Minä, kuten monet teistäkin, olen yksi kahdesta miljardista ihmisestä, jotka elävät kaupungeissa. Joskus on päiviä -- en tiedä teistä muista -- mutta joskus on päiviä, jolloin tunnen selvästi, kuinka riippuvainen olen muista ihmisistä lähes kaikilla elämäni osa-alueilla. Joinain päivinä se voi jopa pelottaa. Tänään olen kertomassa teille siitä, kuinka sama keskinäinen riippuvuus on itse asiassa erittäin vahva yhteiskunnallinen perusrakenne, jonka voimme jopa valjastaa auttaaksemme parantamaan joitain suurimmista ongelmistamme yhteiskunnassa, jos käytämme open source -yhteistyötä. Muutama vuosi sitten luin New York Timesista Michael Pollanin artikkelin, jossa hän väitti, että edes vähäinen ruoan kotikasvatus on eräs parhaista asioista, jonka voimme tehdä ympäristön hyväksi. Kuin luin sitä, oli keskitalvi, eikä minulla ollut todellakaan tilaa kasalle multaa asunnossani New Yorkissa. Niinpä olin periaatteessa valmis tyytymään lukemaan seuraavaa Wired-lehteä selvitellen, kuinka ammattilaiset aikoivat keksiä, kuinka ratkaista nämä ongelmat tulevaisuudessa puolestamme. Mutta se oli itse asiassa juurikin se seikka, jonka Michael Pollan esitti artikkelissaan -- juuri silloin, kun siirrämme vastuun näistä asioista ammattilaisille, että aiheutamme tällaisia sotkuja, joita huomaamme ruoan tuotannossa. Satun tietämään vähän oman työni kautta siitä, kuinka NASA on käyttänyt vesiviljelyä tutkiakseen ruoan kasvattamista avaruudessa. Optimaalisen ravinnepitoisuuden voi itse asiassa saada aikaan juoksuttamalla eräänlaista korkealaatuista nestemäistä maaperää kasvien juuristossa. Vihannekselle asuntoni lienee lähes yhtä vieras kuin avaruuskin. Mutta voin tarjota vähän luonnonvaloa ja säädellyn ilmaston ympäri vuoden. Pikakelaus kahden vuoden päähän: nyt meillä on ikkunapuutarhoja, jotka ovat pystysuoria vesiviljelyalustoja ruoan kasvattamiseen sisätiloissa. Se toimii siten, että alhaalla on pumppu, joka siirtää määräajoin ylös tätä nestemäistä ravinneliuosta, joka sitten tippuu alas läpi kasvien juuriston, joka on ruukkusorassa -- joten multaa ei käytetä. Valo ja lämpötila vaihtelee eri ikkunoiden mikroilmastoissa, joten ikkunapuutarha edellyttää viljelijää, ja hänen pitää päättää, minkälaisia kasveja hän laittaa ikkunapuutarhaansa ja aikooko hän ravita ruokaansa orgaanisesti. Ennen vanhaan ikkunapuutarha oli vain teknisesti monimutkainen idea, joka olisi vaatinut paljon testaamista. Minä halusin sen todella olevan avoin projekti, koska vesiviljely on eräs patentoinnin nopeimmin kasvavista alueista nykyään USA:ssa ja voisi mahdollisesti tulla Monsanton kaltaiseksi alaksi, jossa on paljon yritysten immateriaalioikeuksia ihmisten ruoan tiellä. Päätin, että tuotteistamisen sijaan aikomukseni oli avata tämä usealle kehittäjälle yhteistyössä. Ensimmäiset kehittämämme järjestelmät toimivat tavallaan. Pystyimme jopa kasvattamaan salaatin verran viikossa normaalilla asunnon ikkunalla New Yorkissa. Pystyimme kasvattamaan myös kirsikkatomaatteja ja kurkkuja, kaikenlaista. Ensimmäiset järjestelmät olivat vuotavia ja äänekkäitä sähkösyöppöjä, joita Martha Stewart ei olisi missään nimessä hyväksynyt. (Naurua) Saadaksemme lisää kehittäjiä loimme sosiaalisen median sivuston, jossa