pahaa, kaikki surullisia me kaikki kuolemme, mutta minullapa on pomppulinna, joten otatko kengät pois vai et] Puhallettavan pomppulinnan metafora viittaa suhteisiimme ja yhteyteen toisten kanssa. Yhtenä yönä, kun olin erityisen surullinen ja toivoton maailman suhteen, huusin tyhjyyteen, yksinäiseen pimeyteen. Sanoin: "Tällä hetkellä kirjautuminen sisään someen tuntuu kuin pitäisi jotain kädestä maailmanlopussa." Ja tällä kertaa tyhjyys ei vastannut, vaan ilmaantui ihmisiä, jotka alkoivat vastata minulle ja sitten puhua toisilleen ja hitaasti muodostui pieni yhteisö. Kaikki tulivat pitämään kädestä. Näinä vaarallisina ja epävarmoina aikoina kaiken keskellä meidän on pidettävä kiinni muista ihmisistä. Tiedän, että se on pieni asia, joka koostuu pienistä hetkistä, mutta se on pieni pilkahdus valoa kaiken pimeyden keskellä. Kiitos. (Aplodit) Kiitos. (Aplodit)