julkaisimme mallit, selitimme niiden toiminnat ja menimme jopa niin pitkälle, että osoitimme kaikki viat järjestelmissä. Sitten kutsuimme ihmisiä ympäri maailmaa rakentamaan niitä ja testailemaan kanssamme. Itse asiassa tällä sivustolla on jo 18 000 ihmistä. Ja meillä on ikkunapuutarhoja ympäri maailmaa. Meidän toimintaamme voisi NASA tai suuryritys kutsua R&D:ksi, tai tuotekehitykseksi. Mutta me kutsumme sitä R&D-I-Y:ksi, tai 'tutki ja kehitä itse'. Esimerkiksi Jackson tuli mukaan ja ehdotti, että käyttäisimme ilmapumppuja vesipumppujen sijaan. Se vaati useiden järjestelmien rakentamista toimiakseen oikein, mutta kun se onnistui, pystyimme leikkaamaan hiilijalanjäljen lähes puoleen. Chicagolainen Tony on kokeillut kasvattamista monien muiden ikkunapuutarhureiden tapaan ja on saanut mansikkansa tuottamaan marjoja yhdeksän kuukautta vuodessa vähäisessä valaistuksessa pelkästään vaihtelemalla orgaanisia ravinteita. Ikkunapuutarhurit Suomessa ovat mukauttaneet ikkunapuutarhansa Suomen pimeisiin talvipäiviin varustaen ne LED-kasvuvaloilla, joita he tekevät avoimesti ja osaksi projektia. Ikkunapuutarhat ovat kehittyneet nopean versiointiprosessin kautta tietokoneohjelmien tapaan. Jokaisen open source -projektin todellinen hyöty on vuorovaikutuksessa eri osa-alueiden välillä ihmisten mukauttaessa järjestelmiään omiin tarpeisiinsa ja kaikkien hyväksi. Niinpä ydinryhmä ja minä voimme keskittyä parannuksiin, jotka oikeasti hyödyttävät kaikkia. Ja voimme huomioida uusien tulokkaiden tarpeet. Joten tee-se-itse-ihmisille annamme ilmaiset, hyvin testatut ohjeet, jotta kuka tahansa missä tahansa kolkassa voi rakentaa tällaisen järjestelmän ilmaiseksi. Näistä järjestelmissä on vireillä myös patentti, joka on yhteisön omistama. Rahoittaaksemme projektia verkostumme tehdäksemme tuotteita, joita voimme myydä kouluille ja yksityishenkilöille, joilla ei ole aikaa rakentaa omia järjestelmiään. Yhteisössämme on syntynyt eräänlainen kulttuuri. Kulttuurissamme on parempi olla testaaja, joka tukee jonkun toisen ideaa, kuin olla vain ideoija. Tästä projektista saatava hyöty on, että saamme tukea omalle työllemme, kuin myös kokemusta oikeasti osallistumalla ympäristöliikkeeseen eri tavoin kuin vain ruuvaamalla uusia lamppuja. Luulen Eileenin ilmaisseen asian parhaiten, että mitä tästä saamme irti, on yhteistyön todellinen ilo. Hän ilmaisee tässä, millaista on nähdä jonkun toisen maapallon toisella puolen ottaneen idean, rakentaen sen pohjalta ja sitten kiittäen keksijää mukana olemisesta. Jos haluamme oikeasti nähdä laajan kulutuskulttuurin muutoksen, josta puhumme ympäristönsuojelijoina ja ruokaihmisinä, ehkä meidän vain pitää hylätä termi "kuluttaja" ja tukea ihmisiä, jotka tekevät asioita. Open source -projekteissa on tapana olla omanlainen voimansa. Ja me näemme R&D-I-Y:n kasvaneen yli vain ikkunapuutarhoista ja LED:stä aurinkopaneeleihin ja aquaponisiin järjestelmiin. Ja me rakennamme keksinnöistä, joita aikaisemmat sukupolvet alustivat. Ja katsomme myös tulevia sukupolvia, jotka todella tarvitsevat meidän muuttavan elämäämme. Toivomme sinun liittyvän mukaan löytämään uudelleen arvot yhdistyneinä kansalaisina ja julistamaan, että olemme edelleen pioneereja. (Aplodeja)